Jakso 8: Vaikuttamistyö osana organisaation strategiaa
Jakso 8: Vaikuttamistyö osana organisaation strategiaa
Julkaistu 16.3.2020
”Vaikuttamistyö tarvitsee tuekseen vaikuttamistyön strategian. Se ei ole pikajuoksua vaan marathon.” Näin kuuluu Esa Iivosen viesti. Iivonen tietää mistä puhuu. Hän on ollut tekemässä vaikuttamistyötä yli kaksi kymmentä vuotta erilaisissa rooleissa ja nähnyt miten vaikuttamistyötä tehdään onnistuneesti valtakunnallisesti kuin kuntatasollakin. Nykyisen hän toimii Mannerheimin lastensuojeluliiton MLL:n lapsi- ja perhepolitiikan johtavana asiantuntijana.
Jaksossa kuullaan muun muassa mitä vaikuttamistyön strategian tulisi sisältää, miksi päämäärät ja keinot menevät usein sekaisin ja miten tavoitteita tulisi mitata? Samalla kuullaan miten MLL:ssä tehtiin poikkeuksellisen osallistavasti uusi strategia. Iivosta on strategioista keskusteluttamassa strategiavalmentaja Petri Toikkanen.
Tekstivastine
00:00:00
Juontaja: Moi! Kuuntelet Opintokeskus
Vision Parempaa järjestövaikuttamista! -podcastia. Mikä on järjestöjen rooli vaikuttamistyön
kentällä, ja miten järjestöt voisivat vielä paremmin saada äänensä kuuluviin
2020-luvun Suomessa. Mikrofonin äärellä meillä on vaikuttamistyön
asiantuntijoita sekä kovia tekijöitä. Podcast on tribuutti suomalaiselle
järjestökentälle ja samalla kolmekymmentävuotiaalle Vihreälle sivistysliitolle.
00:00:29
Petri Toikkanen: Tervetuloa
opintokeskus Vision Parempaa järjestövaikuttamista -podcastin pariin. Minä olen
strategiavalmentaja Petri Toikkanen ja tänään keskustellaan ehdottomasti
yhdestä suosikkiaiheestani, eli tietysti strategiasta ja strategisesta
vaikuttamistyöstä ja tänään mun kanssa keskustelemassa täällä on Esa Iivonen
Mannerheimin lastensuojeluliitosta. Tervetuloa, Esa.
00:00:58
Esa Iivonen: Kiitos.
00:01:00
Petri Toikkanen: Voitais ihan
aloittaa siihen kun mennään päivän aiheeseen. Kerropas vähän lyhyesti, että
minkälaisessa kaikessa sinä olet itse ollut mukana ja tätä vaikuttamistyötä
tekemässä?
00:01:13
Esa Iivonen: Itse on tullut 90-luvun
loppupuolella ensimmäisen kerran Mannerheimin lastensuojeluliittoon ja on ollut
siellä eri tehtävissä. Välillä on ollut, itsea asiassa kahteenkin kertaan,
muualla, mutta sitten on takasin kutsuttu ja mielellään on kutsua noudattanut.
2010-luvun tos alkupuolella olin oletus vajaan vuoden verran tuolla sosiaali-
ja terveysministeriössäkin virkamiespuolella, et on sekin, sekin sitten nähty.
Tällä hetkellä toimin siellä johtavana asiantuntijana ja mulla on lapsi- ja
perhepoliittinen vaikuttaminen ja lasten oikeuksien edistäminen on siinä niin
kuin muina työalana.
00:01:59
Petri Toikkanen: Monesta näkökulmasta
siis nähtytetään vaikuttamistyötä ja aika pitkälläkin kokemuksella ja varmaan
sekä oman järjestön näkökulmasta, mutta varmaan on vuosien mittaan nähnyt
monenlaista järjestöjöä, yhteistyökumppania ja muuta. Ja tänään meidän tosiaan
keskustelun tärkeimpänä teemana on strategia ja nimenomaan sitten
vaikuttamistyön strategia ja mietitään sitä vähän mikä se strategia
vaikuttamistyöntekijä ylipäänsä on, miten sitä laaditaan, miten sitä käytetään
ja miten saadaan sitten hyviä lopputuloksia. Jos nyt aloitetaan tämä ihan,
aloitetaan kuten hyvä aloitus yleensä on, niin perusasioista. Mikä on se
vaikuttamistyön strategia on sun mielestä välineenä?
00:02:52
Esa Iivonen: No, jos ajatellaan
puretaan vaikuttamis, vaikuttamistyön strategiaa niin ensinnäkin tietysti pitää
määritellä, että mikä se vaikuttamistyö on ja tietysti sekin voidaan eri
organisaatiossa niin kuin monella tapaa määritellä. Tietysti sen, mikä se
organisaation, voi sanoo, toiminnan tarkoitus on ja missä toimintaympäristössä
se toimii. Mä itse määrittelisin, ja mitenkä meillä Mannerheimin
lastensuojeluliitossa vaikuttamistyö määritellään, niin se on vaikuttaminen
yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Voidaan siitä käyttää myös termiä
vaikuttaminen julkisen vallan päätöksentekoon. Ja julkista valtaa tietysti on
valtio, kunnat ja kuntayhtymät, sitten jos jatkossa sote ja maakuntauudistuksen
myötä luodaan sitten vielä maakunnat, niin myös ne maakunnat. Elikä voi sanoa,
että niinkun tämmöiset valtiolliset, alueelliset ja paikalliset julkisen vallan
yksiköt ja niiden niiden päätöksenteko. Elikä se on sen kohderyhmä. Aika usein
joskus, tai mä itse on kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikuttamistyö
määritellään aika laajastikin, että vaikuttaminen ihmisten käyttäytymiseen tai
ihmisten toimintaan tai asenteisiin. Se on tietysti vaikuttamistyötä. Jos me
ajatellaan, että vaikuttaminen että ”muista pestä hampaat aamulla ja
illalla. Että yksi kerta päivässä ei riitä”, mutta en sanoisi että se on
yhteiskunnallista vaikuttamista. Et se on sitten niin kuin tämmöstä
terveysvalistusta, terveysvaikuttamista tai käyttäytymiseen vaikuttamista.
Mutta jos vähätellään että miten tähän hammasterveyteen liittyy niin
esimerkiksi on sitten taas vaikuttamista, että kuinka usein esimerkiksi lasten
hammastarkastuksia on tai mikä on niin kuin hammasterveydenhuollon resurssit.
