Jakso 1: Järjestöt vaikuttamistyön kentällä

Jakso 1: Järjestöt vaikuttamistyön kentällä

Julkaistu 27.1.2020

Järjestöillä on tärkeä rooli yhteiskunnan rakentajina ja vaikuttajina. Miten  rooli vaikuttajina on historian saatossa kehittynyt? Mitä järjestöt tarvitsevat tulevaisuudessa onnistuakseen vaikuttajina.  Miten järjestö käyttää vaikuttamisvaltaansa viisaasti?

Järjestöjen vaikuttamistyöstä keskustelevat pitkän linjan järjestökehittäjä, Kansalaisfoorumin entinen pääsihteeri tohtori Aaro Harju ja järjestöihin erikoistunut strategiavalmentaja Petri Toikkanen.

Samalla kuullaan, mitä ovat ”shekkivihko”-järjestöt, ”projekti-villitys” ja millä tavalla suomalainen järjestökenttä on ihan omanlaisensa harvinaisuus, jota ulkomailla ihmetellään.

Tekstivastine

00:00:00
Juontaja: Moi! Kuuntelet Opintokeskus Vision Parempaa järjestövaikuttamista! -podcastia. Mikä on järjestöjen rooli vaikuttamistyön kentällä, ja miten järjestöt voisivat vielä paremmin saada äänensä kuuluviin 2020-luvun Suomessa. Mikrofonin äärellä meillä on vaikuttamistyön asiantuntijoita sekä kovia tekijöitä. Podcast on tribuutti suomalaiselle järjestökentälle ja samalla kolmekymmentävuotiaalle Vihreälle sivistysliitolle.

00:00:29
Petri Toikkanen: Tervetuloa Opintokeskus Vision Parempaa järjestövaikuttamista! -podcastin pariin. Minä olen strategiavalmentaja Petri Toikkanen. Tänään minun kanssani täällä on keskustelemassa todellinen suomalaisen järjestö- ja kansalaistoiminnan konkari ja pitkäaikainen vaikuttaja Aaro Harju. Tervetuloa Aaro.

00:00:50
Aaro Harju: Kiitos.

00:00:50
Petri Toikkanen: Tiedän, että olet entinen Kansalaisfoorumin pääsihteeri, kirjoittanut järjestö- ja kansalaistoiminnasta, kirjoittanut muun muassa kirjan Järjestön kehittäminen, joka itselläkin on ollut monta kertaa luvun alla. Kerro vähän historiastasi. Mistä perspektiivistä olet katsonut suomalaista järjestö- ja kansalaistoimintaa?

00:01:23
Aaro Harju: Olin lähes neljäkymmentä vuotta järjestöjohtajana eri kokoisissa järjestöissä ja se antoi tietysti hyvän ammatillisen pohjan. Kun sitä pitkään teki, tuli jotenkin sellainen tuntu, että voisin vähän syvällisemminkin paneutua tähän suomalaisen järjestötoiminnan olemukseen ja sen kehittämiseen. Siinä 2000-luvun alussa rupesin systemaattisesti opiskelemaan näitä kysymyksiä sekä kirjoittamaan ja kouluttamaan eri järjestöjä. Tätä tuli tehtyä lähes 20 vuotta. Se antoi tietysti perspektiiviä, kun eri järjestötoimijoiden kanssa oli tekemisissä, kirjoitti kirjoja ja perehtyi kansainvälisiin tutkimuksiin, tähän suomalaisen järjestötoiminnan olemukseen. Tätä kautta on tullut sitä tietotaitoa hankittua. Monet on kirjoista tykänneet, koska ne eivät ole puhtaan teoreettisia, vaan niissä on vankka käytännön kokemus. Tämä tuli siitä, kun itse on itse ollut järjestöjohtajana kauan, monen yhdistyksen puheenjohtaja tai jäsen ja tehnyt paljon vapaaehtoistyötä. Tällä pystyi ryydittämään sitä ja saamaan siitä sellaisen, että se oli jalat maassa maassa oleva.

