Jakso 1: Järjestöt vaikuttamistyön kentällä
Jakso 1: Järjestöt vaikuttamistyön kentällä
Julkaistu 27.1.2020
Järjestöillä on tärkeä rooli yhteiskunnan rakentajina ja vaikuttajina. Miten rooli vaikuttajina on historian saatossa kehittynyt? Mitä järjestöt tarvitsevat tulevaisuudessa onnistuakseen vaikuttajina. Miten järjestö käyttää vaikuttamisvaltaansa viisaasti?
Järjestöjen vaikuttamistyöstä keskustelevat pitkän linjan järjestökehittäjä, Kansalaisfoorumin entinen pääsihteeri tohtori Aaro Harju ja järjestöihin erikoistunut strategiavalmentaja Petri Toikkanen.
Samalla kuullaan, mitä ovat ”shekkivihko”-järjestöt, ”projekti-villitys” ja millä tavalla suomalainen järjestökenttä on ihan omanlaisensa harvinaisuus, jota ulkomailla ihmetellään.
Tekstivastine
00:00:00
Juontaja: Moi! Kuuntelet Opintokeskus
Vision Parempaa järjestövaikuttamista! -podcastia. Mikä on järjestöjen rooli
vaikuttamistyön kentällä, ja miten järjestöt voisivat vielä paremmin saada
äänensä kuuluviin 2020-luvun Suomessa. Mikrofonin äärellä meillä on vaikuttamistyön
asiantuntijoita sekä kovia tekijöitä. Podcast on tribuutti suomalaiselle
järjestökentälle ja samalla kolmekymmentävuotiaalle Vihreälle sivistysliitolle.
00:00:29
Petri Toikkanen: Tervetuloa
Opintokeskus Vision Parempaa järjestövaikuttamista! -podcastin pariin. Minä
olen strategiavalmentaja Petri Toikkanen. Tänään minun kanssani täällä on
keskustelemassa todellinen suomalaisen järjestö- ja kansalaistoiminnan konkari
ja pitkäaikainen vaikuttaja Aaro Harju. Tervetuloa Aaro.
00:00:50
Aaro Harju: Kiitos.
00:00:50
Petri Toikkanen: Tiedän, että olet
entinen Kansalaisfoorumin pääsihteeri, kirjoittanut järjestö- ja
kansalaistoiminnasta, kirjoittanut muun muassa kirjan Järjestön kehittäminen,
joka itselläkin on ollut monta kertaa luvun alla. Kerro
vähän historiastasi. Mistä perspektiivistä olet katsonut suomalaista järjestö-
ja kansalaistoimintaa?
00:01:23
Aaro Harju: Olin lähes neljäkymmentä
vuotta järjestöjohtajana eri kokoisissa järjestöissä ja se antoi tietysti hyvän
ammatillisen pohjan. Kun sitä pitkään teki, tuli jotenkin sellainen tuntu, että
voisin vähän syvällisemminkin paneutua tähän suomalaisen järjestötoiminnan
olemukseen ja sen kehittämiseen. Siinä 2000-luvun alussa rupesin
systemaattisesti opiskelemaan näitä kysymyksiä sekä kirjoittamaan ja kouluttamaan
eri järjestöjä. Tätä tuli tehtyä lähes 20 vuotta. Se antoi tietysti
perspektiiviä, kun eri järjestötoimijoiden kanssa oli tekemisissä, kirjoitti
kirjoja ja perehtyi kansainvälisiin tutkimuksiin, tähän suomalaisen
järjestötoiminnan olemukseen. Tätä kautta on tullut sitä tietotaitoa hankittua.
Monet on kirjoista tykänneet, koska ne eivät ole puhtaan teoreettisia, vaan
niissä on vankka käytännön kokemus. Tämä tuli siitä, kun itse on itse ollut
järjestöjohtajana kauan, monen yhdistyksen puheenjohtaja tai jäsen ja tehnyt
paljon vapaaehtoistyötä. Tällä pystyi ryydittämään sitä ja saamaan siitä
sellaisen, että se oli jalat maassa maassa oleva.
00:03:03
Petri Toikkanen: Pitkä historia
taustalla, paljon kokemusta ja mitä parhain pohja tämän päivän keskusteluun.
Tänään me aiotaan Aaron kanssa keskustella järjestöistä vaikuttamistyön työn
kentällä, minkälainen järjestöjen rooli on ja miten ne vaikuttaa erilaisiin
yhteiskunnallisiin asioihin. Voitas aloittaa tämmöisellä hyvin laajalla
kysymyksellä: Minkälainen järjestöjen rooli on suomalaisessa yhteiskunnassa,
vaikuttajina ja muutosta edistävinä tahoina?
00:03:40
Aaro Harju: Tässä voisi ottaa
historiallisen näkökulman, josta voisi puhua pitkään, mutta en nyt puhu.
Ensimmäiset järjestöt Suomessa perustettiin tuolloin 1700-luvun lopulla ja
1800-luvun alussa. Järjestötoiminnan kultakausi alkoi 1880-luvulla. Tällöin
syntyi järjestöjä, joilla oli selvästi idea, että ne pyrkivät vaikuttamaan
tiettyihin asiohin. Jos nyt aatellaan vaikka työväenliikettä ja
työväenyhdistyksiä, nuorisoseuroja, maaseudun järjestöjä, urheiluseuroja ja
vapaapalokuntia. Ensimmäiset järjestöt olivat raittiusjärjestöjä, joilla oli
tietysti vankka ajatus siinä, että juopottelevaa Suomen kansaa raitistetaan.
