Jakso 7: Nuoret ja järjestövaikuttaminen

Jakso 7: Nuoret ja järjestövaikuttaminen

Julkaistu 9.3.2020

Millainen vaikuttamis- ja järjestötoiminta kiinnostaa nuoria? Kuinka osallistaa nuoret ja saada heidät mukaan järjestötyöhön?

Tässä jaksossa keskustelijoina ovat Nuorisoalan kattojärjestö Allianssin nuorten osallisuuden asiantuntija Virva Viljanen, Jyväskylän vihreiden nuorten ja opiskelijoiden toinen tasa-arvoinen puheenjohtaja Aino Kenttälä sekä Vihreiden nuorten järjestö- ja koulutussuunnittelija Katri Ylinen.

Jaksossa keskustellaan siitä, mikä saa nuoren lähtemään toimijaksi järjestöön sekä siitä, miten nuorten päätösvaltaa ja osallisuutta järjestökentällä voisi lisätä. Miten nuorisojärjestöistä voitaisiin kehittää entistä ketterämpiä, entä mikä nuoria toimijoita motivoi?

Onko poliittisten nuorisojärjestöjen kulta-aika jo tosiaan mennyttä ja saako ideointiriihi jo sanana ihon menemään kananlihalle? Kuuntele jakso niin tiedät!

Tekstivastine

00:00:01
Juontaja: Moi. Kuuntelet Opintokeskus Vision Parempaa järjestövaikuttamista -podcastia. Mikä on järjestöjen rooli vaikuttamistyön kentällä, ja miten järjestöt voisivat vielä paremmin saada äänensä kuuluviin 2020-luvun Suomessa. Mikrofonin äärellä meillä on vaikuttamistyön asiantuntijoita sekä kovia tekijöitä. Podcast on tribuutti suomalaiselle järjestökentälle ja samalla 30-vuotiaalle Vihreälle Sivistysliitolle.

00:00:29
Katri Ylinen: Moikka vaan kaikille ja tervetuloa tänään keskustelemaan siitä, että miten me saadaan nuoret mukaan järjestötoimintaan, vaikuttamistoimintaan ja millaista parhaimmillaan nuorten järjestötoiminta voisi olla vuonna 2020. Mun nimi on Katri Ylinen, mä työskentelen Vihreillä nuorilla järjestö- ja koulutussuunnittelijana, mutta tänään mulla on aivan erityislaatuinen kunnia olla vetämässä tätä keskustelua kahden upean järjestövaikuttajan kanssa. Meillä on täällä tänään Virva Viljanen nuorisoalan kattojärjestö Allianssilta.

00:00:59
Virva Viljanen: Kiva olla täällä.

00:01:01
Katri Ylinen: Kiva että sä oot täällä. Virva tosiaan työskentelee nuorten osallisuuden asiantuntijana, eikö niin?

00:01:06
Virva Viljanen: Kyllä, näitä asioita mietin tosi paljon päivittäin työssäni, että miten nuoret vois osallistua järjestöissä enemmän, mutta myös laajemmin yhteiskunnassa.

00:01:14
Katri Ylinen: Mahtavaa – ja Virvan lisäks meillä on täällä myöskin Aino Kenttälä, ja Aino on Jyväskylän Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden toinen tasa-arvoinen puheenjohtaja.

00:01:25
Aino Kenttälä: Kyllä.

00:01:26
Katri Ylinen: Hyvä, mä sain nää kerralla pakettiin mahtavaa! Titteleitä löytyy. Ja nyt meillä on tosiaan tässä noin tunti varmaa aikaa jutella siitä, että millaista se nuorten järjestötoiminta voisi olla parhaimmillaan. Ja me kaikki ketkä tässä nyt ollaan juttelemassa, me ollaan oltu toimijoina ja vapaaehtoisina, aktiiveina erilaisissa järjestöissä. Ja ehkä ihan alkuun mua kiinnostaisi kuulla teiltä, että milloin ja minkä takia te lähditte mukaan järjestötyöhön? Minkä takia te päätitte käyttää teidän ainutkertaisen nuoruuden kokoushuoneessa ja vapaaehtoisena, niinku Rosa Meriläinen tossa hauskasti vähän aikaa sitten Facebookissa sano. Niin mitäs Aino? Kuin pitkään sä oot ollu mukana järjestötoiminnassa?

00:02:10
Aino Kenttälä: No mä lähdin järjestötoimintaan lukiossa, olin lukiolaisten liiton toiminnassa jonkun verran, mutta lähinnä vaan aktiivina ja kävin vähän tapahtumilla. Ja sitten oikeastaan vasta tänä vuonna lähdin enemmän, kun muutin tänne Jyväskylään opiskelemaan, ja sitten päädyin vähän kaikenlaisiin järjestöjuttuihin, että lähinnä just tonne Jyväskylän Vihreiden nuorten juttuihin.

00:02:38
Katri Ylinen: Miten ihminen vaan päätyy vähän kaikenlaisiin järjestöjuttuihin, että mikä on se koukku, mikä sitten nappasi kiinni?

00:02:44
Aino Kenttälä: No oikeastaan niin kuin se koukku oli jo silleen mussa sisällä, että mä olisin jo, siellä, kun asuin Ulvilassa tuolla Länsi-Suomessa Porin vieressäni, olisin siellä jo oikeastaan halunnut olla enemmän just tollases järjestövaikuttamisessa mukana, mutta siellä ei ollut niin paljon vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia lähteä sellaiseen. Että tiesin jo, että kun lähdin Jyväskylään opiskelemaan, et mä haluun lähteä järjestötoimintaan mukaan.

00:03:12
Katri Ylinen: Okei, oliks se siitä, että sä haluut tehä maailmasta paremman paikan, et se oli semmonen maailmaa syleilevä, vai oliko se joku tiettyjä projekteja, mihin sä vaikka halusit lähteä mukaan?

00:03:24
Aino Kenttälä: Mulla oli ainakin Jyväskylän Vihreiden nuorten [osalta] oma semmoinen itsekäs agenda. Mulla oli vahva ilmasto ahdistus sisällä. Mä halusin sille tehdä jotain, ja koin, että paras tapa millä mä pystyn sitä tekemään, oli, että mä pääsen oikeasti vaikuttamaan sellaisella alustalla mitä oikeesti kuunnellaan ja millä on merkitystä.

00:03:48
Katri Ylinen: Me voidaan varmaan puhua viä myöhemmin lisää just tosta, että mitä se on kun näkee, että järjestötoiminta on nimenomaan se oma keino vaikuttaa. Ennen sitä mä haluan kuulla myös Virvalta, että miten sä oot päätyny järjestökentälle mukaan?

00:04:01
Juontaja: Mulla on aika samantyyppinen tarina, elikkä mä muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan ja sitten oikeestaan vasta siellä yliopisto-opinnoissani lähdin mukaan järjestöihin. Siinä mulla oli aika vahva vaikutin oli se, että halusin kavereita. Piti tutustua uusiin ihmisiin uudessa kaupungissa, ja järjestöt oli tosi luonteva tapa tehdä niin. Mutta varmaan se koukku, millä on lähtenyt mukaan, oli se, että joku kysyi mukaan. Elikkä useinhan se on ihan niinkin yksinkertaista, että on joku tuttu, joka kysyy, että hei, että tänään uusien ilta, tuletko sinne. Myöhemmin ehkä järjestövaikuttamisen syyt on kasvanut enemmän siihen, että haluan vaikuttaa itselläni tärkeeseen asiaan ja tällä hetkellä on tosiaan töissä järjestössä, mutta myös vapaaehtoisena järjestössä.

