Kirjoittaja Anna Moring on Monimuotoiset perheet -verkoston johtava asiantuntija, jonka tärkeimpiä työvälineitä ovat ymmärrys, uteliaisuus ja yhdenvertaisuus.
Olen yhdenvertaisuuden ammattilainen. Johdan järjestöjen verkostoa, jonka tavoitteena on kaikkien lasten ja perheiden yhdenvertaisuus perhemuodosta riippumatta. Olen valtioneuvoston asettaman Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslautakunnan varsinainen jäsen. Olen sukupuolentutkimuksen tohtori ja sen myötä minulla on korkein mahdollinen koulutus, joka muodollisesti Suomessa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisen saralla on mahdollista suorittaa.
Silti olen hiukan hämilläni yhdenvertaisuuden edessä.
Kun joku sanoo yhdenvertaisuus, minulle tulee puiseva olo. Mieleen nousevat mielikuvat yhdenvertaisuussuunnitelmista (paperi, muuten, jollaisen kovin harva muistaa nähneensä livenä), hankalasta lainsäädännöstä, jonka soveltamisesta monellakaan ei ole tietoa, tai vaatimuksista, jotka koskevat esteettömyyttä, rekrytointien avoimuutta, puheen sisältöjä ja niin edespäin.
Yhdenvertaisuus kuulostaa siis tiivistetysti kieltojen ja hankalien sääntöjen vyyhdiltä, jota hoetaan mantrana ja joka lukee jokaisen fiksun organisaation strategiapaperissa, mutta josta kukaan ei oikein tiedä, mitä se tarkoittaa käytännössä.
Koska kyseessä kuitenkin on elämän ja kuoleman asia, yksi aikamme suurista kysymyksistä on, how to make yhdenvertaisuus great (again).
Podcast-jaksossa Järjestöt yhdenvertaisuutta edistämässä (kuuletteko, kuinka jakson nimikin suorastaan tihkuu seksiä ja dynaamisuutta) päästään nähdäkseni tämän kysymyksen kannalta olennaisiin asioihin käsiksi.
Usein kuulee sanottavan, että yhdenvertaisuus on toki ihmisoikeusnäkökulmasta tärkeää, mutta se on myös taloudellisesti kannattavaa, ja tämä on kohta, jossa on syytä pysähtyä. On toki hienoa, jos yhdenvertaisuudella on myös myönteisiä taloudellisia seurauksia. Samalla yhdenvertaisuus myös maksaa. Ja joidenkin yhdenvertaisuus maksaa enemmän kuin toisten. Tästä emme voi tinkiä. Jos puhumme yhdenvertaisuudesta taloudellisesti kannattavana, tulemme samalla luoneeksi harvojen yhdenvertaisuuden – hierarkkisen yhdenvertaisuusajattelun, jossa sellainen yhdenvertaisuus, joka kannattaa, on kannatettavaa, ja muu yhdenvertaisuus tehdään sitten, jos on varaa.
Itse ajattelen, että olennainen osa yhdenvertaisuutta on uteliaisuus. Ja uteliaisuus puolestaan on ihmisen kiinnostavimpia (ja seksikkäimpiä) piirteitä. Uteliaisuus johtaa meidät kysymään, miksi jokin asia on jollakin tavalla, mutta myös kuuntelemaan vastaus. Uteliaisuus ajaa meidät kysymään, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla ja voisiko ne tehdä myös jotenkin toisin? Uteliaisuus on lähtökohtaisesti tasa-arvoinen piirre, on vaikea olla yhtä aikaa utelias ja alentuva – vaikkakin usein nämä kaksi asiaa sekoittuvat tai sekoitetaan toisiinsa.
Yhdenvertaisuuden käsite edellyttää ajatuksen erosta – siitä, että jotkut kaksi asiaa ovat keskenään erilaisia. Vanha slogan ”kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia” kiteyttää tämän puolen hyvin. Ja juuri siksi yhdenvertaisuus ja uteliaisuus kulkevat niin lähellä toisiaan. Ja samasta syystä pelko tukahduttaa yhdenvertaisuuden hyvin tehokkaasti. Ihminen, joka ajattelee, ettei toinen, erilainen ihminen, ole samanarvoinen, on pelokas. Ihminen, joka ajattelee, että toinen, erilainen ihminen, on kiinnostava, on rohkea. Sama pätee myös yhteisötasolla.
Yhteisö tai organisaatio, jossa uteliaisuuteen kannustetaan, on helposti paitsi kiinnostava, luova ja menestyvä, myös lähtökohtaisesti yhdenvertainen. Ja toisinpäin: jos yhdenvertaisuus puuttuu, yhteisössä luontaisesti piilevä uteliaisuus ja sen myötä kehityspotentiaali tukehtuu. Pelko toiminnan lähtökohtana ei synnytä hyvää lopputulosta oikein missään, missä pitäisi pyrkiä tekemään asioita yhdessä.
Haluan aloittaa yhdenvertaisuuden renessanssin nostamalla käsitteen pois koipallon hajuisesta laki- ja velvoitearkistokaapista, johon se on hautautunut, ja tuomalla sen osaksi keskustelua tunteista, luovuudesta ja uteliaisuudesta. Haluan ravistella siitä talouskasvun ihanteen jättämän tauhkan ja puhaltaa sen täyteen seksikkyyttä ja flirttiä – myös hyvä flirtti edellyttää nimittäin aitoa yhdenvertaisuutta. Haluan nostaa yhdenvertaisuuden yhdeksi yhteisöllisen rohkeuden tunnuskuvaksi – ja samalla yhdenvertaisuuden puutteen pelon ja raukkamaisuuden osoituksiksi.
Kuuntele Vision podcastin jakso Järjestöt yhdenvertaisuutta edistämässä tästä. Lupaan, että olet useaa merkittävää ajatusta rikkaampi, ja ehkä se saa sinut myös uteliaaksi sen suhteen, mitä kaikkea uutta ja kiinnostavaa omaan lähiyhteisöösi sisältyy.