Oli heti alusta lähtien ideana, että ei vain puuhastella, vaan vaikutetaan
suomalaisessa yhteiskunnassa. Järjestöjen määrä alkoi sitten 1900-luvun
alkupuolelta lähtien tavattomasti lisääntyä ja monipuolistua. Syntyi
esimerkiksi Suomen mielenterveysseura, joka on hyvin vanha, niin sillä oli
vankka vaikuttamisen rooli mielenterveyssairastavien ihmisten puolesta. Tämä
kuvaa sitä, että siinä on pitkä tausta ja pitkä historia. Jos katsotaan sitten
nykyaikana, niin järjestökenttä on tavattoman moni-ilmeinen, joku voisi sanoa,
että vähän pirstoutunutkin. On paljon järjestöjä, joilla ei ole selkeästi
mitään vaikuttamisen ideaa eikä roolia. Ne ovat esimerkiksi
identiteettiyhdistyksiä tai tietyntyyppisiä harrastusyhdistyksiä ja
kulttuuriyhdistyksiä. Näissä on ideana se, että tehdään kivaa yhdessä. Ja
sitten on selkeitä järjestöjä, joilla on vahvan vaikuttamisen rooli.
00:05:46
Petri Toikkanen: Eli näet, että tässä
on tapahtunut historian muutos? Tänä päivänä enemmän korostuu tavallaan
järjestöt, joilla ei ole sitä vaikuttamisen ideaa?
00:05:57
Aaro Harju: Se pitää paikkansa. Nämä
ensimmäiset isot järjestöt, niin kuin nuorisoseurat, työväenliikkeet,
urheiluliikkeet, raittiusjärjestöt – niillä oli vahva idea siitä, mitä ne
aikovat muuttaa: ihmisten elämää ja vähän suomalaista yhteiskuntaa. Nyt
ihmisten elämä on muuttunut, elintaso on muuttunut ja elämänolosuhteet ovat
muuttuneet. Meillä on vapaa-aikaa aivan eri tavalla kuin sata vuotta sitten.
Nyt on ollut mahdollisuus perustaa myös sellaisia yhdistyksiä, joita ihmiset
iloksi, hyödyksi ja mielen virkistykseksi tekevät. Että tämä muutos on todella
iso ja merkittävä, ja tässä vaikuttamisen suhteen järjestöt ovat selvästi
eriytyneet.
00:06:46
Petri Toikkanen: Mites jos peilaat
tätä kansainvälisesti? Onko tämä suomalainen järjestötoiminnan ja
kansalaistoiminnan kenttä omanlaisensa? Suomeahan kutsutaan yhdistysten
luvatuksi maaksi. Olen ymmärtänyt, että tämä on pikkuisen poikkeava.
Minkälainen tämä tilanne on verrattuna muihin Pohjoismaihin tai Euroopan
maihin?
00:07:09
Aaro Harju: Suomella on Ruotsin
kanssa eniten järjestöjä suhteessa asukasluvun määrään maailmassa. Sitten tulee
Tanskaa ja Hollannissakin on paljon. Yhdysvalloissakin on mutta Yhdysvalloissa
korostuu vapaaehtoistoiminta enemmän, kuin se, että olisi paljon yhdistyksiä ja
järjestöjä. Se on meille suomalaisille tyypillistä, että kun päätetään jotain
alkaa tekemään, niin on perustettu yhdistys ja sitten vasta ryhdytty
puuhaamaan. No tämä kuviohan on vähän muuttunut, että nyt syntyy paljon
kaveriporukoita ja muita, jotka ei enää halua perustaa yhdistystä, ettei tule
niitä muodollisuuksia, vaan harrastetaan ihan kavereiden kesken. Tietysti
maailma on laaja, mutta jos verrataan esimerkiksi Ruotsiin, niin meidän
järjestöjen rakenne on erilainen kuin Ruotsissa. Siellä esimerkiksi
ammattiyhdistykset ovat erittäin vahvat. Ovat ne tietysti Suomessakin mutta
Ruotsissa on suhteessa vielä vahvemmat. Siellä myös esimerkiksi
eläinsuojelujärjestöt ja tämäntapaiset on vahvemmat kuin Suomessa,
ympäristöjärjestöt ja muut. Meillä on taas tällaisia aivan kotikutoisia
järjestöjä, niin kuin aikanaan oli nuorisoseuraliike. Työväenliikkeessä on
ollut aivan omat ideansa, vaikka aate on kansainvälinen, niin sen
ilmenemismuodot ovat Suomessa olleet hyvin erilaiset. Jos verrataan
Yhdysvaltoihin, niin siellä on ollut pitempään, jo ainakin parikymmentä vuotta
ehkä jopa yli, sillä tavalla hyvin kaksijakoista, että sinne on syntynyt paljon
puhtaita vaikuttajajärjestö, joita amerikkalaistutkijat kutsuu
shekkivihkojärjestöiksi. Niissä ideana on, että ihmiset maksavat tietyn summan
ja ilmoittavat, että hoitakaa jotakin asiaa. Ja sitten on pääkonttorilla
huippuammattilaiset, jotka sitten hoitaa. Pieni nyrkki. Ei niillä ole mitään
käytännön paikallistoimintaa tai muuta. Suomalaisen järjestötoiminnan perusidea
on, että on jäseniä ja jäsenet myös toimivat. Siellä idea taas on, ettei
toimita mutta annetaan rahaa, jotta jotakin asiaa sitten rankasti hoidetaan ja
edistetään. Suomessa tämän tapaisia järjestöjä ei perinteisesti ole juuri ollut
mutta niitä on varmaan tulossa kyllä. Mutta tässä suhteessa on iso ero.
00:09:52
Petri Toikkanen: Näinhän se on
monesti on, että monet ideat tulee tuolta Amerikan maasta jollain aikavälillä
Suomeenkin päin. En ainakaan itse ole vielä voimakkaasti havainnut, että
tällaisia järjestöjä Suomeen olisi paljon tullut. Meillä on vähän erityyppinen
rakenne aina..