Niin ne on sitten sitä yhteiskunnallista vaikuttamista. Tällainen jako on syytä
syytä huomata tässä kun vaikuttamistyöstä puhutaan. Eli kaikki vaikuttaminen ei
oo tätä yhteiskunnallista vaikuttamista. No sitte jos me katsotaan
vaikuttamistyön strategiaa ja keskitytään siihen loppuosaan elikä mikä on niin
kuin strategia. Ja strategiahan ei nyt ehkä oo semmonen luonnontieteellinen
määritelmä että ”laitetaan tällaiset ainesosat koeputkeen ja sekoitetaan
ne ja siitä sitten se strategia tulee”. Elikä että se on tietysti,
strategia ja voidaan varmasti monella tavalla määritellä ja tämmöisessä
johtamiskirjallisuudessa ja strategiakirjallisuudessa on tietysti monia määritelmiä,
mutta jos sanotaan miten mä itse sen ymmärrän, niin mä ymmärrän sen, että se on
sellainen, voi sanoa, tärkeiden asioiden suunnitelmaa organisaatiossa, joka
jolla pyritään, tai jolla määritellään ei pelkästään pyritä vaan toivottavasti
myös määritellään sen organisaation niin kuin tarkoitus et mitä varten se on
olemassa, tavallaan se olemassaolon oikeutus ja mikä mikä se organisaatio niin
kuin tehtävä on. Ja sitten siinä määritellään se tahtotila että mihinkä se
organisaatio pyrkii- Elikä siinä tulee voin sanoa tällaista niin kuin puhutaan
joskus aika usein tämmöisestä niinkuin visiosta että mikä on semmoinen niin
kuin tulevaisuuden näkymä johon se organisaatio pyrkii. Ja sitten tietysti
strategian tulisi määritellä se miten se toteuttaa sitä tarkoitustaan ne keinot
ja sitten sitten myös tota, myös että mitenkä nämä keinot keinot sitten
toteuttaa sitä, toteuttaa sitä tarkoitusta ne pitää tietysti olla niinkuin
sopusoinnussa sen tarkoituksen kanssa ja sitten myös tota, myös sen että kun
siinä on se visioi, että mikä se tahtotila on että ennen todellakin johtaa
siihen suuntaan. Ja siinä mielessä niinkun strategia koostuu erilaisista
aineksista. Voi sanoa tällainen ehkä mä itse määrittelisin, mutta varmasti
strategian määritelmiä on tietysti monenlaisia.
00:07:25
Petri Toikkanen: Juuri näin. Joskus
tuntuu että oli hyvä hyvä vertaus ois kiva omassakin työssä jos os koeputket ja
laitettas vaan sinne ja sekoitettais ja katottais että nyt tuli valmista.
Aikamoista pähkimistä täytyy välillä olla. Mutta itse määritelmästä ollaan
kyllä hyvin samoilla linjoilla. Tavalla strategian ja tietysti määrittelemiä on
monenlaisia ja strategian on asema tai jopa juoni kuten niin kuin klassisessa
sotataidossa se voi olla juoni, mutta ehkä nyt vaikuttamistyö ei tämä juoni
mutta tämmöset päämäärät, tarkoitus, tahtotila ja keinot niin varmaan se
tärkein, tärkeimmät osiot. Tota, no mennääs tota tämmöseen niinkun, että kun
organisaatiolla on oma strategiansa ja sitten tota organisaatiot ja järjestö
tekee vaikuttamistyötä, niin tarvitseeks tää vaikuttamistyö oman tämmösen
vaikuttamistyön strategia asiakirjansa? Vai voiko se olla vain se yleinen
yleinen strategia asiakirja miten sä näät tämän?
00:08:28
Esa Iivonen: Se tietysti riippuu
organisaatiosta ja sen organisaation työn laajuudesta. Jos esimerkiksi sanotaan
organisaation esimerkiksi valtakunnallinen järjestö sanotaan nyt vaikka
potilasjärjestö joka joka toimii suhteellisen niin kuin rajatulla toiminta
alueella ja voi sanoo aika semmonen selkee, tiedetään ne toimijat ja niitä on
rajallinen määrä niin silloin mä kyl katsosin et ei välttämättä semmoista
erillistä vaikuttamistyön strategiaa et kyl se voi olla esimerkiksi
potilasjärjestön omassa omassa siinä järjestön strategiassa ja siitä
esimerkiksi toimintasuunnitelmaa vuosittaisella tai tai vaikka tämmöisellä
liittokokous, jos sanotaan vaikka liittokokous vaikka kahden kolmen vuoden
välein, niin sellaisella kahden kolmen vuoden suunnitelmalla sitten
täsmennetään sen vaikuttamistyön ohella. Mutta tietysti sitten jos se järjestö
on niinku monitahoisempi, toimii keskusjärjestötasolla, sitten piiri
piiritasolla, paikallisyhdistystasolla, toimijoita on paljon, niin sit
välttämättä ei tämmösessä yhdessä järjestön omassa strategiassa pystytä niitä
vaikuttamistoiminnan asioita niinkun riittävässä laajuudessa ettei ihan
strategia voi mikään hirvittävän laaja asiakirja olla. Sanotaanko että jos
strategia on niin kuin voi sanoa sanoa niinkuin kuvaus niistä tärkeistä
asioista ja miten niihin päästään niin sen pitää olla niin kuin voi sanoa jo
lähtökohtaisesti vähän kuin rajattu että sitten jos vaikuttamistoiminta hirveen
yksityiskohtaisesti siinä koko järjestön strategiassa kuvattaisiin niin se
tietysti varmaan muutenkin olisi aika laaja. Ja ehkä sen toimeenpanon kannalta
voisi olla ongelmallista että mä katsosin että tämmlsessä monitahoisessa ja
jossa on varsin laajaa laaja se koko järjestökenttä, järjestöorganisaatio niin
silloin ehkä olisi hyvä olla oma vaikuttamistyön strategia. Esimerkiks meillä
Mannerheimin Lastensuojeluliitossa sellainen on että meillä on tämmöinen MLL:n
suuntastrategia joka joka kattaa koko sen järjestön ja sitten meillä on
vaikuttamistoiminnan osalta onsitä täydentävää vaikuttamistyön strategiaa.
Elikä tietysti siellä ne keskeiset asiat myös vaikuttamistoiminnan osalta on
siinä koko järjestön yhteisessä strategiassa ja sitä sitten täsmennetään ja
tarkennetaan tässä vaikuttamisstrategiassa.
