Jakso 4: Ei vaikuttamista ilman somea

Jakso 4: Ei vaikuttamista ilman somea

Julkaistu 17.2.2020

Tässä jaksossa keskustelemme siitä, miksi kansalaisjärjestöjen tulee olla läsnä myös sosiaalisessa mediassa ja miksi sosiaalisesta mediasta pois jättäytyminen on lopulta huono vaihtoehto. Puhumme myös sosiaalisen median ihanasta kepeydestä sekä mokien syistä sekä niistä selviytymisestä.  Keskustelijat pohtivat miten somen lieveilmiöihin tulisi suhtautua ja lopulta siitä ovatko asiat niin vakavia.Keskustelijoina ovat Some-asiantuntija ja kouluttaja Marko Suomi sekä Vihreiden varapuheenjohtaja ja viestinnän asiantuntija Fatim Diarra.

Tekstivastine

00:00:00
Juontaja: Moi! Kuuntelet Opintokeskus Vision Parempaa järjestövaikuttamista! -podcastia. Mikä on järjestöjen rooli vaikuttamistyön kentällä, ja miten järjestöt voisivat vielä paremmin saada äänensä kuuluviin 2020-luvun Suomessa. Mikrofonin äärellä meillä on vaikuttamistyön asiantuntijoita sekä kovia tekijöitä. Podcast on tribuutti suomalaiselle järjestökentälle ja samalla kolmekymmentävuotiaalle Vihreälle sivistysliitolle.

00:00:30
Fatim Diarra: Hei, mä olen Fatim Diarra ja mä olen keskustelemassa täällä Vision podcastissa. Itse olen vihreiden kaupunginvaltuutettu sekä puolueen varapuheenjohtaja, semmonen somekansan vahva eläjä. Työkseni teen myös vaikuttajaviestintää. Elikä some ja vaikuttaminen ja viestintä on kaikin puolin se, mitä hengitän ja elän. Mun kanssa täällä studiossa on Marko. Kerrotko kuka Marko olet?

00:00:52
Marko Suomi: Moi, olen Marko Suomi. Olen lukuaktivisti ja community manager. Entisessä työssä olin myös somevalmentaja ja sosiaalisen median kouluttaja, jonkin verran teen sitä vieläkin. Eli tosi aktiivi tuossa maailmassa. Seuraan paljon vaikuttajaviestinnän kenttää.

00:01:06
Fatim Diarra: Eli sä olet sellainen some vakoilija, joka siellä katsoo, miten me pärjätään tässä kaikessa.

00:01:13
Marko Suomi: Kyllä, sellainen sivusta stalkkaaja.

00:01:13
Fatim Diarra: Mahtavaa, elikä täällä stalkkerin kanssa ollaan keskustelemassa (naurua), mahtavaa. Mun oma suhtautuminen sosiaaliseen mediaan on aika kaksijakoinen. Somehan on syy, minkä takia pääsin kaupunginvaltuuston aikanaan. Mä ite tein viime kuntavaalien kampanjan täysin somessa. Kampanja-aika, minkä tein oli kolme viikkoa ja sen ajan olin oikeastaan työmatkoilla. Eli mä en pystynyt seisomaan tuolla kadulla jakamassa flaijeria, vaan mun piti tehdä jotain täysin muuta. Sit mä päätin, että vitsi, että mä nyt teen sen kampanjan, kun mä suuntaan sen nuorille, itseni kaltaisia ihmisille. Mä tein kampanjan someen. Perustin poliitiikkosivun ja rupesin ajoittamaan julkaisuja parin päivän välein someen. Tein blogeja, kiinnostavia kuvia. Tein kampanjan täysin somesta. Se meni hirvittävän hyvin, mut valittiin. Mä olin aika varma, että mua ei voida valita millään ihmeellä kaupunginvaltuustoon, jos tekee kampanjaa vaan somessa, jos ei tee sitä perinteistä, seiso tuolla kadulla ja pussaa vauvoja ja anna flaijereita. Siitä huolimatta, sain sen yli tuhat ääntä ja pääsin kaupunginvaltuustoon. Mulla tuli siitä sellanen olo, että ehkä politiikankin tekeminen somessa on itseasiassa se juttu tällä hetkellä.

00:02:17
Marko Suomi: Joo, voisin kuvitella, että sua on helpompi lähestyä, silleen kun olet ollut ihan naamallas ihmisten puhelimissa, ja jossain tällaisessa tosi intiimissä. Mitä jos sä et ois saanut käyttää somea, mitä sä olisit tehnyt?

00:02:24
Fatim Diarra: Silloin mä en varmaan olis myöskään tässä puhumassa. Mä ajattelen, että kun puhutaan somesta aikapaljon, some sitä some tätä, niin mulle some erillisenä asiana tuntuu tosi kummalliselta. Mä olen siis kolkytkolmevuotias ja mä muistan vielä mun ensimmäisen kännykän. Olen siis tällainen vanha milleniaali, mummomilleniaali, mutta silti milleniaali, pidän tästä kiinni, ei saa viedä pois sitä termiä minulta. Mutta mulle somessa toimiminen on osa normaalia elämää. Se ei ole mikään ylimääräinen asia, mitä mä teen. Vanhemmat ihmiset puhuu, että sitten mennään sinne someen tekemään asioita. Mä en näe, että se on niin, vaan ihan normaalia kommunikaatiota.

00:03:10
Marko Suomi: Mä ajattelen samallalailla, että se on osa tätä arkea. Mä olen 43.

00:03:11
Fatim Diarra: Kyllä, kymmenen vuotta vanhempi..!

00:03:11
Marko Suomi: Mä oon ollut koko ajan netissä, siitä lähtien, kuin se on ikään kuin tullut. Musta ei voi edes tehdä päätöstä, ettei ole somessa. Etenkin jos on tällainen julkinen rooli, niin kuin sulla, tai jollain organisaatiolla tai vaikuttajajärjestöllä. Jos sä et ole siellä, niin joku puhuu kuitenkin susta tai sun agendasta tai asioista, sit sä tavallaan oot siellä, mutta olet tosi passiivinen etkä pysty yhtään vaikuttaa siihen. Se on niinkuin ehkä huonoin vaihtoehto.

00:03:38
Fatim Diarra: Niin kyllä, tavallaan ei pysty kontrolloimaan sitä viestii, tai mitä siellä tehdään. Mä olen itse todennut, että mun oma someoleminen on hyvin rehellistä. Mun somessa näkyy joskus krapula. Mun mielestä se on hieno asia, koska somehan on on kaikin puolin, kun sä itse kontrolloit sitä, voit itse laittaa sinne ihan mitä itse haluat ja kertoa mitä itse haluat. Se tavallaan tekee sen myös sellaiseksi, että voit itse määrittää. Sulla on itselläs se valta. Jos pitää luottaa vaan perinteiseen mediaan, niin silloin joku toinen aina päättää sun puolesta, että mitä sinne tulee. Somessa voit itse päättää sen, että mikä on se sun juttu, ja mistä sä haluat puhua siellä.