00:10:06
Aaro Harju: Meillä Suomessa on niin
vankka traditio järjestötoiminnassa ja sehän on ollut käsittämättömän
sitkeähenkinen. Meille ei ole ihan helppo tuoda tämäntapaisia tavallaan
vientituotejärjestöjä. 4H on hyvä esimerkki tai Partio, joilla on todella
kansainväliset taustat, englantilaiset tai amerikkalaiset. Ne ovat saaneet
vahvan aseman Suomessa mutta ei tällaisia niin hirveän paljon ole. Nykyään
tietysti enemmän on, tietyt ympäristöjärjestöt ja muut, mutta jos katsotaan
vähän pidemmällä trendillä.
00:10:40
Petri Toikkanen: Jos ajattelet
suomalaisia järjestöjä ja kansalaistoimintaa, onko ne järjestöt aidosti
muutosta edistävän voima? Vaan onko ne säilyttävä voima tai jota jopa
vastustava voima? Eli millaisena muutosvoimana näet suomalaisen
järjestötoiminnan?
00:11:02
Aaro Harju: Suomalaiset järjestöt
ovat kyllä aika konservatiivisia – jos yleistäen sanoo. Aikanaan jotkut
yrittivät vallankumousta mutta se oli suhteellisen pieni joukko. Nykyaikana ei
kukaan. Eli kyllä järjestöt ovat erittäin sopeutuneet tähän suomalaiseen
yhteiskuntaan. Ehkä siinä on vähän auttanut se, että valtiohan tukee meillä
merkittävällä tavalla järjestötoimintaa. Ennen vanhaan Raha-
automaattiyhdistyksen ja nykyisen Veikkauksen kautta. Ja kyllä se, että valtio
antaa rahaa, kummasti järjestöjohtajia rauhoittaa. Terävin kritiikki lähtee,
muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Meillä on valtavan vahvat traditiot
järjestötoiminnassa, joka tietysti on yksi esimerkki semmoista tietystä
säilyttävästä perusideasta, joka meillä on. Toki on heti sitten sanottava, että
onhan meillä ollut järjestöjä, jotka ovat olleet myös muutosta aikaansaavia ja
edistäviä. Katsotaan nyt vaikka tietyt sosiaalialan järjestöt, tietyt
terveysalan järjestöt tai poliittisella puolella on ollut paljon
yhdistystoimintaa, jossa on tällaista ollut. Tietyissä nuorisojärjestöissä on
tällaista ollut, kulttuurijärjestöissäkin omanlaistaan muutosvoimaa. Että
molempia on. Se on vähän järjestötyypistä riippuen, että kumpi on vahvempi
siellä eri järjestöissä.
00:12:51
Petri Toikkanen: Jonkinlaista
muutosta varmaan jokainen vaikuttamistyötä tekevä järjestö haluaa. Tänäpäivänä
se on varmaan pienempää kehittämistä, että ei haeta vallankumouksia?
00:13:04
Aaro Harju: Se on juuri näin, että
siinä vaikutetaan siihen omaan asiaan. Nyt kun järjestökenttä on hyvin
pirstoutunut, monilla järjestöillä on aika spesifi tehtävä mitä ne hoitaa.
Meillä oli ennen vanhaan hyvin paljon yleisjärjestöjä – nehän on pääosin
purkautuneet pois. Eli sieltä on erkaantuneet eri toiminnot. Jos nyt ajatellaan
vaikka potilasjärjestöjä. Niitä on melkein kaikkien tärkeimpien sairauksien
osalta, ja ne keskittyvät hyvin tarkasti siihen. Onko se sitten allergiaa tai
sydänsairaus tai psoriasis tai joku vastaava, niin pyrkivät siinä tekemään
vahvaa vaikuttamistyötä, että näiden ihmisten elämäntilanne helpottuisi ja
parantuisi, he saisivat neuvontaa apua ja vastaavaa. Ja toki voi sanoa, että
tällainen järjestö on muutosta edistävä – mutta tässä suhteessa. Sitten on
tietysti poliittinen yhdistys tai ammattiyhdistys, ehkä enemmän niin kuin
yhteiskunnallinen vaikuttaminen on heille. Tässäkin pitää nähdä ja ymmärtää,
että vaikuttamista voi olla monenlaista. Herkästi aina mielletään, että
vaikuttaminen on vain poliittista ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Sehän voi
olla paljon muutakin.
00:14:28
Petri Toikkanen: Mainitsit
potilasjärjestöt, joissa saattaa hyvinkin pienelle joukolle muodostua oma
järjestönsä. Nyt tässä tulevassa toimintaympäristössä saattaa olla, että
avustusraha ja muu on entistä tiukemmassa ja saattaa laskea. Tiedetään
Veikkauksesta käyty keskustelua ja näin edelleen. Miten sinä näet – tarvitaanko
edelleen niitä ihan pienelle joukolle? Joku potilasjärjestön toiminnanjohtaja
sanoi, että tarvitaanko vasemman jalan pikkurillin sairaudet järjestöä vai
pitäisikö näitä jollain tavalla laittaa isomman katon katon alle?
00:15:19
Aaro Harju: Tässähän
Raha-automaattiyhdistys tiettyä saneerausta teki. Esimerkiksi pieniä
raittiusjärjestöjä laitettiin yhteen. RAY antoi selvän määräyksen, että rahat
loppuu, jos ei tehdä näin. Pienessä määrin tätä on tapahtunut. Joskus tästä
olen kirjoittanut ja minun huoli on ollut vaikuttamistyön näkökulmasta se, että
kun tämä järjestökenttä on näin pirstoutunut, ja näyttää aina vain
pirstoutuvan, se vie vaikuttamisvoimaa järjestöiltä, koska niistä tulee vähän
liian pieniä ja liian spesifejä. Minä olen kirjoituksissa aikanaan esittänyt
sitä, että vaikka säilytetään tietty oma idea, joka voi olla tärkeä säilyttää
ja siitä saadaan myös vankkaa erityisasiantuntemusta silloin hankittua,
kannattaisi muodostaa tietyntyyppisten järjestöjen isompia konsortioita.