00:04:50
Katri Ylinen: Okei, se oli tosi kattava vastaus, hyvä. Mäki haluun hei nopeasti kertoo kun kerran kukaan ei varmaan ota tätä mikkiä pois multa, niin. Mä oon ite kans ollu kahdessa järjestössä aktiivisena. Mä alotin itse joskus 14-vuotiaana CISW Suomessa, mikä on nuorten kansainvälistämis- ja rauhankasvatusjärjestö, ja myöhemmin aikuisiällä mä oon vasta löytänyt tien poliittiseen nuorisojärjestöön. Se on tosi hauskaa, koska kun mietin tota koukkujuttua, niin nää kaks järjestöö on niin erilaisia, että varmaan siihen CISW:hin mä päädyin ite sen takia että mun vanhemmat oli sillee et, jes, on tällänen nuorten leiri, mihin me voidaan dumpata meidän teini-ikäinen tytär kuukaudeksi kesällä, hyvä. Ja sitten toi poliittinen nuorijärjestö on sellanen mihin itse lähtee sen oman vaikuttamishalun takia. Niin aika mielenkiintoistalä kelata, että minkä takia, ja minkä takia ihmiset päätyy niihin järjestäjöihin mukaan ja mikä sitten on se koukku. Mutta myös varmaan mulle on ollut tosi tärkeetä se, että omat kaverit, että se on se paikka mistä löytää oman yhteisön. Löysit sä Aino sen oma yhteisön Jyväskylästä? Koetsä että se löysit mitä hait kun lähdit mukaan yhdistystoimintaan?

00:06:01
Aino Kenttälä: No kyllä mä koin, että mä oon löytänyt tosi paljon uusi omanlaisia, just tyyppejä, mitä ei ei ehkä sit siellä Satakunnassa ollut niin paljon, tai et sai sillain niinku kunnolla ettiä, että kun ei ollut sellaista paikkaa mihin voi mennä vaan niinku. Et siellä oli valmiina joku paikka missä on omanlaisia tyyppejä paljon. Että siellä on – ja sit kun menee myös opiskelemaan tiettyä alaa, niin siellähän tyypit on jo tietyllä tavalla samasta asiasta kiinnostuneita, niin senkin kautta Jyväskylä oli sillee tosi mukava paikka mulle.

00:06:39
Katri Ylinen: Ja ymmärsinkö oikein että sattumalta Aino ja Virva, te opiskelette tai olette opiskelleet täysin samaa alaa?

00:06:46
Aino Kenttälä: No melkein ainaki.

00:06:49
Virva Viljanen: Kyllä, kyllä, eli mä olin Turun yliopistossa valtio-oppia.

00:06:51
Aino Kenttälä: Joo, ja mä oon nyt Jyväskylän yliopistossa yhteiskuntapolitiikkaa

00:06:56
Virva Viljanen: Kyllä samalla kentällä toimitaan.

00:07:00
Katri Ylinen: Okei. Kun – mä en tiä onks tää ihan se oikea termi, mutta Virva ainakin vähintään voi sanoo, tähän – kun usein puhutaan siitä, että osallistuminen kasautuu. Niin eiks se nimenomaan just nää tyypit, ketkä lähtee tältä samalta opiskelutaustalta mukaan, on myös ne ketkä päätyy vaikkapa järjestötoimintaan. Vai onks tää vaan mun päässä oleva stereotypia? Mä ite oon siis amis ja ammattikorkeakouluainen ja mä huomaan, että mun taustalta ei ole niin paljoa järjestötoiminnas tyyppei.

00:07:26
Virva Viljanen: No kyllä siinä mielessä pitää paikkaansa, että jos vaikka nyt katson, että kenen kanssa oon samoissa kokouspöydissä työelämässäni, niin on paljon niitä ihmisiä jotka vaikka on ollut ylioppilaskuntapolitiikassa aktiivisena. Kyllä tämmänen yhteiskunnallinen aktiivisuus näkyy monella kentällä, osallistutaan monella tavalla, mutta sit jos katsotaan ihan tutkimustietoa nuorten osallistumisesta järjestöissä, niin suurin osa nuorista on kuitenkin vain yhdessä järjestössä aktiivinen. Mutta sitä katsotaan vaikka tällaisia yhteiskunnallisia aiheita, että jos on luonnonsuojelujärjestössä tai poliittisessa nuorisojärjestössä, niin nää nuoret kyllä useammassa kuin yhdessä.

00:08:02
Aino Kenttälä: Joo, mäki komppaan kyl tota, että meilläkin huomaa, että yliopistopolitiikassa niinku edustajistossa on aikalailla tosi paljon just meidän laitokselta tyyppejä, että varmasti vahva enemmistö, en oo laskenut, mutta ainakin siltä päällepäin vaikuttaa. Mut sit taas siellä niin opiskelijakavereissa on semmoisia tyyppejä, jotka vain haluaa keskittyä siihen niin kuin opiskeluun, eikä ole kiinnostunut lähteä järjestäjöjen kautta vaikuttaa. Et enemmän kiinnostaa vaan mennä niinku opinnot läpi ja sitten tutkimaan jotain itselle kiinnostavaa.

00:08:45
Virva Viljanen: Tuntuuks susta, että opiskellessa on liian kiire osallistua järjestöihin, vai mikä hyöty on, että lähtee järjestössä vaikuttamaan opiskelujen aikana?

00:08:55
Aino Kenttälä: Mun mielestä kyllä se tuo siihen opiskeluun tosi paljon ja niin kuin opiskeluu tuo myös siihen niinku poliittisen vaikuttamiseenn. Ja et kun mä nyt opiskelen tota politiikkaa, huomaa että ne täydentää toisiaan. Et sitte ku sen järjestötoiminnan kautta vaikka seuraa aktiivisesti, että mitä niinku eri puolueet tekee, ja mitä eduskunnassa tapahtuu, sitten huomaa että se todellakin auttaa heto konkreettisesti sinne opintojen puolelle.

00:09:25
Katri Ylinen: Osaatsä Virva sanoo paremmin siitä, et onks tiettyjä tarpeita, mihin järjestötyö vastaa nuorilla, tai pystyykö jotenkin tunnistaa erityisesti sitä ihmisryhmää, ketkä hakeutuu nuorisojärjestöihin ja yhdistyksiin toimimaan. Onks niillä jotain tiettyä homogeenisyyttä?

00:09:39
Virva Viljanen: Aika laaja ja vaikea kysymys. Tosi kiinnostavaa olis tietää mitkä ne vaikuttimet siellä taustalla on, että onko esimerkiksi sosiaaliset suhteet vai merkityksellisyys. Mutta kyllä semmonen pitää paikkansa edelleen, että Suomi on järjestöjen maa. Elikkä ku katsotaan vaikka lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimusta, niin yli puolet nuorista toimii jossain järjestössä, mut järjestöjäsenyys on vähäisempää. Se ei ole niin yleistä olla jäsen jossain järjestössä, kuin olla toiminnassa mukana. Elikkä siinäkin täytyy miettii vähän semmosta, että kiinnostaako toiminta, minkälaiseksi toiminta muodostuu ja voisiko siihen tulla esimerkiksi vaan vähäksi aikaa mukaan ja siirtyä eteenpäin.

00:10:20
Aino Kenttälä: Monista kavereista huomaa, että heitä kiinnostaisi olla tai kiinnostaa olla tapahtumilla mukana, mutta sitten sen sitoutuminen vähän jossain määrin pelottaa tai niinkuin byrokratia on semmonen haamu, josta ei pääse yli jotenkin. Ja joissain järjestöissä esimerkiksi viestintä voi olla sellaista et jotenki viestintä kohdistuu tosi paljon niihin omiin jäseniin, niin sitten sitäkään ei ole helppo saada kiinni, jos vaik haluaisi johonkin tapahtumalle silleen matalalla kynnyksellä, muttei uskalla mennä, kun tuleekin joku sellainen, että onks siellä nyt kaikki jotain, jotka on ollu siellä neljä vuotta tai tietää kaiken siitä aiheesta.

00:11:09
Virva Viljanen: Toi on varmasti sellainen haaste kaikille järjestöille, että miten vois olla ympäri vuoden tilaisuuksii, että voi matalalla kynnyksellä tulla mukaan ja vähän kattoo millaista toiminta on, ja olisiko minua varten. Sitten toinen on toi järjestöbyrokratia. Onko järjestötoiminta kokoustasta kokoustamisen vuoksi, että minusta tuntuu, että ne mun ensimmäiset järjestökokemukset oli just sitä, että pääasiallinen toiminta oli ne hallituksen kokoukset ja sekin oli tosi hauskaa ja siitä mä opin tosi paljon, mutta ehkä sitten, kun menisi, jos menisin nyt takaisinpäin, niin miettisin paljon enemmän sitä, että miten voisi tehdä vaikka aloitteita ja uudenlaista toimintaa ja mitä niiden kokousten välissä tapahtuu.