00:10:58
Petri Toikkanen: Juuri näin. Mennään
kohta tohon vähän lisää. Otan vielä tästä itsestrategian käsitteistä vähän ja
tänä päivänä vähän kuuluu semmoista puhetta että tarvitaanko strategiaa
ollenkaan? Maailma muuttuu niin nopeasti, on suuri epävarmuus, muutokset on
nopeita, toimintaympäristö elää valtavasti. Ja tavallaan strategia yleensä
katsoo pidemmälle, kolme vuotta viisi vuotta mikä on sopiva aika aikajakso.
Mitä mieltä, että tarvitaanks strategiaa vai voitaisko vaan niinkun tehdä hyviä
asioita?
00:11:33
Esa Iivonen: Mä sanoisin ensinnäkin
niin että jokaisella organisaatiolla on aina strategia vaikka sitä ei olis
mihinkään kirjoitettu eikä koskaan olisi päätetty että mitään strategiaa
tehdään. Että vaikka olisi joku yhden naisen tai yhden miehen pumppu, joku
yksinyrittäjä, niin hänelläkin, ja hän hyvin harvoin varmaan tämmönen
yksinyrittäjä kirjoittaa mitään kirjallista strategiaa, mutta siinäkin
toiminnassa hänellä on päässään sitte. Ja niin on myös järjestöilläkin, että
vaik ois pieni pieni järjestö joka ei olis koskaan kirjoittanut niin siellä on
tietyt periaatteet. Se tietysti lähtee jo siitä jokaisella järjestöllä pitää
olla yhdistyslain mukaan, jos on siis rekisteröity yhdistys, niin pitää olla
säännöt ja siellä on toiminnan tarkoitus ja niitä toimintamuotoja näin että se
jo tietyllä tavalla muodostaa sellaisen jonkinlaisen strategian se yhdistyksen
säännöt eli lähtökohtaisesti sillä on. Ja sit mä sanoisin näin että on on sitä
toimintakulttuuria että aina aina on järjestö järjestössä on joku semmonen
toimintakulttuuri ja sen toimintakulttuurin ydin on, voi sanoo et sitäkin voisi
kuvata tietynlaiseksi strategiaksi vaikka vaikka sitä ei olis yhtään minnekkään
koskaan kirjattu. Elikkä eli strategia niin kuin aina aina on vaikka paikka
jopa väitettäisiin että ”ei meille mitään strategiaa ole, että me vaan
tosiaan teemme näitä hyviä asioita mitä aamulla heräämme ja parhaaksi katsomme”.
Mut mä sanoisin näin että se on tosiasia että maailma muuttuu entistä enemmän,
että semmoinen että ”nyt luodaan vuonna 2020 nyt tehdään tehdään
strategia” ja päätetään että ”tämä on nyt 20-luvun strategia, että
noudatamme järjestömme noudattaa koko tämän vuosikymmenen tätä strategiaa”
niin se on varmasti niin vanhanaikaista. Että sinne pitää toimintaympäristö
tällä hetkellä maailman muuttuu enemmän kuin, voi sanoo, koskaan ainakaan jos
puhutaan joku rauhanaikaisesta muutoksesta et tietysti erilaiset kriisitilanteita
muuttanut maailma vieläkin enemmän ja lyhyemmässä ajassa. Mutta tämönen
rauhanaikaomainen muutos on jo pelkästään teknologian, globalisaation,
ilmastonmuutoksen, muuttoliikkeen hyvin hyvin monen monen tekijän summana
muuttuu nopeammin kuin koskaan ja silloin silloin oikeastaan mä katsosin, että
strategian pitääkin olla siinä että mitenkäs se mitenkä se valmistaa ja mitä
valmiuksia se jokaiselle niin kuin sille organisaatiolle ja sille järjestölle
antaa antaa tähän maailman muutokseen ja sen maailman muutoksen haltuunottoon.
Korostaisin tässä sanan ”haltuunotto” että ei voida, että mä sanoisin
et tulevaisuutta ehkä nykyaikana niin voida suunnitella mutta siinä voidaan
jotakin niitä rakennuspuita kuitenkin ottaa haltuun ja sillä tavalla niin kuin
esimerkiksi se että mitenkä se mitenkä se järjestö luotaa toimintaympäristöään
että mitä mitä asioita sille järjestölle on tärkeitä, niin ne ei välttämättä
niinkään muutu niin nopeasti vaikka tota vaikka tota se maailma ja se
toimintaympäristö muuttuisi. Eli eli tavallaan strategia muuttuvassa maailmassa
niin pystyy sen avulla niinkun luoda sitä muutosvalmiutta ja mitä mitä
tavallaan tarpeita siinä tarpeita syntyy ja mitä myös ehkä odotuksia
esimerkiksi jäsenistön tai sen järjestön kohderyhmältä mitä odotuksia tulee
että pystytään vastaamaan. Et mä oikeestaan tää muuttuva maailma nii mä
sanoisin että se entisestään korostaa strategian merkitystä mutta se asettaa
myös sellaisia sisällöllisiä vaatimuksia et ei tietenkään voida kymmeneksi
vuodeksi lyödään lukkoon että ”me nyt teemme juuri näitä ja näitä asioita
emmekä sitten jotain muuta” et se voi jo ensi vuonna sitten mennä hyvin
tiukasti ja tiukasti lukkoon lyöty voikin olla vanhentunut.
00:15:21
Petri Toikkanen: Kyllä jatkuvaa
tarkastelua tarvitaan ja sitä strategista ketteryyttä myös, että ei voida pelk,
suunnitelmaa ei voida betonoida niinkn vuosikausiksi eteenpäin.
00:15:31
Esa Iivonen: Kyllä näin on.
00:15:32
Petri Toikkanen: Hyvä mennääs sitten
miten miten se strategia ja vaikuttamistyön strategia laaditaan. Jos vähän
pohjustat ensin että miten te Mannerheimin Lastensuojeluliitossa aikanaan
teitte strategian ja vaikuttamistyön strategian?