Tällöin voimaa koottaisiin yhteen, jolloin se olisi myös yhteiskunnallisesti
vaikuttavaa. Kyllä se vaan on, että kun mennään eduskuntaan tai ministeriöön,
jos siellä on joukkovoimaa takana, kyllä se ääni on vahvempi silloin. Tämä on
minun toive, mutta toteutuuko näin, niin en tiedä. Ehkä nyt, kun Veikkauksen
raha väistämättä ilmeisesti laskee, kun peliautomaatteja joudutaan ottamaan
pois ja tulee pakollinen tunnistautuminen – niin nehän väistämättä laskevat
tuottoa. Ehkä järjestökentällä joudutaan nyt vähän miettimään uudelleen, että
miten tässä ryhmittäydytään.
00:17:13
Petri Toikkanen: Ja kuten sanoit,
niin sehän on mahdollista tehdä myös yhteistyön keinoin. Että on eri järjestöt
mutta se vaikuttamistyö tehdään sitten yhdessä liittoumassa.
00:17:22
Aaro Harju: Tämä olisi juuri se minun
idea ollut, että jokainen säilyttää sen. On selvää, että jos nyt katsotaan
vaikka potilasjärjestöjä, niin heillä on tietty sairaus, jossa on arvokasta se,
että siitä on syvällistä asiantuntemusta. Mutta jos yksistään sen voimin
mennään vaikuttamaan, niin se jää liian heikoksi. Eli että tämän tapaiset
järjestöt, jossa toiminta on suurin piirtein samalla kentällä, nämä
vaikuttamistyön osalta kokoaisivat voimansa.
00:17:55
Petri Toikkanen: Tästä päästäänkin
sopivasti tähän vaikuttamistyön keskeiseen olemukseen eli valtaan ja
vallankäyttöön. Siitähän vaikuttamistyöstä on kyse. Tämänkin syksyn perusteella
on nähty, mitä on tapahtunut politiikassa ja sitten tuolla työmarkkinoilla. On
nähty, että poliittisilla puolueilla on tiettyä valtaa ja myös
ammattiyhdistysliikkeellä ja työnantajanpuolella tietysti on tiettyä valtaa.
Mutta jos ajatellaan näitä muita järjestöjä – sosiaali, terveys, liikunta,
kulttuurijärjestöt,.. Minkäista valtaa näissä järjestöissä on? Miten se käyttää
valtaa miten se valta ilmenee?
00:18:32
Aaro Harju: Kyllä järjestöjen
merkittävin valta on asiantuntijavalta. Näillä järjestöillä, jotta ne voivat
menestyä, pitää olla syvällistä asiantuntemusta ja osaamista siitä ansiosta,
minkä puolesta ne toimivat. Tämä antaa niille vaikuttamisvoimaa, koska Suomessa
on onneksi hieno hallinnollinen kulttuuri – varmaan juuri siitä syystä, että
meillä on vahva järjestökenttä ja pitkä historia. Jos ministeriö valmistelee ja
eduskunta säätää, vaikkapa sosiaalipoliittisesta kysymyksestä, kyllä ne
automaattisesti kutsuu SOSTEn edustajat kuultavaksi ja yleensä ne ovat siinä
valmisteluryhmässä mukana. Eli kyllähän he käyttää merkittävää valtaa tässä
suhteessa, koska ne pääsevät vaikuttamaan jo siihen valmisteluun ja
eduskunnassa heitä kuullaan valiokunnassa. Tämä sama vaikuttamisen mahdollisuus
on kaikilla näillä ja tärkeimmillä, niin sivistyspuolella, nuorisopuolella,
urheilupuolella.. Tämä koskee tietysti ennen muuta näitä keskusliittoja ja
suurimpia järjestöjä. Ei se niitä koske, jotka ovat hyvin pieniä järjestöjä tai
sitten kun mennään paikallistasolle, eihän siellä vastaavaa vaikuttamisvaltaa
ole. Valtakunnallisesti keskusjärjestöt ja suuret järjestöt, niillä on aitoa
valtaa kyllä asioihin.
00:20:15
Petri Toikkanen: Näetkö sä, että
järjestöillä pitäisi olla enemmän vaikutusvaltaa? Tarvittaisko sitä?
00:20:21
Aaro Harju: Se vähän riippuu, mistä
järjestöstä on kysymys. Luulen, että näillä keskusjärjestöillä, joita on siis
kolme merkittävintä Suomessa – Soste, valo ja Allianssin nuorisojärjestö .
Kyllä niillä on tosi paljon vaikutusvaltaa, ja voi sanoa, että varmaan ihan
riittävästi. Pitää kuitenkin olla tarkkana siitä, ettei järjestöjen valta
myöskään mene yli, koska eihän ne edusta koko suomalaista yhteiskuntaa eikä
kaikkia suomalaisia. Ne edustaa niitä järjestöjä, jotka on heidän jäseniään ja
paljon on kuitenkin asioita ja ihmisiä, jotka eivät ole järjestön jäseniä eikä
pääse vaikuttamaan. Suurin puute on ehkä se, että nämä uudet järjestöt, joita
on syntynyt uusien tärkeiden asioiden äärelle, niiden mahdollisuus päästä
vaikuttamaan on liian vähäinen tällä hetkellä. Poikkeuksena on tietysti
ympäristöjärjestöt mutta eihän ne nyt aivan uusia ole, kyllähän niitä
perustettiin jo seitsemänkymmentäluvulla ja niilläkin on pitkä historia. Itse
olen yrittänyt pitää esillä, että ministeriöiden tai eduskunnan, jotka sitten
käyttää lausunto- ja asiantuntijavaltaa, pitäisi huomioida tämä järjestökentän
muutos ja uudistuminen. Ettei ole aina samat järjestöt, joilta kysytään
mielipidettä ja aina samat järjestelyt joita kuullaan eduskunnassa, vaan
pääsisi myös uudet äänet esiin. Siinä olisi korjaamisen paikka.
00:22:00
Petri Toikkanen: Ettei aina
automaatisesti lähde samalle kutsu. (naurua).