00:11:48
Aino Kenttälä: Mulla ainakin lukiolaisten liiton toiminnassa huomasin, että se toiminta mistä tykkäsin eniten, ei ollut kokouksissa olemista. Mulla lukiossa, kun olin opiskelijakunnan hallituksen toiminnassa mukana, niin siellä tuli kyllä sitä niinku kokoustamista ja muuten paljon, niin ei koulun ohella enää tehnyt mieli olla mukana sitten vielä kokoustelemassa. Et sit ne muunlaiset tapahtumat kuulosti paljon houkuttelevammalta.

00:12:22
Virva Viljanen: Mun mielestä hieno esimerkki on, mä oon lähtenyt tänä syksynä ensimmäistä kertaa lapsen oikeusjärjestö Planin vapaaehtoiseksi. Heillä on mielestäni hienosti toimii se, että vapaaehtoisten koordinointiin on panostettu aika paljon ja heillä on lähes kuukausittain uusien infoja ja sit sinne voi osallistua just sen verran kuin itse ehtii. On ihanaa kun tekee työkseen järjestössä töitä ja vapaaehtoisten koordinointia myöskin, nii sit on ihanaa että joku muu koordinoi, ja voi vain itse osallistua siihen toimintaan just sen verran kuin itse haluaa, mut kuitenkin tuntuu, et on tekemässä tärkeiden asioiden puolesta vapaaehtoistyötä.

00:12:59
Virva Viljanen: Joo, totta. Mä ite oon aikamoinen tällainen yhdistysrotta, mä en vaikka ite pelkää, että sieltä yhdistysten kautta tulee lisäduunia. Mä tykkään käyttää vapaa- aikani asioihin, joihin mä uskon, vaikka se tarkoittaisikin kokouksia tai Excel taulukoita tai tylsempiä hommii, mutta mä seurustelen ihmisen kanssa, joka kammoaa kaikkea tällästä. Mun poikaystävä oli joskus mukana jossain osuuskunnassa tai opiskelijapohjasessa osuuskunnassa omalle opintoalalle, mö en oikeen tiedä miten selittää tätä, mut musta tuntuu että hänkään ei oikein tienny. Ja hän pääty siihen vahingossa puheenjohtajaksi. Ja sit kun päätyi vahingossa puheenjohtajaksi haluamatta, niin sä yrität päästä siitä kaikilla keinoilla mahdollisimman nopeasti irti, mutta jotenkin sit tuli vielä jatkokausi, kun kukaan muu ei tullut tilalle, ja sit se on silleen velvollisuudentunnosta, et okei mä teen vielä seuraavan kauden. Ja hän sanoo, että hän ei enää ikinä lähtisi mukaan mihinkään yhdistys- tai osuuskuntatoimintaan, koska se on niin paljon duunia ja siitä ei saa palkkaa. Miten, tää oikeasti pelottaa varmaan tosi monia tyyppejä. Et ei ne halua ottaa sitä nakkia, ne haluaa olla mukana, mutta sit pelottaa että se on kohta joka ilta koneella istumista ja kokouskahvien keittelyä. Niin miten te kelatte, että miten tällaista voisi vähentää? Tai voiko siitä sitten tehdä vaikka kutsuvampaa siitä kokouskahvien keittelystä jossain kerhohuoneella keskiviikkoiltasin?

00:14:19
Aino Kenttälä: Pystyn samaistumaan tohon kyl tosi paljon. Ite kun olin siellä lukion opiskelijakunnan puheenjohtajana, niin siinäkin tuli, ei se ollut semmonen ihan niinku aatepohjainen tai ihan vaan niinku vaikuttamisen palosta, vaan se oli että olen tässä vapaaehtoisena ja sitten siinä oli kuitenkin niin paljon duunia ja sitte tuli välillä semmoinen todellakin että onks tää sen arvoista. Jaksaako tätä tehdä välttämäti. Jotenkin tuntuu että ei välttämättä saa sitä niinkuin sitä kiitosta, mitä tarvi, niiltä muilta joiden eteen kuitenkin teki sitä hommaa. Mun mielestä se kiitos, kiitoksen saaminen tai siis semmoinen. Toiset huomaa minkälaista työtä tekee ja huomataan jos niinku on aktiivinen ja yrittää vaikuttaa. Mun mielestä on tosi tärkeää.

00:15:21
Virva Viljanen: Toi on kyl tosi tärkee toi kiitos, itseltäkin se helposti unohtuu. Usein ajatellaan että esimerkiksi jos kysytään et hei ei anna palautetta tapahtumasta niin se tarkoittaa kriittistä palautetta. Pitäis aina muistaa laittaa, että kiitos että järjestitte. Oli tosi hienoa. Sit tohon jaksamiseen, niin kyllä semmoinen vastuun jakaminen että olisi esimerkiksi erilaisia työparimalleja, voisi olla vaikka just kaksi puheenjohtajaa, niin että jos toiselle tulee joko elämäntilanne, ettei ehdikään enää olla niin paljon läsnä. Niin sitten se ei niinku kaadu pelkstään yhden ihmisen niskaan.

00:15:52
Aino Kenttälä: Jep ja tossa just tosi tärkeäksi tulee se jäsenhankinnallinen puoli. Sitten et on niitä tyyppejä, jotka niinku pystyy sitten paikkaamaan, jos itsellä tuleekin semmoinen hetki, että ei enää jaksa.

00:16:05
Aino Kenttälä: Teillähän on Aino siellä Jyväskylässä 2 tasa-arvoista puheenjohtajaa, niin helpottaako sitä vastuunkantoa, että teitä on siinä kaksi vai onks se melkeinpä enemmänkin sellaista koordinoimista vie niinku teidän välillä.

00:16:18
Aino Kenttälä: No mun mielestä kyllä helpottaa tosi paljon ja varsinkin kun vähän niin kuin lähdin tuohon puheenjohtajapestiin kesken vuoden. Siel Jyväskylän Vihreillä nuorilla tuli silleen et toinen puheenjohtajista lähti sivariin Helsinkiin, niin sitte ei voi olla siinä . Mä lähdin niin kuin kesken vuotta, niin se että on ollut toinen pari siinä vähän opastamassa. Ja sitten niin kuin just opastamassa mitä tekee. Ehkä kun ymmärrän tästä enemmän ja kuin tiedän just millanen järjestö Jyväskylän Vihreä nuoret on. Ehkä helpompi just koordinoida enemmän tasa-arvoisina. Tällä hetkellä se on vähän vielä sillen, että mä oon siinä oppijan roolissa, mikä on tosi tehokasta olla mulle itelle.

00:17:05
Juontaja: Voisko sitte vähän ehkä tommonen yhdistyshierarkian rikkominen tai muuttaminen auttaa siinä, ettei olis niin paljoa duunia, että vähän miettisi uudelleen sitä kuka kantaa vastuuta ja mistä. Aina ei tarvita yksinään vahvaa johtajaa henkilöä joka vetää projekteja eteenpäin. Oisko se yksi ratkaisu?

00:17:23
Virva Viljanen: Ois varmasti ja musta semmoinen, miten voidaan enemmän osallistaa jäsenistöä niin siihen löytyis vaikka kuinka paljon ratkaisuja. Myös varoitan sellaisesta, että kun puhutaan tämmösistä järjestöjääristä, eli jos löytää itsensä sellaisesta tilanteesta, että vaikka kommentoi jonkun yhdistyksen kokouksessa, että tätä koetettiin viisi vuotta sitten ja se ei toiminut. Ei kannata kokeilla. Niin silloin on aika astua vähän taaksepäin ja antaa uusille toimijoille aikaa keksii järjestö uudestaan, että mitä siellä tehdään. Ja vaikka se oli sitä samaa mitä on koitettu joskus aikaisemmin, niin niin se kuuluu siihen järjestön toimintaan, varsinkin nuorisojärjestöistä, koen että on tärkeää, että on vaihtuvuutta mutta myös tätä järjestömuistia. Että tosiaan kuitenkin niin kuin esimerkiksi seuraavana vuonna muistetaan, mitä edellisenä vuonna on tehty. Osallistamiseen voin olla hyviä vaihtoehtoja esimerkiksi talousarvion avaaminen järjestössä, eli voitais miettiä että voisko olla osallistuvan budjetoinnin elementti, eli annetaan jäsenistölle oikeus päättää jostain tietystä rahasummasta, mihin käytetään tai otetaan käyttöön. Aloitekanavia. Ja kyllä mä sanon, että monilla yhdistyksillä on semmonen vakava paikka edessä, että heidän aktiivit on ehkä vanhemmasta päästä, ja täytyy todella miettiä sitä uutta jäsenhankintaa, niin sitten ehkä auttais sellanen että kartotettais niitä, että mitkä on ne tavallaan osallistumisen esteet nuorille siellä järjestössä, ja miten niitä voitais purkaa ja tietoisesti tehtäis sitä työtä. Tää koskee tietysti nuorisojärjestöjä, että miten just ulkopuolisille uusille jäsenille markkinoidaan sitä toimintaa, mutta sitten etenkin, etenkin yhdistyksiä, jossa se jäsenkanta on vähän vanhempaa.