00:15:49
Esa Iivonen: No meillä tosiaan
Mannerheimin Lastenliitto on aika tämmönen laaja järjestö jossa on
keskusjärjestöjä ja piirejärjestöt ja paikallisyhdistykset, yhteensä
piirijärjestöjä on tällä hetkellä 10 ja paikallisyhdistyksiä noin 550 ja
paikallisyhdistyksissä on vajaat 90 000 henkilöjäsentä, että puhutaan aika
laajasta laajasta, voi sanoo, liittoyhteisöstä. Ja meillä on hyvin meidän
järjestökulttuuri on semmonen niinkun osallistava ja siinä todellakin että
kaikki kaikki pääsevät ääneen ja meillä on myös näkynyt tässä meidän
strategiaprosessissa. Nykyinen MLL:n suuntastrategia niin se on, se on
valmisteltu vuosina 2010-2012 ja se oli tosi iso prosessi. Mä itse olin siinä
semmosena vastuuhenkilönä ja siin oli todella iso joukko ihmisiä, siinä
osallistettiin meillä oli kymmeniä strategiapajoja oli niin keskusjärjestön
luottamushenkilöille, oli henkilökunnalle, näitä oli erilaisissa
kokoonpanoissa. Sitten oli piirijärjestöille oli oli niin piirihallituksen
jäsenille kuin sellaisia joissa oli luottamushenkilöitä ja henkilökuntaa,
sitten sitten paikallisyhdistyksille alueellisesti. Et meillä oli kahden vuoden
aikana todella iso iso joukko ja siinä ajatuksena oli että se oli hyvin
semmoinen niin kuin se prosessi ja myös se lopputulos että se ois MLL:n
näköinen, et siin ei yritetä niinkun tavallaan joskus näkee ehkä sellaisia että
on joku ulkopuolinen konsultti voimakkaasti sitä ohjaamassa ja sitten on tehty
niin sanotusti hieno hieno strategia joka näyttää paperilta todella upealta ja
hienolta mutta ei välttämättä vastaa sitten sitä järjestön todellisuutta ja
sitten tuleekin kysymys tästä toimeenpanosta eli eli tavallaan niin kuin pitää
olla myös se että se järjestö tai se järjestön strategia on sitä mitä mitä se
järjestö oikeasti tekee ja tulee tekemään. Ja sitten hyväksyttiin 2014, meiän
ylin päättävä elin on liittokokous, hyväksyttiin tää strategia siellä ja sitten
siitä noin vuoden päästä niin sitten liittohallituksessa hyväksyttiin tätä
suuntastrategiaa täydentämään MLL:n vaikuttamisstrategiaa ja tietysti sekin oli
sillä tavalla osallistettu että se oli oli meillä meillä niinkun keskustelussa
keskustelussa tota, niin niin tota meidän meidän näis sähköisissä kanavissa kun
kun sitten sitten erilaisilla erilaisilla kokoonpanoilla sitten että se
todellakin vaikuttamistyön strategiakin niin niin koskee keskusjärjestön
lisäksi meidän piirijärjestöjä ja paikallisyhdistyksiä ja tavallaan on näiden
kaikkien kolmen tarpeeseen luotu.
00:18:46
Petri Toikkanen: Pitkä prosessi, iso
prosessi mikä tietysti juuri niin kuin sanoit niin osallisuuden määrähän sen
tavallaan ratkaisee. Ehkä tyypillinen strategia mitä itsekin olen laatimassa
järjestöille kestää puolesta vuodesta vuoteen mutta tässä oli käytännössä parin
vuoden prosessi
00:19:01
Esa Iivonen: Kyllä , kyllä.
00:19:02
Petri Toikkanen: taustalla ja iso iso
määrä työpajoja ja muuta. Näinhän se menee. Osallisuus on se strategian
kulmakivi tavallaan tavallaan on. Mä ainakin ite nään sen että ilman sitä
laajaa osallisuutta niin se sen strategian toimeenpano ja jalkautus on sitten
hyvin vaativa. Ihan tutkitusti kaikissa organisaatiossa myös yrityksissä niin
se lopulta se toimeenpanohan se vaikein vaihe on jo siinä siinä epäonnistuminen
tapahtuu, niin minkälaista osallisuutta sun mielestä niinku vaikuttamistyön
strategiaa kaipais? Ketä pitää ottaa mukaan ja miksi?
00:19:44
Esa Iivonen: Ylipäätään jos me
ajatellaan tätä vaikuttamistyötä niin silloin tietysti on kysymys kysymys se
niin kuin vaikuttaja eli tässä tapauksessa ne järjestö järjestötoimijat ja
tietysti sitten ne kenenkä kenenkä tota hyväksi vaikutetaan että mikä mikä se
tavallaan se järjestys, tietysti riippuu järjestön jos se on vaikka
vammaisjärjestö niin tietysti ne vammaiset henkilöt ja jos on lapsijärjestö
niin tietysti lapset, nuoret, lapsiperheet ovat niitä ja sitten toisaalta ne niin
sanotusti vaikuttamisen kohteet että ketä ne sitten on päätöksentekijöitä,
esimerkiks kansanedustajia tai kuntien luottamushenkilöitä tai valtion tai
kuntien virkahenkilöitä ja näin, että siinä on tietysti tietysti laaja joukko.
Sitten sitten tietysti median edustajat on tärkeitä, muiden järjestöjen
edustajat. Jos me katsotaan tätä MLL:n strategiaprosessia niin siinä on
listalla sidosryhmähaastatteluja joissa eri eri tahoja kuin haastateltiin ja
heidän näkemyksiään siitä siitä siitä sitten kartoitettiin. Että mä pitäisin
sitä niinku tärkeänä että tässä strategiaprosessin yhteydessä ja varsinkin jos
vielä puhutaan vaikuttamisesta joka voi sanoa että kohdistuu järjestöstä
ulospäin, niin silloin silloin tavallaan niin kun selvitetään sitä järjestön
asemaa ja paikkaa siinä yhteiskunnassa ja se ei välttämättä aukea pelkästään
tämmöisellä itsen määrittelyllä tai itse arvioinnilla vaan siinä on hyvä hyvä
kysyä niinkun esimerkiksi muilta järjestöiltä että usein usein niin kun sieltä
saadaan hyvinkin arvokasta tietoa ja sitten sitten ihan ihan niin kuin
todellakin niiltä, jos me vaikuttamisstrategiasta puhutaan, niiltä
vaikuttamisen kohteilta kohteilta esimerkiksi kansanedustajilta, virkamiehiltä
tai kuntien luottamushenkilöiltä. Et kyl mä sitä sitä korostaisin tässä että
pitää olla sillä tavalla niinkun voin sanoa sanotaan myös tämmöstä
itsekritiikkiä ja valmiutta siihen että se tavallaan se oma tota työ kun
altistetaan myös ulkopuoliselle arvioinnille et ei tehdä niin kuin tehdään vaan
sen niinkun oman ymmärryksen varassa.
00:22:04
Petri Toikkanen: Ihan samaa samaa
mieltä. Ja tuo on varmaan vaikuttamistyön strategiassa aika tärkee, että tuotas
myös kohderyhmät tai jäsenet mikä se onkaan se kenen asioihin pyritään
vaikuttamaan niin myös siihen tekoprosessiin mukaan.