00:22:10
Aaro Harju: Tiedän itsekin, että kun
on ollut yhden keskusjärjestön puheenjohtajana, niin automaattisesti sain aina
kutsun. (naurua).
00:22:14
Petri Toikkanen: Miten järjestö
käyttää valtaa viisaasti?
00:22:27
Aaro Harju: Se käyttää valtaa
viisaasti sillä tavalla, että sillä on sellaista tietotaitoa, joka auttaa sen
asian edistämistä. Eli kun valmistellaan jotakin kysymystä ministeriöissä, niin
tuodaan sellaista näkökulmaa ja sellaista tietoa, että siitä – on se sitten säädös
tai laki tai budjettiesitys, että se aidosti ja todellisesti edistää sitä
asiaa. Silloinhan se on arvokasta se vaikuttaminen ja se hyödyntää vähän
laveamminkin suomalaista yhteiskuntaa. Käytetään nyt vaikka sosiaalipolitiikkaa
esimerkkinä: Jos siinä pystytään tuomaan virkamiesvalmisteluun tai poliittiseen
valmisteluun sellaista tietoa tai näkemystä joka tuo uutta ideaa siihen, tai
tuo ruohonjuuritason tiedon ja näkemyksen siihen, eli niiden todellisten
ihmisten, joita varten se lakiesityksessä säädetään, niin silloin se on
arvokasta.
00:23:41
Petri Toikkanen: Onko suuri vaara
tehdä ylilyöntejä, vaatia liian paljon? Vai pitäisikö pikemminkin olla
jonkinnäköinen realismi siinä vaikuttamistyössä.
00:23:53
Aaro Harju: Eikös sitä aina sanota,
että paljon voi pyytää ja se on antajan vastuulla, jos meni liikaa lupaamaan
(naurua). Ehkä järjestöt nyt on aika kokeneita ja rohkeita pyytämään. Saako ne
nyt sitten liikaa, ehkä nyt yleensä ei mutta onhan nyt voinut semmoisiakin
tapahtua. Meillä on kuitenkin valtavan kokenut virkamieshallinto ja
virkamieskunta. Kyllä ne yleensä osaavat karsia ja panna pilkun oikeaan kohtaan
ja poliitikotkin on hyvin kokeneita. Meillä on kuitenkin eduskunnassa
valiokuntia, joiden ydinjoukko on perehtynyt siihen asiaan. Istuuhan siellä myös
paljon uusia kansanedustajia, jolle laitetaan joku valiokunta ja joudut sitten
vähän opettelemaan ja se vie jonkun aikaa, yhden vaalikauden. Kyllä siellä on
myös hyvää tajua ja tuntua siitä, että onko tämä nyt ihan aito ja rehellinen –
ajetaanko tällä nyt vain jonkun pienen ryhmän etua vai ajaako tämä yleisempää
etua. Paljon olin tämmöisessä vaikuttamistyössä ministeriöiden työryhmissä ja
eduskunnassa kuultavana, ei minulle koskaan semmoista vaikutelmaa tullut, että
olisi jotenkin onnistuttu ylilyömään niissä asioissa.
00:25:20
Petri Toikkanen: Jos katsotaan vielä
historiaan. Silloinhan oli järjestöillä isot muutosajatukset, visiot,
ajatellaan nyt vaikka työväenliikettä tai raittiusliiketta. Mitä mieltä olet,
puuttuuko tällä hetkellä järjestöiltä tämä vähän isompi kuva? Tiedetään, että
tietyt asiat pitäisi saada muutamassa vuodessa lainsäädäntöön tai asetuksiin
mukaan, mutta tarvittaisiinko myös kuin laajempaa yhteiskunnassa visiota?
00:25:52
Aaro Harju: Se on hyvä kysymys. Kyllä
silloin oli isommat asiat. Suomi oli myös paljon rakentamattomampi silloin. Nyt
Suomi on kuitenkin monella tavalla, vähän nyt ehkä ruma sanoa, valmis
yhteiskunta. Ei sellaista suurta ideaa, kuin esimerkiksi työväenliike, niin
eihän sellaista enää edes pysty syntymään. Se ei ole nyt varmaan realistista
näin ajatella. Mutta ehkä järjestöjen pikkuisen liikaa säilyttävä rooli näkyy
siinä, että kovasti puuhataan sen oman, ehkä hyvinkin rajatun asian ympärillä,
eikä ajatella isommasti eikä ajatella pitkälle. Että kyllä tämmöiseen olisi tarvetta
mutta sellaisen teeman löytäminen ei ole kovin helppoa. Nyt on tietysti
ympäristökysymys, ilmastokysymys on valtavan iso asia. Siihen tulee kysymys,
pystyykö siihen nyt potilasjärjestö luontevasti asemoimaan itsensä. Sanoisin
että ei nyt oikein luontevasti, että se on sitten keinotekoista ja ei sellainen
kanna. Näissä ympäristökysymyksissä ja ilmastokysymyksissä on myös olemassa
oleva valmis järjestöverkosto jo. Se on myös koko yhteiskunnan asia, koko EU:n
asia ja globaalia asia, niin ei siitä viismiljoonainen Suomen kansa ja täällä
joku järjestö valtavaa visiota tai kakkua pystyy ottamaan. Siinäkin varmaan
olennaisinta, mitä moni järjestö jo tekeekin, on että ne omassa toiminnassaan
ottaa tämän huomioon ja pyrkii omalla toiminnallaan edistämään kestävää
kehitystä. Tai ettei suotta ilmastoa saastuteta. Nykyaikana, kun yhteiskunta on
näin kehittynyt, näin jakautunut, näin pirstaloitunut – ehkä tämä on se ainoa
realistinen tie.