00:19:01
Aino Kenttälä: Mulle tosta järjestöjäärästä tuli kyllä, pystyn kauppaamaan tosi vahvasti kun ite oon nyt ekaa kertaa mennyt tosi monen järjestön toimintaan just nyt syksyllä, et aina järjestötoimintaan omalla laitoksella ja sitten just Jyväskylän Vihreisiin nuoriin. Siellä jos on ollut jossain järjestössä sellainen, että joku kommentoi että on kyllä koitettu tällaista ja jotenkin tulee semmoinen fiilis niinku toivotaanko täällä että nyt tuodaan uusia ideoita. Ja mun mielestä semmoinen ei oikein toimi varsinkaan. Kun mä niin kun lähdin uutena siihen, niin jos kuulin että joku sanoo sellaista että ei sellaista nyt kannata, niin se heti niinku siitä ihmisestä mulle tuli tosi huono kuva. Et en mä ainakaan, jos oli joku syyskokous, ni halunnut välttämättä häntä äänestää. Mielummin heti äänesti jotain joka oli enemmän niinku innovatiivinen ja uusien jäsenten puolella ja sen puolestapuhuja.

00:20:13
Katri Ylinen: Joo, etenkin itelle kun työskentelen paljon nimenomaan nuorten vaikuttajien kanssa, mä työskentelen ihmisten kanssa ketkä tulee järjestätoimintaan sen takia et haluaa muuttaa yhteiskuntaa paremmaks, niin aloitteet kiinnostaa tosi paljon. Ja Virva sä mainitsit aloitekanavat. Mitä tarkoitat niillä?

00:20:35
Virva Viljanen: No senhän voi toteuttaa tosi monella tavalla, et sehän voi olla käytännössä vaikka nettilomake millä voi ehdottaa ideoita ja jotka yhdistys käsittelee jossain kokouksessaan. Mutta ehkä sellainen voi yhdistää semmoista järjestömuistia ja uusia ideoita, ni oli tilaisuuksia, missä vois yhdessä ideoida niitä ideoita vähän pidemmälle. Elikkä voi yhdistyä nämä uudet ideat, ja vanhat toimijat voi tuoda niitä konkretiaan, että miten hän voisi toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tämmöinen toimii tosi hyvin järjestöissä.

00:21:10
Katri Ylinen: Tarkoitan tällaisen sitä, että vaikka ideoida yhdessä tulevan vuoden toimintasuunnitelmaa, vai tarkoitaksä jotain paljon isompaa tai isoja projekteja, mitä porukka voisi lähteä tekeen.

00:21:19
Virva Viljanen: Sehän sopisi molempiin. Siinä voitais katsoa sillä tavalla että miten toimintasuunnitelma esimerkiksi yhdistyksestä tehdään. Onks se aina se, että otetaan edellisen vuoden toimintasuunnitelma ja sit vaihdetaan vuosiluvut. Vai voisiko oikeasti vähän miettii myös pidemmälle sitä toimintaa, mutta myös seuraavan vuoden toimintaa ja tätssä ottaa talouden siihen rinnalle, eli rahahan aina ratkaisee mitä hienoa ja uutta voidaan tehdä niin sitten osoittaa myöskin sille budjetin.

00:21:50
Aino Kenttälä: Mun mielestä tosi tärkeitä on ne uudet toimijat. Helposti vanhat toimijat voi niinku autopilotilla vaan ottaa sen vanhan toimintasuunnitelman, olla silleen ”no en mä nyt oikeastaan jaksa tähän käyttää niin paljon aikaa kuin mä nyt käytin vähän viime vuonna aikaa, että nyt voi silleen melkein siirtää”, siinä just ne uudet toimijat on tosi suuri voimavara. Jos on semmosii, joilla on se palo muuttaa ja tehdä uusia aloitteita siinä järjestössä.

00:22:23
Katri Ylinen: Uudet toimijat on voimavara ja me halutaan uusia toimijoita mukaan. Mut miten me saadaan uusia toimijoita mukaan? Vaikka me tiedetään että out there, siellä on tosi paljon ilmastolakkoilijoita ja niitä kiinnostaa yhteiskunnan energiamurros. Niitä kiinnostaa sosiaalinen kestävyys. Niitä kiinnostaa yksinkertaisti tulevaisuuden turvaaminen heille ja myös heitä seuraavalle sukupolvelle, mutta me myös tiedetään että nuoria kiinnostaa ilmeisesti tutkitusti yhä vähemmän sellainen pitkäaikainen yhdistystoiminta, mut kiinnostaa enemmän projektimuotoinen toiminta johonkin tiettyyn asiaan keskittyen. Eiks oo näin, mä oon ymmärtänyt oikein?

00:23:02
Virva Viljanen: Kyllä, kyllä näin voi sanoa.

00:23:04
Katri Ylinen: Niin miten me saadaan nämä tyypit mukaan? Tämä on se mitä mä mietin .kaikki yöt.

00:23:08
Aino Kenttälä: Tossa projektipohjaisuudessa just varmaan tulee se, että oma aika koetaan niin arvokkaaksi, että halutaan käyttää se just siihen, mikä on kaiken arvokkainta. Että tollaseessa tapauksessa just johonkin ilmastolakkoon meneminen on tosi helppo ratkaisu. Mun mielestä tällaisten vanhempien järjestöjen pitäs ottaa just tosta liikkuvuudesta ja niinku mitä noi ilmastolakkoilijat ja ilmastolakkoja järjestävät tyypit on saanut aikaan, että ne saa niinku sillä vähän kuin projektipohjasuudella, että nyt tämän kerran ja sitten ehkä tulee seuraava. Ei oo mitään sitoutunutta, että sinne voi tulla niinku jos haluaa.

00:23:57
Virva Viljanen: Hyvin sanottu. Just se, että miten yhdistys vois tarjota sellasia ad hoc, vain tätä tarkoitusta varten olevia osallistumismahdollisuuksia ja usein kumpuaa ajankohtaisista aiheista, täytyy olla nopea reagoimaan, esimerkiksi turvapaikanhakijoille järjestetty hätämajoitusjärjestö, sillä tavalla, että perustettiin Facebook ryhmä, vähän samalla tavalla kuin ilmastolaikoissa, että että se on aika löyhästi perustettu, mutta ihmisille tulee joku kanava minkä kautta he pystyy pystyi tekee hyvää ja auttaa siinä heidän tärkeeksi kokemassa asiassa. Valitettavasti ne on tylsiä ja työläitä ratkaisuja, niin kuin esimerkiksi että viestintää ei voi koskaan olla tarpeeks. Mahdollisimman paljon viestitään ja ehkä palauttaa omaan kokemukseen. Just se ettö joku kysyi mukaan, niin muistaa, muistais aina vinkata tutuille ja tuntemattomille, et tulkaa mukaan.

00:24:51
Aino Kenttälä: Tässäkin tulee esille se että kun muistaa kiittää. Arvostaa niitä jotka on siellä tekemässä.

00:24:59
Katri Ylinen: Mut vaikka tai Virvan mainitsema nimenomaan toi mobilisointi turvapaikanhakijoiden hätämajoitusta kohtaan, niin sehän kuulostaa enemmän liikeeltä, kansanliikkeeltä. Nyt tehdään nopeasti jotain yhdessä sen kummemmin organisoitumatta. Niin mites sit kun me mennään takas yhdistysbyrokratia yhdistyslakiin. Se on niin notkeaa eikä se oo niin ketterää. Miten voidaan saada enemmän tekemisenmeininkiä, et nyt jengi lähdetään tekemään tätä yhdessä ja sille horisontaalisesti organisoidutaan. Eikä sitä että tarvitsee lähteä täyttää papereita ja tekee pöytäkirjaa ja tarkastamaan sitä.