00:04:17
Marko Suomi: Aivan, niin sä annat haastattelun jonnekin, sit se tulee ulos, siitä tulee puolet ulos siitä, mitä haluat sanoa, sit sä laitat oikasun, se ei mene läpi tai jos se menee, niin se tulee pienenä joskus myöhemmin. Kukaan ei huomaa sitä, sit sun alkuperänen juttu on siellä. Sen sijaan et sä voit puhua suoraan sun ihmisille periaatteessa.

00:04:29
Fatim Diarra: Sama myös järjestöissä, kun katsoo niiden toimintaa. Kyllä järjestöjen kannattaa olla somessa ja kertoa itse se oma viesti. Voi itse määrittää ja päättää sen. Mitä ne on ne asiat, mitä järjestö kertoo itsestään, mikä se kulma siihen on. Joskus se perinteinen media sanoo, että pitää korjata lausuntoja, vaik mitä muuta. Somessa sun ei tarvitse, ellet sä sitten mokaa. Mut se on sitten täysin eri asia.

00:04:54
Marko Suomi: Tossa on tosi paljon samaa niin kuin yksilöllä ja jollain organisaatiolla. Sä valitset itse, mitä sä näytät ja mistä haluat puhuu. Sanotaan vaikka, että on rehellinen ja oma itsensä ja näin, mutta se ei tarkoita sitä, että jakaa kaiken, mutta jakaa valikoidusti. Mä haluun jakaa tän krapulajutun. Mä haluun jakaa myös tärkeen viestin tästä. Mä voin silti jättää mun perheen asioita tai jotain muita jakamatta – kaikkea ei tartte jakaa. Aika moni pelkää sitä, että jos mä oon somessa, niin pitääks mun ihan kaikki kahvikupit ja sairaudet pistää sinne. Ei vaan mitä sä itse päätät. Se päättäminen on tosi tärkeä asia. Mietit sä itse silloin, kun lähdit tekee, että mikä se sun juttu on, mitä haluut viedä sinne?

00:05:43
Fatim Diarra: Ai et missä menee se raja siinä..?

00:05:43
Marko Suomi: Niin tai onks sulla joku ydinviestejä tai tällaisia?

00:05:46
Fatim Diarra: Kun aattelee mua, niin oon aina ollut tosi aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja kaikkialla muuallakin. Kun lähdin mukaan politiikkaan, niin kyllä mä istuin alas ja kävin mun profiilin läpi. Mä vähän poistin jotain kuvia siellä. Mä olen kuitenkin opiskellut Facebookin aikakauden aikana. Joka tarkoittaa sitä, että kyllähän siellä on kaikenlaista materiaalia. Ja kun en ole se hillityimmistä ihmistyypeistä hillityin, niin tietenkin siellä on vaikka mitä materiaalia, mitä mä sitten tarkoituksella poistin jonkin verran, tai piilotin. Ajattelin, että ehkä tämä ei ole sitä, mitä haluan jakaa maailmalle. Toisaalta myös ajattelen, että koska olen sitä sukupolvea, joka on aina ollut aktiivinen sosiaalisessa mediassa, niin kyllä musta nyt on kaikenlaista kamaa siellä. Sitten mä ajattelin, että ihan kaiken piilottaminen, niin ei sekään ole hirveen aitoa.

00:06:34
Marko Suomi: Aivan, sit sulla on joku neljän vuoden jakso, missä ei ole mitään. Mitä tässä on tapahtunut, onko tässä jotain outoa, mitä sä piilottelet,.. (naurua)

00:06:46
Fatim Diarra: ”Hän opiskeli Jyväskylässä” ja sitten pimeetä. (naurua). Kyllä mä päätin, että on jotain asioita, mitä mä en jaa siellä. Yleensä kysyn ihmisiltä edelleenkin, jos mä oon jossain kavereilla syömässä, että hei voinko pistää tän Instagramiin. Mulla on oikeus päättää, mitä itsestäni jaan maailmalle, niin kyllä niillä muilla ihmisillä mun elämässä pitää olla sama oikeus päättää, mitä mä jaan heistä. Että näytänkö mä heistä jonkun pyykkikasan koko maailmalle. Onko sillä niin paljon väliä, mutta valta pitää olla aina sillä, kenen pärstä sinne menee. Se on tärkeetä.

00:07:24
Fatim Diarra: Jos me puhutaan organisaatioista ja sosiaalista mediasta ja järjestöistä, niin olen havainnut, että järjestöjen on helpompi uudistua somen kautta. Jos on vaikka joku perinteinen järjestö, joka on aina tehnyt samaa, vaikkapa kissanpentujen auttamista, tai mitä ikinäonkaan tehnyt. Sitten ne haluaa päättää, että nyt me halutaan olla erilaisia, muuttaa omaa brändiä tai mitä ikinä. Nyt kun on some käytössä, niin sehän helpottaa sitä hirveesti. Tehdään päätös siitä, millä tavalla aletaan toimimaan eri tavalla. Sen pystyy kertomaan sen kaiken, mitä tehdään paljon helpommin. Ennen piti luottaa vanhaan mediaan siitä ja pelkkään ihmisten kohtaamiseen. Nyt kun on some käytössä organisaatiolla, on aika helppo muuttaa sitä tapaa, miten te kerrotte itsestänne maailmalle, just sen takia, että teillä on itsellä kontrolli siitä itsellään.

00:08:14
Marko Suomi: Aivan, tosi hyvä pointti. Ja vaikka siinä kestääkin vähän, että ihmiset tajuu, mistä on kyse, sitä voi tehdä säännöllisesti. Sitä voi tehdä aika säännöllisesti, kertoa sitä prosessia. Aloitetaan tätä koiranpentujen pelastamista myös tässä rinnalla, Meillä monipuolistuu tää homma. Tämä on meillä tän takia tärkee, ja ihmiset ymmärtää, miksi se tapahtuu. Ettei se ole vain yksi sellainen läväytys jossain lehdessä kerran vuodessa, sitten ne pystyy ehkä osallistumaan siihen. Hei, miksi te teette noin ja te voitte vastaa siihen..

00:08:39
Fatim Diarra: Somessahan ihmiset on kiinnostavia, niin samalla tavalla pystyy ehkä näyttämään järjestön toimijoiden roolia. Eli vaikka järjestönjohto pystyy eri tavalla. Ettei ookkaan se lärvi siinä kuukausikirjeessä, missä kerrotaan paljonko rahaa on saatu koirien tai kissojen pelastamiseen, vaan järjestöjohto pystyy kanssa näyttämään, että hei tää on meidän arkipäivän työ. Pystyy tekemään itse sisältöä siitä, mitä he kertoo – mitä se oikeasti on se työ, mitä tehdään. Tällöin myös ne järjestön rahoittajatahot pystyy näkemään, mitä se on. Samalla tavalla mä olen lähempänä sitä järjestön toimintaa. Samahan pätee myös politiikkaan siinä, että poliitikot pystyy itse jakamaan storyja Instagramissa siitä, mitä se politiikan arkityö on. Siinähän tulee porukalle sellanen fiilis, tai mä ainakin toivon, että tulee sellanen olo, että poliitikot ovat lähempänä sua ja niihin saa yhteyden.