00:22:18
Esa Iivonen: Kyllä, kyllä tää on
tärkeätä.
00:22:21
Petri Toikkanen: Itse oon huomannut
järjestöjen strategioiden kanssa että vähän tämmönen ongelmakohta usein on
tällainen päämäärät ja päämääriävievien keinojen kuin ymmärtäminen, et mikä on
päämäärä mikä on keino, ja nää saattaa mennä aika pahastikin sekaisin. Miten sä
ite oot tästä ajatuksesta mieltä, et osataanko päämääriä asettaa ja
ymmärretäänkö sitten se tavallaan se keinovalikoima?
00:22:45
Esa Iivonen: Toi on mielestäni ihan
relevantti kysymys ja vaikuttamistyön kohdalta sinne tulee niin monenlaisia
asioita asioita tossa mieleen. Ensinnäkin ehkä liian helposti ajatellaan että
se järjestön muu työ, et jos on vaikka jotakin vapaaehtoistoimintaa tai jotain
vertaistoimintaa tai tai on jotakin palveluita toteutetaan, että ne niinkun
automaattisesti myös toimis osana sitä vaikuttamistyötä. Ilman muuta nämä muut
toiminnot tukee sitä vaikuttamistyötä mutta se ei vielä niinkun tarkoita sitä
että niin kuin automaattisesti tarkoittaa sitten sen takia että järjestö
järjestöllä on vaikka jotakin vapaaehtoistoimintaa tai järjestö toteuttaa
jotakin palveluita niin sen seurauksena päätöksentekijät tekisi jotain jotain
sellaisia päätöksiä jotka tukien järjestön vaikuttamistyön tavoitteita. Mä
sanoisin että päinvastoin, että nykyisin on oikeastaan semmoista ilmapiiriä
ettei mikä mikään muutos takavuosikymmenistä. Aikaisemmin ehkä että kun
järjestöt esimerkit toteutti palveluita ilman ilman voitontavoittelua ja
tämmösestä niinkun ihan aatteellisista syistä ihan vaan sen takia että tietyn
ihmisryhmän tilannetta ja elämää haluttiin parantaa ja helpottaa ja sen takia
sitten päätöksentekijät suhtautuu hyvinkin myönteisesti esimerkiksi antoi
erilaisia avustuksia tai tiloja tai näin. Nykyisin alkaa olen vähän että järjestöhenki
saatetaan suhtautua ihan samalla tavalla kuin voittoa tavoitteleviin yrityksiin
ja sellainen päätöksenteossa helposti päättäjien tämmönen niinkun
suhtautumistapaa et järjestöt olis olisi jotenkin tällaisten tällaisten tota
niin kuin ulkopuolella mitä mitä esimerkiksi yritysten toiminnalle asetetaan
vaatimuksia niin on aika usein itse samalla viivalla ja sellainen
järjestöerityisyys tämmöisessä päätöksenteossa niin mä sanoisin että sitä ei
ehkä enää niin ole. Ja sen takia niin kuin ylipäätään myös järjestökin pitää
ihan eri tavalla myös tätä vaikuttamistyötä niinkuin katsoa. Samoin tietysti
meillä on esimerkiksi väestörakenteen muutokseen liittyviä asioita jotka
esimerkiksi lasten ja nuorten osalta että meillä väestö ikääntyy ja lasten, tai
syntyvyys on aika voimakas laskussa ja lasten lasten määrää ehkä nyt ei vielä
hirveästi on vähentynyt mutta tulee niinku vähentymään ja sitä katsotaan kun
päätöksentekijöitä ja heidän ikärakennetta on siellä aika usein olla semmoisia
keski ikäisiä ja vähän keski ja yläpuolellakin ja silloin tavallaan
elämäntilanteet on niin erilaisia ja ettei automaattisesti se että esimerkiksi
itsellä on ollut aikoinaan 20 vuotta 30 vuotta sitten pieniä lapsia niin ei se
tarkoita sitä että nyt se tunnistettaisiin se tilanne ja tietysti kun
lapsiperheiden arki on erilaista 2020-luvulla kun esimerkiksi 1980-luvulla
niinkun monin tavoin. Ja se että joku jokainen ihminen hän on ollut aikoinaan
lapsi ja nuori vaikka olis minkä ikäinen niin ei se että on itse elänyt sen
niin tarkoita että olisin asiantuntija niiden nykyisten lasten ja nuorten
arjessa. Et kyl mä katsoisin et se niinkun monin tavoin niin kuin tämmönen voi
sanoo tavoitteellinen, suunnitelmallinen ja tavoitteellinen vaikuttamistyö niin
sen merkitys vaan korostuu.
00:26:22
Petri Toikkanen: Joo, et tavallaan
enää ei saa semmosta erikoisetua, että ollaan hyvän asian puolella hyvä
järjestötoiminta, vaan että ollaan samalla viivalla kaikkien muitten
organisaatioiden kanssa niin täähän korostaa että tavallaan pitää pystyä
pitämään ääntä itsestään entistä enemmän.
00:26:40
Esa Iivonen: Kyllä ja tavallaan niitä
perusteluita ja tuomaan siten näkyväksi niitä niitä voi sanoa niitä niitä
tilanteita ja niitä tarpeita ja tavallaan että miten miten miten voidaan
niinkun ei pelkästään että esittää niitä toiveita ja vaatimuksia vaan myös
hyvät perustelut niille.
00:26:56
Esa Iivonen: Asiantuntemusta
ilmeisesti kaivataan sitten entistä enemmän tavallaan myös järjestöiltä ei voi
luottaa vaan että pelkästään yliopistoista tulee tulee tota tiukkaa tutkimusdataa
vaan ainakin ite oon huomannu monen järjestön kohdalla et mietitään onko
tekijöitä omia tutkimushankkeita ja tän tyyppistä. Miten sä näät ton?