00:25:35
Virva Viljanen: Yhdistyksethän pystyy tarjoamaan alustoja tällaiselle toiminnalle jo nyt mutta kyllä minusta on ihanaa et mainittiin laki koska kyllä lakiakin pitäis muuttaa elikkä yhdistyslain muutostahan nyt valmistellaan. Kyllä mä näkisin että täytyisi olla jotain sellasia kevytyhdistystyyppejä, että jos ajatellaan vaikkapa nyt yhdistyslaissa alle 18-vuotiaat ei voi olla järjestön nimenkirjoittaja. Käytännössä puheenjohtaja tai usein talousvastaava. Niin ehkä sellasia että voitais helpottaa sitä yhdistystoimintaa. Tälläsii niinku lyhytaikaisempii yhdistyksii, mut se mahdollistaisi esimerkiksi pankkitilin avaamisen ja avustusten saamisen vaikka kaupungilta tai kunnalta, niin kyllä tässä olisi mun mielestä myös lainmuutoksen paikka.

00:26:19
Aino Kenttälä: Mun mielestä kyllä totta kai, ja sit se että saatais järjestöjä enemmän näkyviksi esimerkiksi kouluissa. Mullekkin olisi varmasti tosi paljon auttanut jos meidän lukioon olisi tullut jotain niinku järjestöjä puhumaan, olisi ollut joku yliopiston järjestötorin kaltainen juttu jo lukiossa. Oisin varmasti on huomannut että mitä sielläkin olisi varmasti ollut sirllä Porissa niin kuin niit vaikutusmahdollisuuksia.

00:26:51
Virva Viljanen: Tässä myös tuli tärkeä pointti siitä että miten kouluille pääsis järjestöt ja kansalaisyhteisöt mutta myös puolueet, et täs varmaan niinku varsinkin poliittisille nuorisojärjestöille on paljon, paljon niin kuin toiveita, et pystyis käydä siellä kouluissa puhumassa nuorilta nuorille puoluepolitiikasta koska se on kuitenkin se missä käytetään tosi paljon valtaa ja myös poliittisille nuorisojärjestöillä on paljon valtaa Suomessa, ja siellä pystyis harvinaisen hyvin vaikuttamaan niihin itsellw tärkeisiin asioihin. Eli tässä tarvittas rohkeutta ottaa politiikka kouluihin.

00:27:24
Katri Ylinen: Toi on ihan totta. Mä lupasin et mä en puhu tässä hirveesti vihreistä nuorista, mut mun on pakko kertoa yksi juttu. Mä oon viettänyt paljoa aikaa myös eurooppalaisella kentällä Vihreiden nuorten kanssa ja mä tiän et tänä vuonna Norjan Vihreät nuoret tuplas niiden jäsenmäärän ja ne teki ihan siis kouluista kouluihin menemistä ja rekryämistä, koska Norjassa se on sosiaalisesti hyväksyttävää. Myöskin mulle tulee mieleen sellanen saksalainen meppi kuin Terry Reintke, Terry on nuori meppi ja mä joskus kysyy häneltä että minkä ikänsä hän lähti mukaan vihreisiin nuoriin Saksassa ja hän oli silleen et mä en ees lähtenyt niin nuorena että menin aika vanhana. Mä olin jo 16 kun mä lähdin mukaan. Ja mä oon ite vaikka lähteny 23-vuotiaana koska ei mulla ole missään aikaisemmin niinku, mä en ollu törmään tähän toimintaan tai sit mä en osannut ajatella että ne ajatukset joita mulla oli niin on poliittisia. Et ei ne oo pelkästään sitä et mä haluun parantaa tota ja tota tuolla vaan ne kaikki menee tän saman järjestön arvojen ja tavoitteiden alle.

00:28:23
Aino Kenttälä: Omassa kokemuksessani olen huomannut että ainoat tyypit niin kuin omassa lähipiirissä jotka on niin nuorena lähtenyt silleen puoluepolitiikkaan mukaan on ne joiden vanhemmat on siinä tosi paljon näkyvillä, koska eihän sitä saa niinin mistään muualta sitä tietoa sitten jos koulussa se ei näy yhtään. Ei mulla lukioaikana ollut niin paljon tai varsinkaan yläasteaikana ollut paljon kiinnostusta tutkia ja etsiä et jos se ois tuotu mun luokse, jos mä oisin nähny että se on olemassa ja siihen voi liittyä ja semmosta toimintaa on, niin totta kai sit oisin varmasti aikaisemmin lähtenyt mukaan.

00:29:03
Virva Viljanen: Ton allekirjoittaa kyllä tutkimuksetkin jos katotaan vaikka viimeisin nuorisobarometri niin kyllä tää poliittinen aktiivisuus on eriytynyttä ja siihen vaikuttaa esimerkiksi just se et onko vanhemmat aktiivisia ja sitte esim. oma koulutustaso. Eli kyllä täytys hyvin nuoresta lähtien puhuu avoimesti arvoista ja politiikasta ja mitä se tarkoittaa, niin ihan sieltä peruskoulusta lähtien koska sitte niinkuin jo toisella asteella nähdään sellaista eroa siinä kiinnostuksessa yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen.

00:29:33
Katri Ylinen: Miksei me Suomessa tehä sitä sit?

00:29:34
Virva Viljanen: Mä en sanois ettei sitä tehdä mutta ehkä tarvittaisiin vielä lisää lisää tukea siihen demokratiakasvatukseen, elikkä siihen miten opetellaan demokratiataitoja, ymmärtämään erilaisuutta ja ilmaisemaan omaa mielipidettä ja siinä niin kuin vasta viime aikoina on tullut sellaista ymmärrystä, et esimerkiksi se lähtee hyvin nuoresta, et vaikka varhaiskasvatuksessa, se että miten, miten lapsi kokee, että minä olen osa tätä yhteisöä ja minun mielipiteeni on tärkeä. Niin siitä lähtee tavallaan kasvu siihen osallisuuteen että ei tietenkään voida suoraan heittää sinne kunnan päätöksentekoa ja lätkästä talousarviokirja ja sitten sanoa että vaikuta tähän, vaan totta kai täytyy lähteä tosin nuoresta ja sellaisesta ruohonjuuritason osallisuudesta. Ja siinähä niin kuin järjestöt on ihan loistava kasvupaikka myös nuorille siihen osallisuuteen ja vaikuttamiseen.

00:30:24
Katri Ylinen: Haluttaisko me hetkenaikaa kehuu jotain niitä nuorisojärjestöjä, jotka on tehnyt viime aikoina jotain hyviä projekteja, mistä kannattais ottaa mallia. Tuleeks teilla sellattii mieleen? Mulla vaikka tämä tulee mieleen partiolaiset ja tää VBL eli value based leaderaship -koulutus, mistä on tullut yhtäkkiä tosi kova hitti nuorten kasvavien johtajien ja nimenomaan järjestöjohtajien keskuudessa. Ja ainakin se syy minkä takia itse on lähtenyt mukaan nyt aikuisten järjestötoimintaan on olly hyvin paljon oppiminen. Mä haluan sellaista ei-niin formaalia, ei koulussa tarjottavaa oppimista, mihin vaikka sitten vbl voisi olla ratkaisu tai vastaavat koulutukset. Tuleeks teille mieleen jotain projekteja joita viime aikoina on toteutettu. Mitkä on ollut ihan mielettömän siistejä ja mistä kannattaisi ottaa mallia muidenkin.

00:31:11
Aino Kenttälä: Päällimmäisenä tulee mieleen ilmastolakot mutta ne nyt sitten onkin vähän sellaista yhteiskunnallista liikettä.