00:09:27
Marko Suomi: Oletko sä kokenut käytännöstä tuon, vaikket ehkä voi verrata entiseen maailmaan. Mutta onko ihmiset rohkeesti suhun yhteydessä politiikka-asioissa?

00:09:36
Fatim Diarra: Siis aivan jatkuvasti. Mä olen aktiivinen instagramissa, niin saan päivittäin tuntemattomilta ihmisiltä viestiä siitä, että onpa kiva, kun kerrot mitä kaupunginvaltuustossa tapahtuu. No mitenkäs tämä ja onko teillä tähän asiaan kantaa? Mä kerron siitä, mitä se mun työni poliitikkona on, niin ihmiset pystyy olemaan helpommin muhun yhteydessä. Se entinen aika, jolloin nähtiin se poliitikko kerran vuodessa Forssan torilla vuosittaisissa markkinoista ja silloin mentiin kysymään se yksi kysymys. Nyt ei enää ole sitä. Toisaalta, kun mietin, että ketkät laittaa mulle kysymyksiä. Ne on mun ikäisiä, mua kymmennen vuotta vanhempia tai kymmenen vuotta nuorempia. Se on kuitenkin se mun porukka, kenen kanssa puhun, erittäin rajattua sitten.

00:10:22
Marko Suomi: Mitä sä olet siitä mieltä, että järjestöt pystyy linjaamaan, että me tehdään tätä, koska tää on meille tärkeetä. Että on joku idis siinä. Sanotaan aina, niinkuin säkin olet todennut, että ihmisiä on helpompi lähestyä kuin järjestöjä. Pitäiskö olla silleen, että järjestöllä on omat kanavat mutta pitäis myös olla ihmisiä, jotka on aktiivisia somessa, että voisi vapaaehtoisesti omalla profiililla viestii järjestöstä myös. Olen miettinyt, jos on semmonen järjestö, kellä ei ole ketään semmoista aktiivista, joka haluu pistää itsensä vaan likoon, niin mitä silloin voi tehdä?

00:11:03
Fatim Diarra: Mä ajattelen, että se on viestinnän johdon tehtävä. Mun näkemyksen mukaan kaikkiin moderniin järjestötöihin kuuluu se, että olet aktiivinen. Sä et voi ajatella, että se työ mitä mä teen, sitä ei ole olemassa kun en ole töissä. Ihmisethän haluaa sitoutua järjestöihin ja myös erilaisiin brändeihin, tuotteisiin sen takia, että ne ajattelee, että ne ihmiset ketkä on siellä töissä jollain tavalla edustaa niitä arvoja. Jos ajatellaan vaikka jotain ympäristöjärjestöjä, niin jos sen ympäristöjärjestön johto sitten vapaa-ajallaan ajaa hummereilla ja ampuu pieniä eläimiä, niin se ei ole uskottavaa. Sen takia näen, että järjestöjohdon pitää myös olla aktiivinen somessa ja näyttää mitä se oikeasti on. Elää ikään kuin todeksi. Aika kova vaatimus kyllä, tosi kova vaatimus. Mutta jotta se on uskottavaa, niin kyllähän arvojen pitää näkyä kaikessa tekemisessä. En ajattele, että järjestöjohto voi olla poissa somesta.

00:12:00
Marko Suomi: Mäkin ajattelen tolleen. Nimenomaan ne arvot on se, mihin haluaa sitoutua, somessakin. Mielellään somessakin seuraan sellasia ihmisiä, jotka jakaa samoja arvoja, haluun keskustella heidän kaa ja peukuttaa heidän juttujaan. Haluan, että järjestöissä on joku joku pystyy vastaa siihen mun ns. kaipuuseen. Jos siellä on pelkkä logo, eikä mitään tarttumapintaa, niin on tosi vaikee saada henkilönä kontaktia siihen.

00:12:23
Fatim Diarra: Aina on helpompi sitoutua ihmisiin, kuin asioihin. Mä olen puhunut ystävien kanssa, ketkä on järjestöissä, jotka sanoo, että tää meidän työ on hirvittävän tylsää, vaan lärätään näitä papereita. Mutta eihän sen tarvitse olla niin super tylsää. Siitä huolimatta, että se vähän olisikin tylsää, niin kyllähän ihmisten on hyvä tietää, mitä se on ja miksi niitä asioita tehdään. Kaiken voi sanottaa ja näyttää. Me tehdään näitä tylsiä hankehakemuksia, kertoa että miksi niitä hankkeita tehdään ja minkä takia se on hirvittävän tärkeää.

00:13:07
Marko Suomi: Mä olen miettinyt politiikan mielessä. Tämä tavallaan mahdollistaa ainakin sen tyyppisen, että kun klassisesti valitetaan siitä, että päätökset tehdään kabineteissa ja kaikkee suhmurointi, ettei olla avoimia. Toihan antaa mahdollisuuden kuitenkin vähän seurata sitä, mitä se tarkoittaa, että mennään kokoukseen ja noin. Teoriassa voisi tehdä sitä, ettei oo niin epäluuloista.

00:13:35
Fatim Diarra: Kyllä mun tunne on se, että se, että mä kerron hirvittävä paljon siitä, mitä mä teen, niin se avaa. Kansanedustajathan on todella aktiivisia somessa. Ja osahan on naureskellut, että siellä se uusi eduskunta vaan hilluu Instagramissa. Itse mietin, että onpa hyvä, että ne on siellä ja kertoo mitä ne tekee. Politiikan sisällöt avautuu paremmin, kun ihmiset saa itse kertoa siitä, mitä ne tekee.

00:14:00
Marko Suomi: Mitä jos joku haluaa alkaa tässä järjestössä toimimaan aktiivisemmin somessa. Mistähän voi lähteä liikkeelle, jos on ihan blank. Pitääkö kaivaa järjestön missio, vai mitä?

00:14:00
Fatim Diarra: Somenhan yksi parhaita puolia on se, ettei siihen tarvitse suhtautua niin vakavasti. Se on se riemu siinä, että kun itse pidän somekoulutuksia aika paljon, niin sanon, että nyt vaan kännykkä esiin ja nyt vaan lähdetään tekemään. Mä uskon, että kyllä se tapa sitten muodostuu sieltä jossain vaiheessa. Ei tarvitse lähteä niin nihkeesti, että nyt tehdään tällainen hillittömän pitkä some playbook, vaan lähdetään heti tekemään ja se tapa syntyy ja muodostuu. Ja koska usein se kynnyshän on siinä, että se on vähän pelottavaa. Ettei oikein uskalleta mennä sinnä. Siksi on tärkeetä lähtee kokeilemaan, se on askel yksi. Ja askel kaksi on päättää se suunta.

00:15:12
Marko Suomi: Helposti käy niin varmasti, että mulla on nää tavoitteet ja tää on mun vuosisuunnitelma ja mut kutsutaan key note speakeriksi ja tulee ensimmäisen postauksen aika, niin viikon päästä himassa ei uskalla tehdä mitään. Et se eka kerta vaan ois tehty.