00:28:07
Petri Toikkanen: Puhuttiin äsken
vallasta ja hieman sivuttiin rahaakin. Puhutaan pikkuisen lisää rahasta. Mitä
mieltä olet, onko se yhteiskunnan kannalta järkevää rahankäyttöä, että
järjestöt saa valtiolta avustuksia, jotka käyttää vaikuttamistyöhön, jolla
vaikutetaan sitten rahoittajaan eli valtioon. Keskeisenä siinä on, että
koitetaan saada lisää rahaa oman järjestön vaikuttamistyöhön ja moneen moneen
muuhun asiaan. Miten sinä näet tämän kytköksen?
00:28:36
Aaro Harju: Suomihan on siinä
mielessä ollut hieno demokratia, että valtio on rahoittanut aikanaan
sellaisiakin järjestöjä, joiden idea on ollut muuttaa suomalaista
yhteiskuntajärjestystä. Sitä kun selitti tuolla ulkomailla, niin ei ne voinut
ymmärtää olleenkaan, mitä järkeä siinä on ja miten se on ollut mahdollista.
Tosiasia on se, että Suomessa on tietyillä järjestöillä vahva lobbausjärjestön
olemus ja eräällä se oli ihan ydintehtävä ja päätehtäväkin, ja silti valtio
rahoittaa niitä. Onhan tämä vekkuli järjestelmä kansainvälisesti. Joku voi
sanoa, että mitä järkeä siinä on, että valtio antaa rahaa ja sitten ne käyttää sen
siihen, että ne vinkuu lisää rahaa ja parempaa lainsäädäntöä. Mutta se on ollut
suomalainen kulttuuri ja tapa, eikä niitä rahoja nyt leikattu pois. Varmaan nyt
osin siitä syystä, ettei nämä järjestöt ei kuitenkaan ole menneet
ylilyönteihin. Se on kuitenkin asiallista ja hyvän asian puolesta tehtyä
vaikuttamistyötä ja varmaan tämän takia virkahallinto ja poliittinen
päätöksentekijä on kuitenkin kokenut järkeväksi ja sitä rahoitetaan. Eihän ne
näiden järjestöjen rahoitukset erityisen isoja ole mutta selkeästi siinä
rahoitetaan sellaista vaikuttamistyötä, jolla pyritään saamaan lisää rahaa.
Toitaisin kuitenkin itseäni, että uskoisin, että nämä järjestöt ovat
sellaisella fiksusti toimineet. Että sitä ei ole katsottu, että tämä menee ihan
överiksi tämän toiminta, vaan edistetään kuitenkin hyviä asioita. Se on ollut
suomalaisten järjestöjen hieno piirre, että muutamia poikkeuksia lukuun
ottamatta, joita nyt ei kannata esimerkkejä mainita, niin kyllähän valtaosan
järjestöjen perusidea on ollut se, että pyritään tekemään hyvää ja pyritään
edistämään yhteistä. Tämä on ollut hieno piirre Suomessa. Tämä on yksi peruste
siihen, että valtio on niin hyvin tukenut suomalaista järjestötoimintaan, kuin
mitä se tekee. Tästä voi joku järjestö ottaa nokkiinsa ja sanoa, että lisääkin
rahaa tarvittaisiin. Sitähän tarvitaan aina lisää, jos näin halutaan. Jos nyt
otetaan kansainvälinen perspektiivi, niin pitää ymmärtää ja olla kiitollinen
siitä, että meidän rahoitusjärjestelmä on ollut erinomainen. Olin kerrankin
Venäjällä luennoimassa ja sanoin, että meillä on tällainen tapa, että
rahapeliyhtiöiden tuottoa käytetään järjestötoiminnan rahoittamiseen ja se on
tärkeä rahoituskanava. No he sanoi, että hei tule puhumaan heillekin näistä
asioista, koska heillä on näitä tiettyjä peliyhtiöitä. Sanoin, että taidanpa
jäädä kotiin, kun olen ymmärtänyt että teidän pelitoimintaa pyörittää
gangsterit. Että enpä taida sekaantua siihen. Tämä on ollut hieno järjestelmä
Suomessa ja meitä on tuettu hyvin järjestötoimintaan kansainvälisesti
verrattuna.
00:31:51
Petri Toikkanen: Järjestelmä voi olla
vähän ulkoapäin tarkasteltuna vähän vekkuli mutta se toimii ja lopputulokset on
aika hyviä.
00:31:59
Aaro Harju: Suomalainen
rahoitusjärjestelmähän on sillä tavalla erikoinen, että kun ulkomailla tästä
puhuu, niin heidän on vaikea ymmärtää tätä. Kerran brittien kanssa oli pitkä ja
vähän kiivas keskustelu. He oli mieltä, että kun saadaan valtiolta rahaa, niin
mehän olemme täysin sitten valtion käsiohjauksessa. Että ettehän te uskalla
oikein mitään toimia. Vaikka miten heille selitin, että ei meillä valtio
tarkasti puutu siihen, mitä me tehdään, vaan se on hyvin yleissuunnitelma, joka
tehdään valtiolle ja sen pohjalta tulee yleisrahoitus ja sitä vain raportoidaan
ja tilitetään. Mutta vaikka miten heille selitin, ei he tuntuneet muuttavan
mielipidettään eikä he tuntunut ymmärtävän sitä.
00:32:47
Petri Toikkanen: Itse ainakin olen
huomannut STEA-rahaa saavien järjestöjen kanssa, että se on aika tarkkaa se
ohjaus tänäpäivänä. Rahoittaja ohjaa, että mitä rahoitetaan, pitää olla selvät
suunnitelmat ja sen mukaan raportoidaan. Tietysti rahoittajan, yhteiskunnan
näkökulmasta haetaan tiettyä vaikuttavuutta ja sitä, että jos annetaan rahaa,
niin se käytettäis hyvin. Itse olen nähnyt, että se myös kaventaa sitä
järjestön autonomiaa ja sitä omaa omaa tekemistä, ehkä myös sitä yhteiskuntaa
muuttavaa ajatusta, mitä ei välttämättä rahoittaja pysty näkemään suoraan.