00:31:19
Virva Viljanen: No mullekin tulee päällimmäisenä mieleen Plan, jonka toimintaan olen tutustunut tänä syksynä paljon vapaaehtoistoiminnan kautta. Siellä on mun mielestä tosi siistejä juttuja esimerkiksi tää tyttöjen päivän kampanjointi, mikä tosi hienolla visuaalisella tavalla ja voimaannuttavalla tavalla nostaa nuoria tyttöjä päätöksentekijöiden paikalle, et vaikka pääministerin tai Hesarin päätoimittajan paikalle nousee yhdeksi päiväksi nuori tyttö. Ja sit tietysti että miten tällaista ajattelua saatais, saataisiin laajennettu koko vuoden ympäri. Kyl sitten sellaiset, sellaiset järjestöt joissa on perustettu vaikka nuorten vaikuttajaryhmä tai se toimii hyvin aktiivisesti. Niitä aina seuraan tosi ihaillen ja esimerkiksi Invalidiliitolla on oma nuorten vaikuttajaryhmä, joka toimii hyvinkin aktiivisti. Sitten esimerkiksi YMCA on tehnyt sääntömuutoksen missä heillä heidän hallituksessa on nuorille kiintiöpaikat ja nää kiintiöpaikathan aiheuttaa aina tosi paljon erimielisyyttä, että edistääkö ne oikeasti sitä vaikka nuorten osallisuutta tai tasa-arvoa, jos on kyse naisille osoitetuista kiintiöpaikoista, mutta kyllä mä näkisin, että ne pakottaa sen järjestön jonkinlaiseen asennemuutokseen, oikeasti miettimään, että miten me rekrytoidaan niitä nuoria toimintaan ja annetaan heille niitä tilaa ja paikkoja vaikuttaa. Että tietyllä tavalla nuorten osallisuus on aina aikuiselta vaatii vähän sellaista luopumista siitä omasta vallastaan ja vaikka puhetilastaan.

00:32:49
Aino Kenttälä: Jyväskylässäkin oli toi, valtuustossa käytiin kiivasta keskustelua siitä, että saako nuorisovaltuusto lautakuntapaikan ja sehänkin nosti sen keskustelun ihan yleisesti keskustelun aiheeksi. Se toi esille miten nuoret tarvii vaikutusmahdollisuuksia ja paikkoja, joissa voi sitä sit tehä.

00:33:11
Virva Viljanen: Nuorisovaltuustoista puhuttaessa myös Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto on tosi hienosti tehnyt tällaista tutkimusta miten nuorisovaltuustoilla menee Suomessa. Siinähän huomattiin, että vaikka laissa lukee että jokaisessa kunnassa täytyy olla nuorisovaltuusto, ja näin nykyään sitten onkin kyllä. Kunnat ovat hyvin lainkuuliaisia. Mutta just ne nuorisovaltuustojen vaikuttamismahdollisuudet aika paljon vaihtelee, että mitä pidemmälle mennään, että onko esimerkiksi aloiteoikeus kunnanvaltuustolle, niin sitten prosentti pieneneekin, että kuinka moni nuorisovaltuusto voi vaikuttaa tällä tavalla. On hienoa et järjestöt tuottaa tällaista tutkimusta ja selvityksiä päätöksenteon tueksi. Yksi hieno esimerkki on ollut mielestäni myös tää nuorten Agenda 2030 -ryhmä, joka on keskittynyt kestävään kehitykseen ja se on noussut sellaiset aika vapaamuotoisesta nuorten ryhmästä vaikuttavaksi kestävän kehityksen asiantuntijaksi Suomessa ja heillä on paljon sananvaltaa. Heitä kutsutaan esimerkiksi ministeriöiden pyöreisiin pöytiin kuultavaksi. Eli tää on semmonen niinkuin liike, joka on – jolla on ollut tilausta, poliitikot oikeasti haluan kuulla sitä mitä nuoret toivoo tässä ilmastonmuutoksen torjunnassa, niin sitten he ovat pystyneet siihen hyvin asiantuntevasti vastaamaan.

00:34:29
Katri Ylinen: Mistä sä veikkaat et mikä nimenomaan on vaikka tän menestystarinan takana? Onks sulla siitä mitään teorioita että miten he onnistu nousee niin vaikuttavaksi. Kuitenkin aika lyhyessä ajassa. Ei tää oo niin pitkä historialtaa.

00:34:40
Virva Viljanen: Tietysti ulkopuolisen näkökulmasta on ollut vaikuttavaa että näin nuorten agendan ryhmäläiset on tosi sitoutuneita siihen toimintaa että he kokee sen tosi tärkeäksi ja myöskin tosi mielekkääks toimii yhdessä sen ilmastonmuutoksen torjunnan ja kestävän kehityksen puolesta. Sanoisin että rautaiset tekijät siellä ryhmän sisällä.

00:35:03
Katri Ylinen: Me tiedetään että poliittisten nuorisojärjestöjen kulta-aikaa on elänyt silloin 60- 70-luvuilla. Kuitenkin sen jälkeen se on ehkä kompastunut omaan byrokraattisuuteen ja myös samalla siihen, että näitä uusia liikkeitä on tullut niin paljon, että poliittiset nuorisojärjestöt eivät ole enää se pääväylä kaikille vaikuttaa, vaan että on niitä pieniä erilaisia ryhmiä jotka saattaa kasvaa tosi isoiksi ja vaikuttaviksi, niinku Agenda 2030 esimerkiksi. Mutta onks se vaan niinku ajan henki ja se on hyväksyttävää vai voitaisko me oikeasti tehä tälle jotain. Onko mahdollista että poliittiset nuorisojärjestöt voi lähtee vielä vaikka uuteen nousuun. Oikeasti uudistaa itseään, et ne ois enemmän kutsuvia isommalle ryhmälle nuoria.

00:35:47
Aino Kenttälä: Totta kai täytyy uudistaa itseään ja se on just niitteen uusien jäsenten kautta mahdollista ja siinä painottuu sen jäsenhankinnallinen puoli. Et sitten ku saadaan uudenlaista porukkaa ja sitten ehkä pystytään ja uskalletaan päästää irti niistä vanhoista sellaista niinku turhista rakenteista, jotka hidastaa tai ottaa nopeasti liikkuvista järjestöistä mallia.

00:36:18
Virva Viljanen: Joo kyllä ja sitten poliittisella nuorisojärjestöillähän on voimavara siinä, että ne ihmiset ketkä järjestöissä toimii niin voi viestiä itse eli tehdä tällaisesta niin kuin somessa luoda omia yhteisöjä ja toimia niiden kautta ja hakea sieltä voimaa. Mä haastaisin myös et puolueiden pitäisi pitää huoli siitä, että heidän omat nuorisojärjestöt on järjestetty niin, että nuorisojärjestöille annetaan riittävästi valtaa ja tilaa ja resursseja. Eli kyllä sitten katsoisin puolueiden suuntaan miten esimerkiksi nuorten ehdokkaiden tuki onnistuu eli onko ehdokkaille, nuorille ehdokkaille esimerkiksi ehdokasmaksut. Annetaanko heille kampanjatukea. Mun mielestä voitais keskustella myös siitä että puoluetuesta voitaisiin tietty osuus osoittaa nuorisojärjestöille nuorisotoimintaan ja nuorille ehdokkaille, että esimerkiksi puolueiden naisjärjestöillehän on jo tällainen osuus varattu ja nimenomaan siinä on nähty tärkeäksi taata tasa arvoinen puoluetoiminta. Niin ehkä tarvittaisiin lisää nuoria ja tehtäis tästä tietoinen päätös siitä että nuorisotoimintaan ohjataan resursseja.

00:37:28
Aino Kenttälä: Kuitenkin nuorisojärjestöt on se puolueen tulevaisuus, siitä puhutaan paljon että ne jotka siellä nuorisojärjestössä tekee töitä niin usein sitten nousee puoluepolitiikkaan aikuisjärjestöön ja puolueeseen toimijoiksi. Että sen puolesta mun mielestä nuorisojärjestöihin ja puolueiden nuorisojärjestöihin puolueiden pitäs panostaa paljon enemmän kuin mitä tässä kohtaa oon nähnyt ite.

00:38:00
Virva Viljanen: Kun mä oon kysynyt nuorilta joiden kanssa mä oon toiminut niin että mitä he haluavat tietää puoluepolitiikasta ja puolueesta, niin he on puhuneet siitä että he haluais konkreettisia esimerkkejä niistä onnistumisista vaikka mitä poliittinen nuorisojärjestö on saanut aikaan toiminnallan, eli siis että tietenkin siitä ajatuksesta pitäisi lähteä että miten voidaan tehdä politiikan kunnianpalautus. Eli mediahan tykkää uutisoidaan vain konflikteista ja politiikasta on myös paljon konflikteja, mutta sitten myös tavoite on tehdä parempi maailma meille kaikille. Sitten kuitenkin uskaltaisin väittää että suurimmalla osalla puolueista ja poliittisista nuorisojärjestöistä tämä on se tavoite. Niin sitten pitääkin kertoo onnistumisesta ja arvoista ja positiivisesta puolesta myös, et mitä hyvää ollaan saatu aikaan. Konkreettisesti.