00:15:26
Fatim Diarra: Vähän sama, kuin on jossain seminaarissa ja kysytään, onko jotain puheenvuoroja, niin kaikki vaan istuu hiljaa ja tuijottaa varpaita. Mä oon päättänyt, että mä aina kysyn jotain. Sanon, että olipa hyvä pointti tai olipa tärkeetä. On parempi repästä se laastari heti irti, kuin odottaa jotain ihmeitä tapahtuvan, kuin ei niitä kuitenkaan tapahdu.

00:15:40
Marko Suomi: Toi oli hyvä toi laastarivertaus. Mä oon tykännyt kanssa sellaista, että jos ei keksi mitään omaa sanottavaa, niin mitä ne tyypit siinä aiheessa juttelee, että osallistuu keskusteluun. Tulee tutuksi niiden tyyppinen kanssa ja ne tietää mitä sä ajattelen.

00:16:01
Fatim Diarra: Sitten jos lähtee siihen someen mukaan, niin somessahan tapahtuu kohuja jatkuvasti. Mitä sä ajattelet niistä, joka viikko nousee jotain kohuja. Sä oot asiantuntija, niin mitä sä ajattelet niistä.

00:16:46
Marko Suomi: Siihen pitää etukäteen jo varautua. Etenkin järjestöissä, joissa ollaan ihmisryhmänä. Joko se on joku inhimillinen erehdys, tulee vahingossa sanottuu jotain väärin tai tekee jonku tosityhmän arviointivirheen ja loukkaa toista. Tai kohu on masinoitu ja se on feikki, ja sitä yritetään hiljentää. Tämmösii keissejä on olemassa. Niin miettii, että keneen voin olla yhteydessä, kun jotain tapahtuu, kelle voin soittaa milloin tahansa, että nyt on paha tilanne ja yhdessä voidaan hengähtää ja miettiä mitä tehdään. Jos vihaisena ja ahdistuneena, nurkkaan ajettuna reagoin, niin silloin se yleensä paheneen. Sit tulee tehtyy se huonoin päätös, poistettuu se twiitti, yritetty kiistää tai hyökkää vastaan, jos joku on vihanen. Sellanen ennakointi, että tulee tapahtumaan jotakin. Keneen mä voin olla kontaktissa, rauhassa hengittää ja miettiä mitä tehdä.

00:17:35
Fatim Diarra: Eli käytännössä, kun laittaa sen ensimmäisen ”laastariirtisomeenmenemisensä” niin samalla sopii, mitä tehdään, kenen kanssa puhun, kun se moka tapahtuu. Koska hyvin sanoit, se joka tapauksessa tapahtuu.

00:17:37
Fatim Diarra: Jollain taval joo. Pitäs olla joku luottoihminen, joka ymmärtää, mikä se somejuttu on. Et se ei ole välttämättä joku sukulainen. Kun sä rupeet selittää, et tällainen meemisota on nyt käynnissä, mä tein tällasen meemin, ja se meni väärin ja se levis tonne ja tonne. Ja sit ne kysyy, et mitä sä tarkoitat. Se voi olla itelle tosi todellinen tilanne ja paha paikka. Ideaalitilanteessa sulla on siel järjestös tai kentäs joku ihminen, tai sitten joku kanava, johon voi laittaa viestii, et mitä mä nyt teen. Siinä on kuitenkin aika yksin siinä etulinjassa henkilökohtaisella profiililla ja omalla persoonalla, niin jotkut sellaset tilanteet voi olla tosi vaikeita.

00:17:56
Fatim Diarra: Mä oon kerran tehnyt somekohun mokaamalla tosi inhottavasti ja vastenmielisesti ja loukkaavasti. Laitoin inhottavasti Facebookkiin. Siinä tilanteessa sen ymmärs hyvin, miten kovin yksin siinä onkaan. Mun etu oli se, että mun ympärillä oli ihmisiä, jotka heti nappas musta kiinni, etten päässy mokaamaan. Kun mä aloin saada kännykkään vihaviestejä ja tappouhkauksia, niin mun ystävät otti multa kännykän pois. Onneks mun ystävä, joka on vielä viestintäjohtaja yhdessä järjestössä, nappas mun kännykän. Ethän pahoita – annapa tänne. Älä reagoi. Ei kannata lukee näitä, se ei hyötyä ketään tässä. Samaan aikaan muut vihreissä toimivat naiset sanoi, että ”Fatu, jaksatko sä. Tässä on keinoja, miten pärjäät. Me puolustetaan sua. Hengitä”. Tavallaan ottamatta kantaa siihen, että toiminko minä väärin vai ei. Siinä ihmiset ympärillä kiinnostuu siitä, että miten mä selviän siitä ilman, että romahdan. Se on just se, että pitää olla sellanen turvaverkko paikallaan, koska muuten voi sattua tosi pahasti.

00:19:40
Marko Suomi: Joo, se on varmaan ihanteellista, että on tuollanen turvaverkko. Varmaan kaikilla järjestöillä ei välttämättä ole, mutta sitten voi miettiä, että löytyykö jostain ympäriltä sellasia ihmisiä. On tosi tärkeetä, että on joku tommonen, ettei vaan tekninen juttu.

00:19:51
Fatim Diarra: Ja se, että mietitään etukäteen, mitä siinä tapahtuu. Mä en ollut itse tajunnut miettiä tätä etukäteen. Mutta onneksi ympärilläni oli ihmisiä, ketkä ymmärsivät automaattisesti, miten toimia. Näinhän ei todellakaan ole. Mikäli nytten tapahtuisi niin, että mokaan, mikä varmasti joskus tulee tapahtumaan, koska ihmiset mokailee. Niin nyt mulla on ymmärrys siitä, miten reagoidaan. Nyt kun mä näen sitä, että jotain ihmistä aletaan maalittamaan somessa – maalittaminenhan tarkoittaa sitä, että joukolla isketään jonkun ihmisen kimppuun, et se tekee ja sanoo jotain ja sitten päätetään että kaikki kansat ottakaa elektroninen kivi ja mennään joukolla heittämään. Joukkokivitys tapahtuu sosiaalisessa mediassa. Niin siihenkin osaan reagoida ja tiedän, mitä kannattaa tehdä. Se on sellainen ilmiö, mikä tuntuu, että se on alkanut estämään osan ihmisten osallistumista. Varmaan myös järjestöissä pohditaan sitä, jos tehdään töitä vaikka pakolaisten kanssa tai jonkun semmosen aiheen kanssa, joka on vähän kiistanalainen. Niin siihen kannattaa varautua, että miten käy. Ajatteletsä, että maalittaminen rajoittaa eri toimijoita tai miten sä näet tän maalittamisen roolin?