Miten sä sen näet? Onko autonomia uhattuna tämän tyyppisissä?
00:33:39
Aaro Harju: Tässähän on
ministeriöiden välillä eroa. STEA-rahoitus, eli käytännössä sosiaali ja
terveystoimen rahoitus, siellä on menty hyvin tarkaksi. Eihän se aikaisemmin
ollut näin tarkkaan. Entistä enemmän on menty tähän projektirahoittamisen
suuntaan. Esimerkiksi Opetusministeriön rahoitus on ollut paljon väljempää.
Siellä tehdään yleissuunnitelma ja siihen tulee tuki. Siinä on paljon enemmän
vapausasteita järjestöllä käyttää sitä. Eli tämä tällainen tarkka ohjaus ei
koske kaikkia järjestöjä koko järjestökentällä Suomessa, vaan se riippuu paljon
siitä, minkä ministeriön alaisuudessa järjestö on. Itse en ole koskaan ollut
tämän projektirahoituksen ystävä. EU:n myötä tämä projektirahoitusvillitys tuli
meille Suomeen ja se oli kyllä melko onneton. Se teettää järjestöillä
valtavasti työtä ja sitten siinä mennään juuri tähän aika arkkaan ohjaamiseen.
Järjestöjen autonomia väistämättä kaventuu, vaikka ne hyvää tarkoittaen tekevät
tätä, jolla pyritään mahdollisimman suureen vaikuttavuuteen. Mutta järjestöjen
kannalta se ei ole missään tapauksessa otollinen. Oma toiveeni on se että, että
tätä pystyttäisiin vähentämään. Tämän hetken kehitystrendi on kuitenkin ollut
se, että sitä on koko ajan lisätty vaan tähän suuntaan.
00:35:16
Petri Toikkanen: Katotaan lopuksi
vähän tulevaisuuteen. Oma taustayhteisöni on Osana yhteistä ratkaisua. Tahtiin
tänä vuonna laaja järjestöjen tulevaisuudennäkymiä kartoittava selvitys, jossa
järjestöjohtajilta kysyttiin heidän näkemyksiään. Tämän selvityksen mukaan
isompia haasteita oli rahoituksen väheneminen, työntekijöiden jaksaminen,
jäsenmäärien lasku ja myös luottamushenkilöiden eli aktiivien heikko
sitoutuminen. Miten sinä näet, minkälainen vaikutus näillä kaikilla tekijöillä
voi olla siihen järjestöjen vaikuttamistyöhön? Katsotaan nyt vaikka tälle
alkavalle vuosikymmenelle.
00:36:03
Aaro Harju: Tottakai niillä on
merkitystä. Mitä tiukemmalla resurssit ovat ja mitä enemmän joudutaan
esimerkiksi aikaa käyttämään rahoituksen hankkimiseen, tottakai se on siitä
perustehtävästä ja vaikuttamistyöstä pois. Eli kyllä tämä pitää tietysti tiedostaa
ja ymmärtää. Mutta ehkä jos tuosta sanon, niin nuo on tyypillisiä
järjestöjohtajien vastauksia. Itse ehkä sanoisin, että kaikkein isoin kysymys
meillä se, millä tavalla suomalaiset sitoutuvat jatkossa tähän järjestötyöhön
ja haluavat olla mukana siinä. Innokkaasti ollaan toiminnassa mukana, mutta
sitten kun pitäisi ottaa vastuunpaikkoja ja vaikuttamisen paikkoja
järjestöissä, niin alkaa olla suurta ongelmaa löytää sellaisia ihmisiä, jotka
panevat itsensä likoon. Siellä alkaa olla ne suurimmat haasteet tässä
tulevaisuudessa. Se on rahoituksen osalta semmoinen vanha vitsi, että raha ei
tee autuaaksi. Jos järjestöstä puuttuu henki, motiivi, into ja toimijat, se
raha ei kyllä auta. Samalla on valtavan paljon sellaisia esimerkkejä,
esimerkiksi paikallistasolla, että kun on sitoutuneet ihmiset ja niillä on kova
motivaatio, niin kyllä sitä rahaakin on kummasti sitten löytynyt.
00:37:29
Petri Toikkanen: Aika pienikin
porukka, jopa se kolme ihmistä joka pystyy yhdistyksen muodostamaan, pystyy
saamaan aika paljoa aikaan, jos on intoa intoa ja aikaa tehdä. Millaisia
mahdollisuuksia sinä näet tulevaisuudessa järjestöillä tässä vaikuttamistyön
osalta? Mihin suuntaan kehitys Suomessa on menossa?
00:37:52
Aaro Harju: Kyllä se järjestökentän
eriytyminen varmasti vaikuttaa eniten järjestön vaikuttamistyöhön. Trendi on
ollut viimeiset parikymmentä vuotta se, että on syntynyt entistä enemmän
sellaisia järjestöjä, joiden ideana ei ole minkäänlainen vaikuttaminen. Jos nyt
pitäisi sanoa mikä kehitystrendi seuraavan kymmenen vuoden aikana on, niin oma
veikkaukseni on, että tällaisten järjestöjen määrä lisääntyy. Semmoisten
perinteisten vaikuttajajärjestöjen rooli heikkenee ja vähenee. Sitten toinen
trendi mikä meille voi tulla, on nämä amerikkalaiset shekkivihko-organisaatiot.