00:38:57
Aino Kenttälä: Joo, kyllä ja itse tuntuu et tästäki tosi paljon puhutaan. Monet kokee että heistä ei esimerkiksi olisi poliitikoksi koska poliitikot ovat tietynlaisia tyyppejä jotka tietää kaiken jo valmiiksi ja on hyviä puhumaan ja on suhteita ja on sitä ja tätä kokemusta ja vaikutusjuttuja historiassa, niin siitä pitäs vaanjust vaikka median kautta päästä eteenpäin siitä olettamuksesta.

00:39:31
Virva Viljanen: Toi on tärkee pointti että miten rikotaan kuvaa sellaisesta perinteisestä poliitikosta, jos vaikka kirjoittajaa johonkin kuvapankkiin hakusanaksi poliitikko niin tuleeks sielt semmonen pukumies keski-ikäinen harmahtava tyyppi. Vai voisiko se olla niinku laajempi se näkökulma ja kyllähän nyt esimerkiksi eduskuntaan on noussut paljon nuoria kansanedustajia mutta todellisuudessahan kevään, kevään eduskuntavaaleissa nuorten kansanedustajien määrä laski eli sekin on hälyttävä viesti meille.

00:40:02
Katri Ylinen: Onks teillä ideoita siihen miten poliitikkokuvaa voidaan rikkoa, mitä voidaan aktiivisesti tehdä sen eteen ja toisaalta niin kaikki ketkä on poliittisissa nuorisojärjestöissä, niin eihän niistä kaikista tyypeistä oikeesti tuu poliitikkoja, koska myös jokaisen poliitikon taakse tarvitaan kymmeniä tyyppejä, jotka on tekemässä työtä, ja se on ihan yhtä tärkeätä ja usein tärkeämpää kuin pelkästään puhuva pää joka antaa niitä lausuntoja pihalle. Niin miten ehkä niiden tavallaan näkymättömäksi jäävien tyyppien työtä ja arvoa voidaan nostaa?

00:40:38
Virva Viljanen: Tosi hyvä kysymys. Mä oon itse ainakin sellainen että mä tykkään olla taustatiimissä ja nostaa just niitä hyviä tyyppejä esiin ja korkeammalle ja yrittää saadaan ihmisten poliittista uraa alkuun. Eli se on tosi tärkeätä et miten siellä kampanjatiimeissä toimitaan ja just tää että siitä voi saada ehkä jonkinlaisen yhteisön. Toi on tärkeää keskustella siitä, että miten niitä poliittisia taustatyyppejä saadaan nostettua enemmän esille. Kyllä niin kuin esimerkiksi jokaisen ministerin taustalla on kokonainen avustajakunta, joka tuottaa tätä tietoa, kukaanhan ei voi tietää kaikesta kaikkea.

00:41:15
Aino Kenttälä: Mulla itellä tämmönen niinku oivallus siitä et minkälaisii poliitikot voi olla on tullut vast nyt niinku vuosi, pari sitten, että mä oon sillee kun tulin yliopistoon niin en mö siin alussa ees ja ku nyt oli just syksyllä edustajistovaalit, niin kun tulin ja sain kuulla, et mitkä edustajistovaalit on, koska en sitäkään ollut ikinä kuullut aikaisemmin. Niin en mä aluksi todellakaan aatellu että lähtisin ehdokkaaksi mutta sit kuitenkin päädyin sinne, et sitten niin kuin siinä ihan kuukauden sisällä ymmärsin, että mäki kyl voin lähtee tähän, ei mun tarvi olla mikään valmis paketti, joka tietää kaiken jo valmiiksi. Ei semmonen oo mahdollista ja niin ku nyt vaan sillen oon pohtinut että voisi jopa lähtee kuntavaaleihin ehdokkaaksi. Tällainen murros ihan omassa kokemuksessa on tullut tässä ihan muutaman kuukauden aikana.

00:42:15
Katri Ylinen: Tiedäthän sä Aino, että nyt kun sä sanoit ton, että saatat lähtee kuntavaaleihin ehdolle, niin mä en tuu enää päästään tästä irti. Et sä tuut lähteen ehdolle.

00:42:22
Aino Kenttälä: Vähän pelotti että tällänen olis reaktio.

00:42:27
Virva Viljanen: Toi on ihan mahtava nimenomaan ehdokasasettelussahan kuntavaaleissakin se tehdään se tulos ja myöskin kuntavaalit on sellaiset vaalit missä tosi moni nuori vois menestyy ja tulla valituksi.

00:42:41
Aino Kenttälä: Omalta kohdalta on tosi paljon kuitenkin miettinyt mihin kaikkeen sit on aikaa että huomaan kyllä että omalla kohdalla on kasautunut niitä juttuja että on tosi paljon, paljossa mukana ja sitten et jos lähtee kuntavaaleihin niin se kuitenkin vie tosi paljon aikaa se kampanjoiminen, riippuu nyt kuinka paljon siihen haluaa panostaa. Mut kuitenkin on semmoinen palo päästä vaikuttamaan ja päästä läpi niin siihen täytyy tehdä paljon töitä. Sitten se on aina jostain muualta pois. Onko se sitten opiskelusta. Onkse sitten ainejärjestötoiminnasta tai muusta vapaaehtoisuudesta. Siinä on aina se.

00:43:23
Katri Ylinen: Täähän tulee oleen nyt tosi polttava kysymys poliittisille nuorisojärjestöille et mistä niitä ehdokkaita saadaan ja halutaan täyttää nyt listoja nuorilla. Pitäskö tästä sit jotenkin viestiä paremmin, et mitä se konkreettisesti on. Vai pitäisikö sitten enemmän mennä siltä tunnepohjalta, että mitä voi saavuttaa, mitä nämä arvot on.Mitä veikkaatte, millaista taktiikkaa pitäisi poliittisten nuorisojärjestöjen käyttää viestimisessä seuraavan vuoden aikana, että niitä uusia kuntapoliitikkoja saadaan tulille?

00:43:50
Virva Viljanen: Varmaan sekä että on aika hyvä lähestymistapa, kyllä täytyy olla niin kuin paloa ja aatetta ja tavallaan toivoa siitä että mitä voitaisiin saada aikaan mutta tietysti ei kannata sanoa että se on aina uskomatonta ja ihanaa ja sais välttämättä myöskään aikaan asioita. Kuitenkin kuitenkin niin kuntapolitiikka voi olla hyvin hyvin turhauttavaa ja myös se kampanjointi että varmaan aika monella monella on kokemuksia, jotka on kampanjoimassa, että siellä vesisateessa jakaa sitä flaikkua niin kyllä siinä, siinä on semmoinen gloria on aika kaukana.

00:44:28
Aino Kenttälä: Kyl toi sekä että on hyvä ratkaisu. Itse on jotenkin hommannut ehkä sen semmoinen aatteen palo ja semmoinen tulee tällä hetkellä ehkä enemmän näkyville sen viestinnässä, et kyl kaipaisin semmosta enemmän sellaista konkretiaa siihen, että kerrottais et mitä se oikeasti on, koska sitä sitten ne tyypit tulee tekemään siellä jos ne siihen lähtee sen aatteen palon kautta.

00:44:54
Virva Viljanen: Semmoinen ajatusharjoitus mikä on aina hyvä tehä niin on että jos keksii kolme asiaa jotka haluais muuttaa siinä lähiympäristössään, esimerkiksi siellä kunnassa niin silloin on kaikki edellytykset lähtee vaikuttajaksi. Elikkä siitä vois ehkä lähteä, että niihin aatteisiin ja arvoihin, mutta sitten tosiaan tämmöinen realistinen näkökulma myös että mitä se vaikuttaminen konkreettisesti on. Ja tietysti sitten poliittiset nuorisojärjestöt vois sparrata siinä vaikuttamisessa että miten saa kiinni siitä kuntavaikuttamisesta silloin kun se tuntuu kaikista ankeimmalta niin sitten että ei ole yksin siinä toiminnassa.