00:21:03
Marko Suomi: Mä ajattelen et se on vallankäytön väline. Se rajoittaa ihan varmasti joidenkin ihmisten roolia, varsinkin ehkä sellaisten, joilla ei ole kokemusta tosta kentästä niin paljoa. Jos oot uus, ettei ole sun kaltanen, että on monen vuoden kokemus tosta somesta ja tiedät, miten ne hommat toimii. Tuut sinne ja yhtäkiä sulla tuleekin kännykät täyteen jotain outoja viestejä. Ne ei välttämättä ole suoraan vihaa, vaan semmosta häirintäkeskustelua, mikä vie sun energiaa ihan muualle. Huomaat vääntäväs jonkun kanssa jostain ihan oudoista asioista ja sit siinä saattaa lähteä tunteisiin. Siinä voi tuntua, että jos olet puhumassa asiasta x, päädytkin puhumaan jostain ihan muista jutuista. Ja sulla on mennyt tosi paljon energiaa hukkaan, ja halua tehdä sitä uudestaan. Sit sä tavallaan hiljennyt, vaikkei se ole välttämättä suoraan väkivaltaista. Se voi olla myös sitä.

00:21:53
Fatim Diarra: Niin se voi olla ku härnäämistä.

00:21:56
Marko Suomi: Joo ja sit siitä sellanen olo, että haluuks mä tätä.

00:21:56
Fatim Diarra: Niin, et onks tää tän arvosta. Kannattaaako mun mennä tonne tappelemaan..?

00:21:56
Marko Suomi: Niin ja sithän se on on osoittautunut hyvin tehokkaaksi se tekniikka ja se on ikävän tehokasta, psykologista sodankäyntiä, vai mitä sitä sanotaan. Sekin on yksi asia mitä kannattaa varautua. Must on hyvä olla tietoinen noista eri trollaustekniikoista. Mun suosikki on tämä Merileijona. Se on sellanen, että oletetaan, että olet puhumassa vaikka niistä kissanpennuista siellä somessa, sul on niinkun agenda. Joku tulee koko ajan tosi asiallisesti kysymään sulta pikkudetaljeja siihen. Ja sitten jos sä hermostut, niin se on vaan ”mähän vaan ihan asiallisesti kyselen, eksä vois nyt perustella tätä”. Se on mukamas niinkuin ystävällinen mutta se ei haluu sulta dialogia, se ei halua oppia mitään, se haluu että sä käytät aikaa johonkin aivan muuhun, kuin mihin olit alunperin käyttämässä. Sit te puhuttekin yhtäkkiä jostakin muusta ja sä huomaat, että sulla on mennyt koko päivä siihen keskusteluun.

00:22:52
Fatim Diarra: Mahtavaa, mulle on tehty merileijonaa ja mä en tajunnut sitä, mä en tiennyt että tälle on nimi. Joo oikei, mahtavaa, opin uutta! Joo, tota tehdään aika paljon, ja huomaan sen erilaisissa Facebookin keskusteluryhmissä, missä mä olen. Mä olen aika harvassa, koska mulla ei ole aikaa merileijonien kanssa painimiseen. Mä yritän pelastaa maailmaa, mul ei oo aikaa tohon. Mä huomaan se, että rajoitan sitä, missä mä toimin. Nyt kun olen yhden naisjärjestöjen puheenjohtaja ensi vuonna, niin huomasin, että nimityksen jälkeen lähti tämmöset oman elämän supersankarisankarit liikenteeseen ja tekemään sitä. Niin mä havaitsen sen, että valitsen taistelut tosi tarkasti. Se on myös tosi järkevää. Yksi mun kaveri on yöllä Twitterissä ja tappelee trollien kanssa. Sit se tulee töihin ja on, et vitsi mä oon väsynyt, et tappelin Twitterin kanssa. Mä oon silleen, et ”minkä ihmeen takia – ei Twitteriä voi korjata”.

00:23:50
Marko Suomi: Hyvä et sanoit ton, se on hienosti sanottu. On asioita, joihin voit vaikuttaa. Mut jos käytät energiaa, että tappelet jonkun kanssa, kenellä ei ole mitään merkutystä sen sun asian kannalta lopulta, niin se ei vie sitä asiaa eteenpäin. Välillä voi olla rento ja mennä fiiliksen mukaan tosi paljon, niin välillä voisi olla semmonen stoppi, että ”hei, haluanko mä käyttää mun aikaa tälleen – vai pitäiskö mun tehdä jotain muuta”. Se on tosi viisasta, että rajoittaa. Että näkee, että nää ryhmät ei vie mitään eteenpäin.

00:24:12
Fatim Diarra: Siellä vaan tapellaan

00:24:12
Marko Suomi: Niin, miks niitä roikottaa. Toki se tappeleminen on houkuttavaa ja koukuttavaa..

00:24:28
Fatim Diarra: Niin kuin se haluu mennä korjaamaan sen virheen siellä.

00:24:28
Marko Suomi: Toi oli vääräs tuol internetis. Niin kuin se sarjakuva, et ei voi mennä nukkumaan, kun joku on niin väärässä tuol internetissä (naurua). Se on yksi tämmösen vaikuttajatoimijan.. niinku energiansäästö. Pitää huolehtia itsestään, mihin mulla on aikaa, mitä haluan saada aikaseksi, kenen kanssa, kenen kanssa pitää keskustella. Sit se voi olla, että ilman somea ei ehkä pysty, sanoisin, pitää huomioida se jollain tavalla, valita kanavat, keksustelukanavat ja aiheetkin, johon lähtee mukaan.

00:24:43
Fatim Diarra: Mitä sä sanoisit, että jos joku järjestö tekee jonkun julkaisun johonkin ja sitten sinne alkaa näitä merileijonia ryömimään sinne rannalle. Niin kannattaa nämä blokata, eli estää nämä sieltä, kannattaako alkaa poistamaan näiden ihmisten kommentteja vai mikä on järkevä tapa suhtautua sellaseen?

00:25:23
Marko Suomi: Pitää sanoa, että riippuu tapauksesta. Periaatteessa varmaan joku nyrkkisääntö vois olla, että jos se on asiallinen kysymys, niin voi vastata. Mutta jos huomaa, että se menee merileijonakeskusteluksi, jossain välissä se pitää viheltää poikki. Sanoa kiitos keskustelusta. Järjestöille ja organisaatioilla on aina paine olla kohteliaampi, kuin normaalielämässä. Ei siis ikinä lähtee mihinkään solvauskilpailun mukaan. Ilmiselvät loukkaukset kaikki voi poistaa, tai sen tyyppiset. Tai ilmiantaa ne, jos on semmonen kanava, missä pystyy sen tekemään tai rikolliset kaikki nää tietenkin. Se on rajanvetoa se, että asiallisiin kysymyksiin, voi vastata, että kiitos palautteesta. Se on pakko olla ikään kuin ylikohtelias, jos edustaa järjestöä.

00:26:07
Fatim Diarra: Entäs sit törkyjutut, mitä voi alkaa tulla järjestön sivulle. Saattaa tulla sellaista, että näitä raiskareita täällä höösätään, lässynlässynlää. Niin kannattaako ne poistaa, vai mitä semmoseen kannattaa tehdä? Mä oon ite käynyt sitä pohdintaa oman sivun kanssa, että kun sinne saattaa alkaa tulla tosi törkeet kuonaa. Aluksi olin silleen, että antaa olla siellä. Ihmiset näkee, että mitä tämä kamaluus on. Mut sit mun vaalitiimin ihmiset oli sitä mieltä, että se kannattaa poistaa. Kukaan ei halua nähdä sellasta, kukaan ei halua nähdä henkistä väkivaltaa. Et negaatioon ei kannata lähtee mukaan ja antaa niille sitä näkyvyyttä, mitä ne haluaa sillä.