Ihmiset sitoutuvat huonommin, työelämä on entistä tiukempaa, ettei ole oikein
ole enää aikaa ja mahdollisuutta kuin oli vielä aikaisemmin. Halutaan että joku
asia on tärkeä, haluan tukea sitä. Ilmoitetaan, että maksan kunnon jäsenmaksun
ja tehkää te meidän puolesta sitten jotakin. Olisi yllätys, jos tällaiset
järjestöt eivät tulisi Suomeen nykyistä vahvemmin. Kolmas trendi on varmaan se,
että nämä uudet isot globaalit ja ehkä suomalaisetkin kysymykset, joihin jo
aikaisemmin vähän viitattiin, näiden ympärille syntyy varmaan lisää sellaisia
järjestöjä, joilla tulee olemaan vahva vaikuttamisen idea ja vaikuttamisen
rooli. Siinä pitää vaikuttaa poliittisen päätöksentekoon. Siinä pitää olla
vahvat kansainväliset kytkennät, joilla vaikutetaan EU:hun ja jopa globaalilla
tasolla. Tässä on varmaankin monenlaisia kehitystrendejä tämän vaikuttamisen
suhteen, mitä tulee tapahtumaan.
00:40:08
Petri Toikkanen: Ammattimaistumisesta
on paljon puhuttu järjestöissä ja se ihan selvästi on myös näkynyt. Varmaan
tulevaisuudessa entistä vahvemmin. Tarvitaan kovan luokan ammattilaisia, kun
niitä vapaaehtoisia on vaikeampi saada mukaan.
00:40:25
Aaro Harju: Kyllä siitä on pitkään
puhuttu, että professionalismi tulee järjestökentälle. Kyllä se entisestään
vahvistuu tulevaisuudessa. Sehän ei ole huono asia, että on kovan luokan
ammattilaisia, joilla on osaaminen hanskassa jolla on myös vaikuttamistyö
hanskassa. Kyllä se vie suomalaisten järjestöjen toimintaa ja niitä asioita
joita järjestöt edistävät, ilman muuta eteenpäin.
00:40:53
Petri Toikkanen: Tiettynä heikkoutena
on se, että järjestötoimintahan myös tuottaa sitä, että kun ihminen osallistuu
vapaaehtoisesti, niin hänhän saa siitä itselleen jotain. Tämä elementti voi
sitten vähentyä. Se, että maksaa vaikka korkeampaa jäsenmaksua, niin siitähän
puuttuu tämä yhteisöllisyys ja muitten ihmisten kanssa toimiminen.
00:41:13
Aaro Harju: Mä luulen kyllä, että
tämä eriytyminen tarkoittaa sitä, että nämä jotka ovat hyvin professionaaleja,
niin ne kulkevat omaa polkunsa. Toinen kehityssuunta on se että, on tällaisia
järjestöjä, joissa toimitaan yhdessä, on kivaa yhdessä ja osallistutaan yhdessä
mutta ei tavoitella mitään hirveän suurta eikä merkittävää. Silloin se
tyydyttää juuri näitä tarpeita, jotka on tavattoman tärkeitä ihmisille. Kun monethan
on mukana sen takia, että työelämä on tiukkaa ja halutaan vastapainoa sille.
Meillä on perinteinen tapa hakea vastapainoa niin, että toimitaan yhdessä. Onko
se sitten vaikka rekisteröidyn tai rekisteröimättömän kaveriporukan, mikä se
muoto sitten onkaan, kesken ja voimin. En epäile ollenkaan, etteikö tämä
pysyisi erittäin vahvana ja voimakkaana. Ne on ihan erityyppiset järjestöt,
kuin ne, jotka pyrkivät vaikuttamaan.
00:42:14
Petri Toikkanen: Eli
vaikuttamiskenttä ammattimaistuu..
00:42:16
Aaro Harju: .. ja eriytyy.
00:42:19
Petri Toikkanen: Viimeisenä
kysymyksenä: Miten tulevaisuudessa, minkälaiset järjestöt pärjää? Mitä
tarvitaan siihen ja mikä on tavallaan sun oma viesti suomalaisille järjestölle?
Mitä pitäisi nyt tehdä nyt kun uusi vuosikymmen alkaa?
00:42:35
Aaro Harju: Kyllä olen aina
korostanut sitä, että osaaminen viime kädessä ratkaisee menestyykö järjestö. Se
ei tarkoita vain sitä, että järjestöjohtajalla on osaamista, vaan sitä pitää
olla olla laveammin kentällä. Kyllä monet asiat kuitenkin kietoutuu siihen,
että onko tarvittavaa tietotaitoa järjestössä, jotta sitä voidaan kehittää,
uudistaa, etsiä uusia sinisiä meriä. Kun yhteiskunta koko ajan muuttuu, tulee
järjestötoiminnankin koko ajan muuttua. Kyllä tämä on kuitenkin se avainasia,
joka ratkaisee. Toinen on sitten se, että jotta järjestötoiminta voi tällä
tällä konseptilla, mikä meillä on, menestyä, tarvitaan riittävä määrä
sitoutuneita ihmisiä. Jos heitä ei ole, järjestö kyllä kaatuu tai lahoaa
pystyyn ihan väkisin. Siinä pitää olla motivaatiota intoa, ja jotta sellaista
löytyy, pitää järjestön toiminnan olla mielekästä ja sen pitää olla merkittävää
niiden ihmisten mielestä, jotka siihen lähteen mukaan. Sitten tietysti
tarvitaan rahaa ja tiettyä järjestöllistä osaamista ja monia monia muita
kysymyksiä, joita tarvitaan mutta näitä minä pitäisin kuitenkin sellaisia
peruskymyksinä, että menestyykö järjestö vai alkaako se lahota pystyyn.
00:44:17
Petri Toikkanen: Juuri näin, eli
osaaminen ratkaisee ja myös tarvitaan sitoutuneita tekijöitä mukaan hyvään.
Minä kiitän Aaro erittäin mielenkiintoisesta keskustelusta. Katsottiin tässä
suomalaista järjestö- ja kansalaistoimintaa aika laajasti ja monesta
näkökulmasta. Hyvin mielenkiintoista, kiitokset.
00:44:42
Aaro Harju: Kiitos.
00:44:42
Juontaja: Kuuntelit Opintokeskus
Vision Parempaa järjestövaikuttamista! -podcastia. Jatka kuuntelemista
osoitteessa www.opintokeskusvisio.fi/podcast ja vinkkaa siitä myös kaverille.