00:27:15
Esa Iivonen: No ilman muuta meillähän
hirveän paljon puhutaan semmoisesta tietoon perustuvasta päätöksenteosta ja
tietoon perustuvasta johtamisesta. Se on aika yleisesti niinkuin jaettu jaettu
näkemys että minkä tahansa organisaation pitää näin toimia. Jos me katotaan
yhteiskunnassa päätöksentekoa niin niin joskus on vähän hämmentävää että sitä
olemassa olevaa tietoa kuitenkaan ei sinne päätöksenteossa hyödynnetä tai että
se käytettävissä käytettävä tieto on vain yhdestä suunnasta että saattaa olla
esimerkiksi taloudelle kansantaloudellista päätöksentekoa esimerkiksi
valtiovallan päätöksenteossa ja sitten ihmisten hyvinvointiin liittyvää tietoa
sitten ei ehkä niin käytetäkään hyväksi että se saattaa olla niinku
yksipuolista. Ja tässä tekee tässä tietysti tulee niin kuin järjestön wttä mä
en niinkään pitäisi välttämättömänä sitä että järjestö itse tuottaisi
tutkimustietoa tai toimisi tutkimuslaitoksena vaan enemmänkin sitä että
järjestön on hyvä niin kuin seurata sen oman toimialansa tutkimusta ja
tavallaan tuoda tällaisessa niin kuin kiteytetyssä selkeä selkeässä
viestinnällisessa muodossa sitä päätöksentekijöille tavallaan ne ydinasiat
siitä tutkimuksesta, et sitä mä pitäisin hirveän hirveen tärkeänä. Ja sitte
toisaalta mä pitäisin hirveen tärkeänä tämmöistäin kokemustiedon välittämistä
että mitä sen järjestön oma kohderyhmä minkälaista minkälaista kokemustietoa
heillä on eli tavallaan näillä yhdistelmillä et nää vois sanoa tämmönen
tutkimustieto mitä esimerkiksi yliopistot tai vaikka Terveyden ja hyvinvoinnin
laitos tuottaa niin niin yhdistettynä sitten tähän kokemustietoon, sanotaan nyt
esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitossa meil on esimerkiksi mitä mitä
tätä kokemustietoa niin vaikka lasten ja nuorten puhelimesta tai vanhempain
puhelimesta ja niistä niistä nettipalveluista niin tämän tuominen niin kuin
päätöksentekijöiden käyttöön.
00:29:17
Petri Toikkanen: Kyllä vain.
Minkälainen perspektiivi sun mielestä tämmösessä vaikuttamistyön strategiassa
tulisi katsoa? Vaikuttamistyö sehän on niin kuin luonteeltaan semmoista että
kun tänään käyt esittelemässä asia jossain valiokunnassa niin se saattaa
toteutua joskus viiden vuoden päästä tai vastaavaa et se myös se vaikuttavuuden
mittaaminen on tosi vaikeeta tämäntyyppisissä asioissa. Mut mihin niinkun,
kuinka pitkälle tavallaan sä ite rakentaisit vaikuttamistyön strategian?
00:29:46
Esa Iivonen: No mä itse niinkuin
määrittelisin että vaikuttamistyö on enemmänkin maratonjuoksua kuin
pikajuoksua. Eli elikä jos me vaan ajatellaan että me keskitytään niihin mitkä
on niinkuin lyhyellä aikavälillä saavutettavissa olevia tavoitteita niin mä
uskosin, että siinä niinkun menetetään et on voin sanoa että se aikaväli on
hyvä niin kuin olla olla pitkään mutta siinä on hyvä tunnistaa että on tiettyjä
tavoitteita jotka saattavat olla hyvinkin niin kuin realistista saada
nopeallakin aikavälillä ja se tietysti edellyttää sitäluotausta että sanotaan
nyt että on menossa vaikka joku ison lainsäädäntöhanke tai hallinnon
kehittämishanketta tai palvelurakenneuudistus mitä tahansa tällaisia, niin
niissä saattaa olla hyvinkin jopa saattaa olla isojakin muutoksia niin kuin
saatavissa lyhyelläkin aikavälillä ja sitten taas on joitakin asioita jotka on
sille järjestön kohderyhmälle hyvin tärkeitä mutta syystä ja toisesta
esimerkiksi sen tavoitteen toteuttaminen vaatisi sellaisia resursseja joita
näköpiirissä ei ole niin niin ainakaan lyhyellä aikavälillä niin silti se ei
tarkoita sitä että se pitäisi siitä järjestön strategiasta vetää yli vaan vaan
mun mielestä siellä on hyvä olla sellaisia tavoitteita jotka jotka on sekä
tämmösiä niin kuin lyhyemmän aikavälin tavoitteita ja sellaisia jotka on
realistista saada lyhyellä aikavälillä mutta myös tämmöisiä pidemmän aikavälin
sitten mä sanoisin näin että jos siellä on vaan näitä lyhyen aikavälin sanotaan
usein ne saattaa olla hyvinkin isoja tavoitteita nää pidemmän aikavälin, niin
jos ei niitä on siellä niin ei se ainakaan paranna niiden pidemmän aikavälin
tavoitteiden toteutumismahdollisuuksia, jos ne vedetään sieltä kokonaan pois.
Ja tässä on myös sellainen että ei pidä olla niin kuin vaikuttamistyölle niin
kuin sellaisia ylimitoitettuja odotuksia että jotenkin vaikka vaikuttamistyön
strategia ois epäonnistunut jos siellä on vaikka 12 erilaista kohtaa
järjestöllä ja tota sitten todetaankin että niistä saatiin nyt vaan tällä
strategiakaudella 4 aikaiseksi ja 8 ei ja nyt todetaan että täähän onki sitten
kaksi kolmasosaa epäonnistunu. Mä en niin kuin niin sanoisi vaan vaan se että
jos vain keskitytään sellaisiin jotka nyt suurin piirtein muutenkin on menossa
niin ei siinä oo sitä kunniakunnianhimoa, että mä, mun mielestä järjestön vaikuttamistyön
strategia pitää olla sellainen että siellä siellä on myös sellaisia
sellaisiakin asioita jotka on sille kohderyhmälle tärkeitä ja tiedetään että ne
sillä strategiakaudella niitä ei saada toteutettua mutta ehkä sitten jopa
seuraavan seuraavalla sitten saadaankin. Ja tässä on tietysti se että
esimerkiksi poliittiset suhdanteet ja politiikasta erilaiset prioriteetit
muuttuu ja ne muuttuu entistä nopeammin nopeamminkin ja saattaa olla sellaisia
asioita joita tällä hetkellä ei pidetä poliittisessa päätöksenteon keskeisenä
niin ne onkin muutaman vuoden päästä ihan ihan siinä keskiössä.
00:32:47
Petri Toikkanen: Kyllä ja monet
yhteiskunnalliset ongelmat tulee nyt mieleen vaikka asunnottomuus on sellainen
että sille on tehty vuosikymmeniä hyvää työtä mutta ei se vielä ole mihinkään
poistunut ja silti on hyvä tavoite tietyille järjestöille että poistetaan
asunnottomuus.