00:26:52
Marko Suomi: Toi on ihan hyvä vinkki tommosessa tilanteessa. Joku voi tulee myöhemmin näkemään kommentit, eikä ymmärrä kontekstia, vaan näkee vaan inhottavaa ja negatiivista – mä haluun pois täältä. Eli ei anneta platformia toisaalta tollaselle, mikä ei anna mitään lisäarvoa mihinkään keskusteluun. Varsinkin, kun se on sun oma sivu. Sit jo ollaan yleisellä areenalla, se on erilaista. Mut sun omilla sä voit määrätä, mitä sä haluat, et siellä näkyy.

00:27:15
Fatim Diarra: Niin se on sama järjestöille kanssa. Jos sinne tulee epäasiallista kamaa, niin sen poistaminen on järkevää. Jos on asiallisia kysymyksiä ja antaa tietyn aikaa sen jatkua, voi vaikka todeta tyyliin, että kiitos näistä, voitko koostaa meille sähköpostilla vaikka, jotain tällaista. Ettei haaskata järjestöjen resursseja järjettömään tappeluun. Somesta on puhuttu, että se on demokratisoinut kaiken viestinnän. Oletko sitä mieltä? Mun yksi ystävä kirjoitti tästä Facebookiin pari viikkoa sitten, että hänen mielestään some ei ole demokratisoinut asioita. Koska ensin syntyi some ja sitten kaikki alkoi tekemään juttuja ja nyt me yritetään luoda sääntöjä jollekin järjestelmälle. Jos demokratiassa on aina säännöt paikallaan, että miten mennään ja toimitaan. Nyt tuli ensin some ja nyt me yritetään laittaa raameja sinne.

00:28:10
Marko Suomi: Joo totta. Hyvä esimerkki on tämä, että Twitteriä syytetään siitä, ettei ne ole poistanut vihatilejä sieltä, eikä ne jostain syystä onnistu tekemään sitä lainkaan. Siinä mielessä joo, että monella sellaisella on ääni, kellä aikasemmin ole ollut. Eli erilaisia vähemmistöryhmiä voi nimetä, ja he voivat puhua omista asioista omalla tavallaan. Ja ihan rintarinnan jonkun julkkiksen kanssa, vaikka sitten Twitterissä, koska se on semmonen avoin alusta. Mutta toisaalta, onhan se niinkin, että vaikka tuolta vanhasta maailmasta tuli joku julkkis, edelleen se ihmisten huomio enemmän kiinnitty heihin. Sillä sanalla voi olla enemmän painoarvoa, kuin toisella, vaikka sama tila on käytössä. Että sekä että.

00:28:51
Fatim Diarra: Niin – sekä että. Mä tavallaan aattelen, että on ihanaa, että meillä on some, jossa kaikki voi saada oman viestinsä eteenpäin. Toisaalta kyllähän se on ihan totta, kun Jennifer Aniston tuli Instagramiin, niin triljoonia seuraajia ja maailma räjähtää ja näin.. Että kyllä sillä on väliä, kuka sinne menee. Toisaalta, kylhän somessa pystyy myös kaikki keskustelemaan ihan eri tavalla. Ja näen sen hienona asiana. Mutta kyllä somessa on eri säännöt tavallaan siihen keskusteluun. Joku Twitter on tavallaan hirvee paikka, koska siellä kaikki voi sekoilla, mut toisaalta siellä on tosi vähän ihmisiä, ihan marginaalisen vähän suomalaisia kuitenkin.

00:29:46
Marko Suomi: Mä en muista niitä tilastoja mutta edustus ei ole niin laaja, kuin voisi olla. Jotkuthan on kritisoineet sitä eliitin someksi, koska missäs ne on sitten ne huoltoaseman kahvityypit ja kaikki tämmöset. Toisaalta sä et saa montaa kymmentä tuhatta ihmistä mihinkään tilaan oikeasti keskustelemaan jostain eduskunnan kriiseistä, tai mitä näitä on menossa. Tavallaan, onhan se silleen, että nyt voi kotisohvalta periaatteessa osallistua siihen keskusteluun.

00:30:13
Fatim Diarra: Niin, että sulla on ainakin paikka minne mennä ja paikka missä saat suoraan kontaktin pääministeriin. Voit suoraan sano, että Antti Rinne, mikäs nyt.

00:30:19
Marko Suomi: Eihän ne kaikki äänet ole demokraattisia, eikä kaikki äänet halua demokratiaa siellä. Ei eli jos menee kattoo minkä tahansa, Antti Rinne on hyvä esimerkki, meet kattoo minkä tahansa hänen Twiitin, minkä hän avaa. Niin ihan sama mikä aihe, niin se on täynnä törkyä. Koska hänellä on niin korkea profiili. Tässä mennään takaisin siihen törkyasiaan. Alustan ilmapiiri voi vaikuttaa just siihen uskallukseen osallistuu. Sit siinä on tää, ketkä pystyy kirjoittamaan yleensäkään. On se musta antanut tosi paljon hyvää. Nyt varmaankin ehkä mietitään sitä, että yhtäkkiä kaikkien ääni niin sanotusti näkyy. Mitä me tehdään sille? Halutaanko me nähdä lopulta kaikkia mielipiteitä niin paljoa. Ja sit siinä on se harha ehkä joskus. Sanotaan vaikka, että tutkija julkaisee asiasta jotakin. Ja sitten siinä tulee paljon mielipiteitä, että hei tää on mun mielestä eri lailla. Joskus tulee semmoinen harha, että ne kaikki mielipiteet olisi samanarvoisia,vaikka ne voi perustua johonkin ”hei, googlasin tän, niin tää on musta erilailla. Tää rokotusjuttu ei varmaan toimi”. Sit siinä tulee se, että kun ne on siinä samalla viivalla, niin mistä mä tiedän, ketä mä uskon.

00:31:32
Fatim Diarra: Mikä niistä tieteistä on totta.. Rokotekeskustelu on hirvittävän hyvä, muutenkin kaikki nämä terveyteen liittyvät asiat. Niissähän lähtee helposti tulee tällaisia ”tässä on tämä tutkimus jonka löysin”. Yksi mun sukulainen linkkaa mulle aina juttuja kasvissyönnistä. Se linkkaa aina tutkimuksen siitä, että kasvissyönti on oikeasti ihan valtavan paha asia ympäristön kannalta. Hänen argumenttinsa on tutkimus, mikä on tehty niin, että on vertailtu eri ruokavalioita. Jos syödään lihaa ja kaikkea muuta hyvin monipuolisesti ja ruokavaliota, missä ihminen söisi vain lehtisalaattia ja energiamäärää, mikä menee lehtisalaatin tuottamiseen. Ensinnäkään kukaan ei tietenkään söisi vain lehtisalaattia, mutta tällä tutkimuksella hän ja moni muukin perustelee, että on tosi typerää syödä kasvisruokaa. Tää kuvastaa sitä, miten somessa lähdekritiikin taso joskus on hieman alhainen.