00:45:30
Katri Ylinen: Kiitos. Tähän loppuun me voitas alkaa ehkä vähän visioimaan sitä että mitä parhaimmillaan se nuorisojärjestötyö voisi olla seuraavalla vuosikymmenellä. Mitkä ovat niitä ideoita, mitä me voidaan tästä ottaa ja mitä me toivotaan näkevämme tulevaisuudessa? Must tuntuu että meillä on ainakin ollu täällä nyt aika hyvä konsensus siitä että sen järjestötyön pitää olla tavoitteen mukaista, että niillä nuorilla on se olo että he pääsevät toteuttamaan just niitä arvoja tavoitteita minkä takia he tulikin. Eikä sittem turhan takia kokoustella joka keskiviikkoiltana ja myöskin aika paljon me ollaan puhuttu myös siitä että se ad hoc toiminta voisi olla yksi vastaus, että on niitä projekteja mihin pääsee lyhyemmällä ajalla mukaan ja jonka jälkeen voi sitte kelata et jääkö vielä myöhemmäks aikaa mukaan yhdistykseen. Mitä muuta? Mitä voitas parhaimillaan tehdä? Muuta kun tietenkin se mitä me voidaan parhaimmillaan tehdä vaatii aina tosi paljon massia mutta jos meillä vielä ois sitä massia käyttää niin mitä me voitais tehdä.

00:46:31
Virva Viljanen: Hyvä kysymys. Raha on kyllä tosi tärkeätä mutta kyllähän hyvää toimintaa tehdään usein myös tosi tosi pikkubudjetilla. Ja silti se on mielekästä ja vaikuttavaa. Semmoiset haastajat mitkä mä antaisi ja mitä 2020 -luvulla järjestöissä pitäis tehdä, niin ensinnäkin avata sitä päätöksentekoa eli miettiä miten vois osallistaa enemmän jäsenistöä mukaan siihen suunnitteluun – toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Oon maininnut esimerkiksi talousarvion avaamisen eli tällaisen osallistuvan budjetoinnin järjestötasolla, mutta voi olla myös erilaisia keskustelutilaisuuksia, palautekyselyitä, ideaariihiä mikä on kauhea sana mutta ihan hyvä toimintatapa. Sanoisin myös että tällaiset yhdenvertaisuuskysymykset eli yhdenvertaisuussuunnitelmat täytyy olla kunnossa järjestöissä, eli sellaista toimintaa ei kyllä, se ei houkuttele eikä siellä ihmiset pysy jos siellä ei niin kuin kaikilla on hyvä olla.

00:47:29
Aino Kenttälä: Jep. Yhdenvertaisuus on tulevaisuuden kannalta yks munki mielestä varmasti tärkeimmistä pointeista ja sit tosta niinku kaikenlaisesta koulutuksesta ja näkyvyydestä myös on tärkeätä, että niille uusille toimijoille kuitenki sitte niinku byrokratiaa opetetaan, kun byrokratia ei ole niin simppeli juttu ja jokasessa järjestössä on vähän erilaista. Mun mielestä on tärkeää että ei vaan sille oletettais että kyllä tässä nyt parin vuoden aikana oppii kaikki jutu, vaan nyt oikeasti vaikka niin olisi koulutuksia missä käydään läpi et miten nyt tää toimii, et se voi kuulostaa vähän kuivalta, mutta sit se tois ehkä tuommoista liikkuvuutta siihen toimintaan helpommin.

00:48:14
Katri Ylinen: Aino sä tiedät että meill’ on tulossa nyt taas se koulutus lähitulevaisuudessa missä mennään taas vuoden alussa läpi niitä taitoja ja tietoja joita tarvii tulevalle vuodelle siihen yhdistyksen pyörittämiseen, mitä toivoisit että sellatteessa sitten käydään läpi. Mitä ne on ne tärkeimmät. Ja onko ne sitten myöski tylsimpiä vai millä mielenkiintoisella tavoin niitä voitais mennä läpi.

00:48:35
Aino Kenttälä: No mun mielestä ainakin meillä meillä Jyväskylän vihreillä nuorilla tällä hetkellä tärkein kysymys on se jäsenhankinta. Etr meillä vähän jäsenistö on päässyt hiipumaan. Niin mun mielestä on tärkeetä et just niitä jösenhankinnallisia taitoja opetettais. Ja sitten on myös monen muun kanssa keskustellu ja on sitä niinku samaa ongelmaa, että vaik tietää että nuoria kiinnostaa tää niinku aate paljon mutta sit jotenki vaa ei löydä niitä nuoria sieltä niinku ympäristöstään ja miten just semmosta järkevää jäsenhankintaa voitaisiin tehdä. Esimerkiksi meillä on Jyväskylän vihreissä nuorissa tullut esille että esimerkiksi joidenkin niinku mielenilmausten jälkeen kun se siitä sitten lähtee leviämään niin sitten vois mennä keskustelemaan että niinku oisko kiinnostusta lähteä pidemmälle toimintaan mukaan.

00:49:33
Virva Viljanen: Toi on mun mielestä tosi hyvä pointti että miten saadaan kiinni niistä jotka ehkä harhautuu sinne toimintaan mukaan mutta ei oo ihan varmoja et miten saadaan heidät sitoutettua. Just kysytään että hei tuuthan seuraavallakin kerralla. Mulla ei oo mitään niinku voittavaa ratkaisua tähän että miten vaikka jäsenhankinta tehdään parhaalla tavalla, mutta ehkä kannustaisin sellaseen kokeilukulttuuriin. Elikkä kokeilee montaa eri tapaa. Ja sitten ei heti lannistu jos joku vaikka uusien ilta ei houkuttelekaan ekalla kerralla ketään mutta se on tärkeetä et yritetään.

00:50:05
Aino Kenttälä: Se tuli mieleen että se mikä mut sai sinne Lukiolaisten Liiton tapahtumille tulee uudestaan oli se että siellä vaikka yksi ihminen oli mulle mukava ja kysy että ootko tulossa tällaseelle, tällänen on tulossa. Se on ihan supertärkeitä sitten niinku mennään vaan juttelemaan ja kerrottaan mitä muuta tässä voi tehdä.’

00:50:29
Virva Viljanen: Sul on mun mielestä hyvin tällanen, että pitää muistaa kiittää ja just olla mukavaa ja niin kuin kysyä ihmisiä mukaan.

00:50:37
Katri Ylinen: Haluttaisko me tähän loppuun jotenkin puristaa ne kaikilta keskeisimmät pointit tästä keskustelusta vaikka sillee, et kaikki sanotaan nyt se yks juttu mikä jäi mieleen, mikä voisi tehdä järjestötoiminnasta parempaa. Mä oon ainakin tosi inspiroitunu tällä hetkellä miettimään sitä miten saatais projektimuotosesti tyyppejä mukaan ja voitais jotain konkreettista tehdä sillä porukalla, mikä voisi olla ehkä se kick-off heille siihen että jää mukaan yhdistystoimintaa. Mitä teille jäi tästä mieleen?

00:51:06
Virva Viljanen: No mä oon ainakin aina tosi innostunut kaikista uusista tavoista osallistaa. Mä mielelläni kuulisin vielä enemmänkin semmosii inspiroivia esimerkkejä mitä voitais tehdä osallistavammin ja sillain että yhä useampi pääsis mukaan ideoimaan.

00:51:18
Aino Kenttälä: Joo, mulle ehkä päällimmäisenä jäi se, että muistetaan kiittää. Arvostetaan toimijoita ja sitten ollaan uusille semmoinen paikka mihin halutaan tulla.

00:51:33
Katri Ylinen: Ihanaa, tässä oli hyvin tiivistettynä, hyvin Alexander Stubb -maisesti kolme tärkeintä pointtia keskusteluista. Kiitos tosi paljon, Virva. Kiitos tosi paljon, Aino. Tää oli hyvä keskustelu ja toivottavasti päästään tätä kautta tekemään sitä parempaa järjestövaikuttamista.

00:51:47
Juontaja: Kuuntelit justiinsa Opintokeskus Vision Parempaa järjestövaikuttamista -podcastia. Jatka kuuntelua osoitteessa www.opintokeskusvisio.fi/podcast ja vinkkaa siitä myös kaverille.