00:33:00
Esa Iivonen: Kyllä kyllä, että siinä
tavallaan niin kuin aina aina tavoitteiden pitää olla korkeammalla kuin mikä on
sellainen lyhyen aikavälin realismi saada että se on vähän niin kuin esittäisin
että jos tavoitteet tavoitteet asetetaan hyvin matalalle niin pitäisin sitä
aika aika ongelmallisena kyllä sitten, että kuinka kuinka kuinka sitten niinkun
järjestö sitten niitä kohderyhmän kohderyhmän asioita ajaa.
00:33:30
Petri Toikkanen: Pakko kysyä tälleen
kun puhutaan yhteiskuntavaikuttamisesta, sehän on lopulta politiikkaa, niin
kuinka paljon pitää analysoida sitä että mitkä puolueet siellä hallituksessa on
ja minkälaiset voimasuhteet ja minkälainen hallitusohjelma ja mitä nyt keskusta
kannattaa ja demarit kannattaa ja vihreät kannattaa ja näin edelleen. Kuinka
paljon tämmöiselle kannattaa antaa painoarvoa?
00:33:55
Esa Iivonen: No pitkällä aikavälillä
mä en antaisi sille painoarvoa. Jos sanotaan että järjestön strategialla on
sekä tämmöinen pitkä että lyhyt aikavälin pitkällä aikavälillä mä en en enää
antaisi painoarvoa. Et pitkällä aikavälillä mä katsoisin että mikä tahansa
puolue voi olla päätöksentekijän paikalla pelipaikalla hallituksessa mutta
lyhyellä aikavälillä niinkuin ilman muuta. Että tota jos sanotaan että järjestö
tekee vaikka eduskuntavaaleja ja hallitusohjelmaan vaikuttamista ja varsinkin
jos niinkun ennen esimerkiksi hallitusohjelmaa niin kuin on voi sanoa niinkun
oletettavissa että hallitus muodostuu ihan eduskuntavaalien kannatuksen
pohjalta pohjalta niin tietylle pohjalle puhumattakaan sitten että että
hallitusneuvottelut on jo käynnistetty ja voidaan sanoa että olettaa että siinä
ne puolueet jotka jotka siinä on hallitusneuvotteluita käymässä niin saa myös
sen hallitusohjelman ja hallituksen kasaan niin ilman muuta silloin on hyvä
hieman herkistyä sille sille että mitä kyseiset puolueet on esimerkiksi omissa
vaaliohjelmissaan tuonut esille ja tavallaan vähän katsoa että mitään näistä
järjestön tavoitteista niin kuin on sopusoinnussa sen kanssa ja mitenkä voidaan
sitä sitä yhdistää. Et mä sanoisin et lyhyellä aikavälillä tämmöinen analyysi
on kyllä, pitäisin sitä ihan niin kuin tärkeänä.
00:35:18
Petri Toikkanen: Kyllä kyllä, et
löytyy oikeanlainen taktiikka tavallaan lyhyellä aikavälillä.
00:35:20
Esa Iivonen: Kyllä joo, et tavallaan
se sitten sitten sitten voi sanoa että voi saada jopa aika paljonkin niitä
tavoitteita ja niitä niitä kirjauksia hallitusohjelmaan.
00:35:29
Petri Toikkanen: No jos ajatellaan
tota vaikuttamistyötä niin ite ainakin ajattelen ylipäänsä strategasta myös
vaikuttamistyön strategiast et eihän siis pelkkä asiakirjahan ei tietenkään
riitä mihinkään, tarvitaan se hyvin onnistunut onnistunut toteutus, mut ei
sekään välttämättä riitä. Hyvähän ois saada että se vaikuttamistyö olisi
jonkinnäköinen osa sitä normaalia toimintakulttuuria ja sitä järjestön arkea et
sitä ei tarvitse erikseen ajatella. Miten tämmöisessä voidaan onnistua, koska
täähän on kaikista vaikein pala tavallaan? On vielä helppo tehtävä strategia ja
jollain tavalla senkin niinku jalkauttaminen mutta millä tavalla sen niikun
vaikuttamistyö saadaan semmoisena niin kuin ideologiana sinne järjestön sisään
ja toimintaan?
00:36:14
Esa Iivonen: Se on juuri ja juuri
näin että voi sanoa että maahan on täynnä loistavia strategioita. Harvemmin
strategia on täysin epäonnistunut mutta sitten että miten on toteutettuja
strategioita, voitais ehkä puhua toiminta, juuri niin kuin sanoit niin toimintakulttuurista.
Elikä tavallaan hirveän usein se toimintakulttuuri ja sen niin sanotusti sen
organisaation seinät sitten jyrää että ”meille nyt on aina tehty näin ja
nyt se johto on sitten tehnyt tällaisen strategian ja mitäs hömpötyksiä täällä
on, et ei me nyt näin”. Ehkä tätä ei näin suoraan sanota mutta saattaa
joku ajatella ja sen takia mä ensinnäkin ensinnäkin niin kuin pitäsin hirveen
tärkeänä että strategiatyössä ei eriytetä niinkään että strategian valmistelu
tai strategian ja siitä päättäminen ja sitten sitten strategian jalkautus tai
toimeenpano, et jos puhutaan jo jalkatuksesta niin mä nään siinä jo aika paljon
riskejä. Elikä mä näkisin että strategian toimeenpano alkaa sillä hetkellä kun
sitä strategiaa alote aloitetaan valmistella. Elikä elikä jo siinä vaiheessa
niin osallistaminen on erittäin tärkeetä. Elikä elikä kaikki ne
osallistamistoimet m itä siinä strategian valmistelussa tehdään niin ne tukee
jo sitä strategian toimeenpanoa. Eli jos siinä valmisteluvaiheessa edes
luottamushenkilöt, järjestön henkilökunta ja vapaaehtoiset niin tavallaan
sitoutuu siihen. Ja myös se mitä esimerkiksi meidän tässä prosessissa korostin
että jos huomataan strategiaprosessin aikana jotakin niin ei sitä tarvitse sitä
toteutusta ruveta odottamaan että huomataan että nyt tehdään jotain vähän
huonommalla tavalla nyt keksitään parempi tapa niin sitä voidaan ruveta heti
tekemään sillä uudella tavalla elikä strategian myös toimeenpano niinkun mä
sanosin et se alkaa jo siinä valmisteluaikana. Ja sitten ylipäätään sen jälkeen
kun strategia sitten on organisaatiossa hyväksytty niin kyllä mä edelleen
korostasin sitä osallisuutta eli eli ihan sen jälkeenkin kun erilaisia
työpajoja ja erilaisia niin kuin erilaisia tämmösiä yhteisiä pohdintoja
yhteisiä keskusteluja. Sit mä samoin, samoin mä korostaisin tämmöstä aktiivista
seurantaa ja arviointia. Ja arviointi myös tämän itsearvioinnin lisäksi nin
tämmöinen ulkopuolinen arviointi ihan samalla tavalla kuin siinä niin kuin
valmisteluvaiheessa että ei se niin kuin sanottu niin ei se strategiatyö lopu
siihen että se on hyväksytty se strategia. Silloin silloin sanotaan se vaatii
vaativin työ alkaa siitä.