00:32:32
Marko Suomi: Se on kanssa haaste tavallaan järjestötoimijoille ja vaikuttajille. Mulla on hyvä agenda ja mä haluan ajaa tätä asiaa ja mulla on tähän tämmöiset tällaiset faktat taustalla. Nämä on ne mun tunteet, mitä mä haluan. Samalla se kakofonia siinä rinnalla on hirvittävän suuri. Entä miten erottua kaikesta siitä demokraattisesti tuotetusta sisällöstä. Se ei ole mikään helppo, että se pitäis olla jotenkin napakkaa, tunteisiin vetoavaa, hyvin muotoiltua.. Joitakin toimijoita saattaa rajoittaa se, vaikka tiede, että on mun on pakko tehdä tää, oikeesti tää tutkimus. Mä en mee siihen tiedemaailmaan nyt uudestaa. Toinen voi tulla sieltä tosi hyvällä retoriikalla ja paremmilla meemeillä. Että mitä sitten. Kumpaa yleisö uskoo ja miten tietää, miten se arvioi sitä.

00:33:18
Fatim Diarra: Voi olla myös vaikeeta maallikkona arvioida tieteellisten artikkeleiden totuudenmukaisuutta. En minä tiedä, jos mennään terveysartikkeleihin. En minä ole lääkäri, enkä minä ole mikään tohtori, en mä osaa arvioida, mikä lehti niistä on pakosti näin. Sit kun mä istun siinä bussissa kännykkäni kanssa, niin en lähde myöskään tekemään mitään tieteellistä vertailua niiden välillä, mikä johtaa siihen, että mun on vaikea tietää, kuka puhuu totta ja mistä syistä. Mua myös välillä ärsyttää se tutkimusten linkkailu. Se on tosi ärsyttävää.

00:34:02
Marko Suomi: Miten sitten vaikuttajahenkilönä, järjestön edustajana tässä tapauksessa, voisi olla. Jos mulla on joku vaikea asia, mitä mä en ymmärrä, niin mä voisin peruaatteessa googlettaa niitä tekstejä. Mut kyllähän mä mielellään kysyisin joltain, ketä tietää siitä jotain. Silloinhan olisi superhyvä, kun on joku henkilö, joka edustaa tota järjestöö ja se on ihan mukavan oloinen tyyppi, mä olen niinkuin seurannut jo sitä vähän somessa, mä uskallan kysyy sitä. On hyvä, että on sellasia luottotyyppejä ilmatilassa ohjaamassa ihmisiä hyvän tiedon lähteille. Jos mun ainuut tutut on niitä, jotka jakaa jotain hoax-juttuja, niin sittenhän mä oon niitten armoilla teoriassa.

00:34:46
Fatim Diarra: Joskus kun Twitterissä on käynnissä joku keskustelu ja mut tägätään siihen, tai mä huomaan jonkun aiheen ja haluan lisää tietoa tästä asiasta, silloin linkkaan sen järjestön siihen. Vaikka kun puhuttiin näistä nauhanlihapäästöistä, kun Helsingin yliopiston Unicafe-ravintolat päätti luopua naudanlihan käytöstä. Näin jonkun keskustelun, jossa kirjoittajat oli, että kyllä se naudanliha on tosi hyvää ja toinen et se on tosi huonoa ja mulla oli fiilis tästä, mutta en tiennyt. Sitten mä päätin pistää kysymyksen Twitteriin ja laitoin siihen MTK:n ja sitten Oikeutta eläimille ja pistin siihen, että kertokaa mulle. Antakaa mulla lukuja. Kaksi tahoa, jotka ei ole vastakkaisia mutta selkeästi eri mieltä. Mä sain tosi hyvää tietoa järjestöjen tileillä, siinä kaksi järjestöä osallistui todella hyvin keskusteluihin ja antoi asiallista tietoa mulle.

00:35:43
Marko Suomi: Toi on mahdollisuus järjestöille, just että on saatavilla siellä. Moni muukin on sivusta seurannut, että wau, toi järjestö vastaa ja ne vastaa hyvin. Se on ihan eri juttu, että pitäis laittaa sähköpostia sit jonnekin.

00:35:58
Fatim Diarra: Tai kaivaa jotain tiedotteita järjestön sivujen uumenista.

00:36:07
Marko Suomi: Tossa ollaan taas siinä, että mulla on tarve, mä tarvin tota järjestöä tässä jossakin.

00:36:07
Fatim Diarra: On hyvä, että ne on siellä läsnä. Miten sä näet kuvien roolin roolin somessa? Useinhan sanotaan, että sulla pitää olla valokuva siinä mukana, että se leviää paremmin. Onks tää totta?

00:36:21
Marko Suomi: Mä olen ruvennut Instagramissa seuraamaan kesän mittaan kaikennäköisiä terveystoimijoita, kun olen innostunut tosta terveydestä eri tavalla pitkästä aikaa. Siellä on tämmösiä voimavalmentajia, kuntoilijoita ja ruokavaliotyyppejä. Ne käyttää tosi paljon infografiikkatyyppistä sisältöä Insta storeissa. Ne jakaa niinkuin, miksi joku kasvisruokavalio sopii urheilijalle. Sitten siinä on monta kuvaa ja käppyröitä. Tosi kiva tapa jakaa powerpointmaista matskuu kivassa muodossa. Mä voin jakaa sitä eteenpäin ja laittaa talteen. Tosi hieno. Ei tartte olla pelkästään kivaa fiilistä, vaan se voi olla myös hauskassa muodossa. Ihailen nuorempaa tiedetekijää, tiedenaiset yhteisö on yksi kova. Siellä on esim. lääkäreitä, ravitsemustieteilijöitä ja tämmösiä. Ne jakaa eteenpäin muiden matskua ja myös omaa tuotantoa. Tosi ansiokasta työtä. Antroblogi on toinen. Niiltä voi ottaa mallia. Ne käyttää visuaalista, videoita ja kuvia sekasin. Jakaa semmosta tiukka faktaa mutta viihdyttävässä muodossa.

00:37:39
Fatim Diarra: Mahtavaa. Mä ite jaan myös muiden asioita paljon somessa ja varsinkin tollaset infografiikat on sellasia. Se on helppo tapa esittää monimutkaisia asioita. Se on hyvä järjestöille tehdä enemmän infografiikoita ja tuottaessa ajatella jaettavuutta.

00:37:59
Marko Suomi: Siitä on ollut kohujakin, että on jaettu joku kuva osana isompaa raporttia. Raportissa on saattanut olla selittävä teksti sille, miksi grafiikka on tehty näin, mutta sitten se on leikattu pois sieltä, kun on haluttu vaan jakaa kuva. Eli ne pitäis suunnitella niin, että ne jaetaan ne kuvat pelkästään ja siinä on selittävät elementit ja näin. Tehdään jaettavaksi, että se on helppo jakaa tosi helposti, missä haluu.