00:38:51
Petri Toikkanen: Juuri näin joskus
vähän näkee että nyt tämä projekti on ohi ja hanskat tippuu ja ”huh huh,
nyt meillä on se strategia”.
00:39:00
Esa Iivonen: Se on niinku, ei se
strategia itsestään toteudu. Että joskus sitä joskus sitä jopa puheessa
ajattelee että joku saattaa jopa niin ajatella.
00:39:11
Petri Toikkanen: Joskus strategia
projektin päätteeksi kun on sanonut että no nyt tää oli helpoin vaihe, nyt
alkaa se varsinanen toteutus joka on vaikeimpia, niin asiakkaat on kattonu
kauhun kauhu näkyy heidän silmistään.
00:39:22
Esa Iivonen: Kyllä, se on just näin.
00:39:26
Petri Toikkanen: Hyvä. Erittäin
mielenkiintoista keskustelua. Otetaan vielä ihan lopuksi tämmönen, että miten
sä nyt ite pitkään mukana olleena ja vaikuttamistyötä tehneenä niin, mitä
vinkkejä sulla ois vaikuttamistyötä tekeville järjestöille? Nyt tässä
vuosikymmen vaihtuu ja taas uusia uusia haasteita ja toimintaympäristöt aika
kovassa kovassa muutoksessa niin tavallaan et, mitä kannattaa nyt muistaa ja
mihin keskittyä siinä omassa vaikuttamistyössä?
00:39:53
Esa Iivonen: Ensinnäkin sellaisen
järjestön itseymmärryksen pohdintaa siinä.Et todella semmoisen syväajatteluun
ja tämmöiseen yhteiseen keskusteluun et mitä vartensa järjestö on olemassa,
ketä varten se on ja mitä tämmöisiä niinku voi sanoa pysyviä päämääriä on niin
kuin sille järjestöllä on. Ja tietysti se analyysi että mikä sen voi sanoa
järjestön kohderyhmän tilanne tällä hetkellä niin kuin on ja mitä se järjestö
mitä vahvuuksia mitä heikkouksia sillä on. Ja tietysti tämmöinen niinku mä
käyttäisin just sanaa tämmönen luotaus, et katsotaan sitä kokonaistilannetta ja
katsotaan myös mitä muut tekevät et mikä tavallaan se jää sen oman järjestön
lisäarvo on niin yhteiskuntaan kun sille sen järjestön kohderyhmälle. Ja mä
korostaisin sitä että ei niinkään sitten kun katsotaan myös mitä muut tekevät
esimerkiksi muut järjestöt niin mun mielestä huono tapa olisi ruveta katsomaan
että yritetään tehdä pikkusen enemmän ja pikkusen paremmin kuin naapurijärjestö
tai ne naapurijärjestöt vaan enemmänkin kuin siihen että mikä on juuri se
meidän erityisyys missä me ollaan erityisen vahvoja, missä meidän ehkä pitäisi
olla vielä vähän vahvempia kuin me nyt ollaan. Ja sitten toisaalta myös että
semmosta kriittistä ajattelua tässä me nyt ei olla ihan niin hyviä kuin toi
naapurijärjestöjä ja ehkä me ei pystytäkään oleen. Vaan voisiko olla se että me
tehdään sitä vähemmän tai ehkä jopa luovuttas jostakin ja keskityttäs siihen
mikä mikä tavalla missä me voidaan saada sille meidän kohderyhmälle ja
ylipäätään koko yhteiskunnalle se paras paras lisäarvo. Jotenkin kun semmoinen
tietynlainen itseluottamus siihen että helposti helposti pyritään vähän
niinkuin ehkä matkimaan tai kopioimaan niinkuin muilta et ”noillakin on
tommoinen projekti ja meidänkin pitää saada sellainen projekti” ja näin ja
vaikka vaikka sitten se omat vahvuudet voisi olla vois olla jossakin muualla.
Ja tota no tietysti osallisuuden näkökulma on tietysti ihan keskeinen ja tämän
niinkuin laaja alainen keskustelu ja sitten mä kyllä ihan mä haastasin myös
tämmöisen voi sanoa sanoa niin kuin ihmisoikeus ja perusoikeusnäkökulmaa että
jos me puhutaan niinkuin järjestöstä joka ajaa tietyn ihmisryhmän etua niin
jossain jossa katsotaan sen niin kuin hyvin niiden ihmisten hyvinvointia ja
oikeuksia, että myös sieltä näkökulmasta voisi olla voisi olla esim. tästä
ihmisoikeusnäkökulmasta niinkuin saatavilla semmosia niinku voi sanoa tämmösiä
perustavaa laatua olevia aineksia joita voisi siinä strategian valmistelussa ja
ihan siinä lopullisessa strategiassakin niinkuin käyttää käyttää hyväksi ja
miettiä ja miettiä myös sitä siitä näkökulmasta sitä strategiaa ja sen
valmistelua.
00:42:48
Petri Toikkanen: Se oli erittäin hyvä
tiivistys, itseymmärrystä lisää katsoessa oman järjestön lisäarvoo ja se
erityinen kulma, omat vahvuudet, osallisuus tietysti tärkeenä siinä sekä teossa
että sitten toimeenpanossa ja viimeisenä vielä tämä ihmisoikeudet. Tämä on
erittäin hyvänä tiivistyksenä. Tänään olisi täällä keskustelemassa Esa Iivonen
Mannerheimin Lastensuojeluliitosta ja minä olen Petri Toikkanen
strategiavalmentaja. Ja näihin sanoihin minä kiitän Esa tästä keskustelusta.
00:43:24
Esa Iivonen: Kiitos paljon.
00:43:25
Petri Toikkanen: Tämähän on
Opintokeskus Vision Parempaa järjestövaikuttamista -podcast ja seuraavissa
jaksoissa sitten lisää vaikuttamisaiheita. Kiitos.
00:43:35
Esa Iivonen: Kiitos.
00:43:37
Juontaja: Kuuntelit Opintokeskus
Vision Parempaa järjestövaikuttamista! -podcastia. Jatka kuuntelemista
osoitteessa www.opintokeskusvisio.fi/podcast ja vinkkaa siitä myös kaverille.