00:38:06
Fatim Diarra: Mä huomaan, että kun olen seminaareissa, mä otan aika usein kuvia kännykällä, niist kaikist kalvoista ja jaan niitä eteenpäin. Kun mä teen asiakkaille materiaalia, niin sanon, että tehdään tää semmoseks, että tästä pystyy kännykällä ottaa kuva. Mietin jo, miten rajaan kalvon sillä tavalla, että siihen jää tarpeeksi tilaa niin kuin kuvaa varten, että sen pystyy jakamaan kännykästä.

00:38:56
Marko Suomi: Huomioi yleensä muutenkin, että puhelin on ihmisillä koko ajan kädessä. Sen pitää toimia, mitä ikinä julkaiseekaan.

00:39:05
Marko Suomi: Mitä pitää ottaa huomioon nyt, jos ajatellaan kampanjointia somessa? Mitä tahansa kampanjointia, asiakampanjaa tai vaalityyppistä? Mitä järjestön pitäis huomioida tai järjestön edustajan?

00:39:22
Fatim Diarra: Mun mielestä, kun lähdetään tekemään kampanjaa, niin mietitään ennen kaikkea, että kenelle sinä yrität puhua, kuka on sun kohderyhmää? Välillä järjestöt ja poliitikot on silleen, että ”ihan kaikille haluan puhua”, mikä on typerää. Eihän tietenkään sun viestiä voi kohdistaa vaan universumille, vaan sun pitää valita, ketkä on ne tyypit kelle sä haluat puhua. Sama viesti ei toimi kaikille. Eli ensin selvittää keitä ne ihmiset ovat, joille haluat puhua ja sitten selvittää, missä ne ihmiset on. Eli jos haluaa puhua keski-ikäisille naisille, niin pitää katsoa minkälaisia juttuja ne naiset seuraa ja lähteä kohdistamaan omaa viestiä sinne. Jos haluaa puhua nuorille ihmisille, niin pitää katsoa lähteekö Tiktokin maailmaan, vai minne. Eli määrittää tarkasti kohderyhmän ja areena missä ne ihmiset ovat.

00:40:12
Marko Suomi: Eihän sun ole pakko olla ihan kaikissa kanavissa samalla intensiteetillä..

00:40:19
Fatim Diarra: Ei todellakaan.

00:40:21
Marko Suomi: Ei välttämättä ollenkaan. Esimerkiksi ihan kaikkien organisaatioiden ei vielä kannata mennä tiktokkiin, mutta joillekin se voi olla hyvä idea.

00:40:27
Fatim Diarra: Esimerkiksi Paavo Väyrysen ei varmaan koskaan tartte mennä Tiktokkiin, mutta minun ehkä pitää mennä. Mä teen jo tiktok videoita, mutta en vielä julkaise niitä. Mutta että pitää määrittää mikä kohderyhmä on, ja sitten mennä sinne mikäli heidät haluaa tavoittaa. Kaikissa toimivissa kampanjoissa on musta jaettavuuden elementti. Että ihminen haluaa jakaa niitä. Kuten puhuttiin aikaisemmin jakamisesta aiemmin, niin se on se, että päättää kelle puhuu, etsii ne tyypit ja viestii niille, niin että ne pystyy kertomaan saman asian niiden kavereille. Se on musta niinkuin kaiken a ja o

00:41:08
Marko Suomi: Mitä veikkaat.. Jenkkien vaalit on tulossa 2020 ja sit on tulossa Suomessa seuraavia vaaleja. Mitä ajattelet poliitikon näkökulmasta, millaiseen suuntaan tää on menossa? Onko jotain uutta, mihin pitää varautua?

00:41:22
Fatim Diarra: Se mihin pitää varautua on Facebookin algoritmien muutokseen. Nythän me tiedetään se, että Facebookista katoaa nuoriso, mutta vanhempia ihmisiä, eli yli kolmekymppisiä siellä on aika paljon. Se millä tavalla erilaiset asiat leviää erilaisista alustoista ja sen ymmärtäminen alkaa olemaan aika hyvä bisnes. Sen itselleen selväksi tekeminen, että mistä saa tietoa siitä, millä tavalla algoritmit toimii. Tämä on musta se juttu. Nyt on turha päättää mitä tehdään viiden vuoden tai kahden vuoden päästä. Rakentaa itselleen tavan, millä pysyy kartalla siitä minkälaiset asiat leviää ja miten. Musta se on tärkeää. Jos yrittää tehdä kampanjan tänään samaan tapaan kun teki kaksi vuotta sitten, niin se epäonnistuu ihan sen takia, ettei ymmärrä sitä millä logiikalla asiat liikkuu eteenpäin.

00:42:22
Marko Suomi: Tosta pitää vielä sanoa. Välillä on näkynyt sellaista, että jos tota työtä ei ole tehty, selvitetty miten nämä asiat toimii. Suhtauduttu silleen, että some on erillinen osa, some ei ole elämää vaan some. Sit tehdään vaalitili, joka on kuukauden tai kaksi käynnissä.

00:42:34
Fatim Diarra: Joo se on hirveetä.

00:42:34
Marko Suomi: Se on vähän niinkuin torijakelu, että laitan flaijerit siihen ja lähden himaan, enkä ikinä tuu takas. Niin sehän ei tuolla tule toimimaan olleenkaan. Tuollahan on se, että sulla on mahdollista olla siellä kampanjoiden välissä, ihmisten kanssa siellä, miettimässä siellä asioita, jotka ihmisiä koskettaa ja mitkä on sulle tärkeitä. Eikä silleen, että tulet kerran neljässä vuodessa vaikka, että ”moikka mä olen taas täällä, mä edustan teitä kaikkia, mä haluan hyvää kaikille, tos on mun esite” ja sit lähtee pois.

00:43:10
Fatim Diarra: Se on musta valtavan epäaitoa myös. Mulle sanottin pari viikkoa ennen vaaleja, että ”nyt perustat blogin”. Sanoin, että en todellakaan perusta blogia. Mun blogi on mun kaikki päivitykset, jotka voi tarkistaa pidemmältä aikaväliltä. Nyt on käynyt poliitikkojen sivuilla näkee, että siellä on se viimenen päivitys: ” kiitos näin ja näin monesta tuhannesta äänestä”. Ei se ole hyvännäköistä, Ja se on epäaitoa. Vaan jatkuvasti ja osana arkea.

00:43:48
Marko Suomi: Sama sama viesti mulla.

00:43:50
Marko Suomi: Kiitos Marko ihan valtavasti tästä keskustelusta. Parasta mitä sain tästä irti oli, että opin ihan valtavasti uutta. Niin kiitos tästä.

00:43:56
Marko Suomi: Kiitos paljon sulle, tämä oli tosi kiva keskustelu.

00:43:56
Juontaja: Kuuntelit Opintokeskus Vision Parempaa järjestövaikuttamista! -podcastia. Jatka kuuntelemista osoitteessa www.opintokeskusvisio.fi/podcast ja vinkkaa siitä myös kaverille.