00:03:03
Petri Toikkanen: Pitkä historia taustalla, paljon kokemusta ja mitä parhain pohja tämän päivän keskusteluun. Tänään me aiotaan Aaron kanssa keskustella järjestöistä vaikuttamistyön työn kentällä, minkälainen järjestöjen rooli on ja miten ne vaikuttaa erilaisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Voitas aloittaa tämmöisellä hyvin laajalla kysymyksellä: Minkälainen järjestöjen rooli on suomalaisessa yhteiskunnassa, vaikuttajina ja muutosta edistävinä tahoina?

00:03:40
Aaro Harju: Tässä voisi ottaa historiallisen näkökulman, josta voisi puhua pitkään, mutta en nyt puhu. Ensimmäiset järjestöt Suomessa perustettiin tuolloin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Järjestötoiminnan kultakausi alkoi 1880-luvulla. Tällöin syntyi järjestöjä, joilla oli selvästi idea, että ne pyrkivät vaikuttamaan tiettyihin asiohin. Jos nyt aatellaan vaikka työväenliikettä ja työväenyhdistyksiä, nuorisoseuroja, maaseudun järjestöjä, urheiluseuroja ja vapaapalokuntia. Ensimmäiset järjestöt olivat raittiusjärjestöjä, joilla oli tietysti vankka ajatus siinä, että juopottelevaa Suomen kansaa raitistetaan. Oli heti alusta lähtien ideana, että ei vain puuhastella, vaan vaikutetaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Järjestöjen määrä alkoi sitten 1900-luvun alkupuolelta lähtien tavattomasti lisääntyä ja monipuolistua. Syntyi esimerkiksi Suomen mielenterveysseura, joka on hyvin vanha, niin sillä oli vankka vaikuttamisen rooli mielenterveyssairastavien ihmisten puolesta. Tämä kuvaa sitä, että siinä on pitkä tausta ja pitkä historia. Jos katsotaan sitten nykyaikana, niin järjestökenttä on tavattoman moni-ilmeinen, joku voisi sanoa, että vähän pirstoutunutkin. On paljon järjestöjä, joilla ei ole selkeästi mitään vaikuttamisen ideaa eikä roolia. Ne ovat esimerkiksi identiteettiyhdistyksiä tai tietyntyyppisiä harrastusyhdistyksiä ja kulttuuriyhdistyksiä. Näissä on ideana se, että tehdään kivaa yhdessä. Ja sitten on selkeitä järjestöjä, joilla on vahvan vaikuttamisen rooli.

00:05:46
Petri Toikkanen: Eli näet, että tässä on tapahtunut historian muutos? Tänä päivänä enemmän korostuu tavallaan järjestöt, joilla ei ole sitä vaikuttamisen ideaa?

00:05:57
Aaro Harju: Se pitää paikkansa. Nämä ensimmäiset isot järjestöt, niin kuin nuorisoseurat, työväenliikkeet, urheiluliikkeet, raittiusjärjestöt – niillä oli vahva idea siitä, mitä ne aikovat muuttaa: ihmisten elämää ja vähän suomalaista yhteiskuntaa. Nyt ihmisten elämä on muuttunut, elintaso on muuttunut ja elämänolosuhteet ovat muuttuneet. Meillä on vapaa-aikaa aivan eri tavalla kuin sata vuotta sitten. Nyt on ollut mahdollisuus perustaa myös sellaisia yhdistyksiä, joita ihmiset iloksi, hyödyksi ja mielen virkistykseksi tekevät. Että tämä muutos on todella iso ja merkittävä, ja tässä vaikuttamisen suhteen järjestöt ovat selvästi eriytyneet.

00:06:46
Petri Toikkanen: Mites jos peilaat tätä kansainvälisesti? Onko tämä suomalainen järjestötoiminnan ja kansalaistoiminnan kenttä omanlaisensa? Suomeahan kutsutaan yhdistysten luvatuksi maaksi. Olen ymmärtänyt, että tämä on pikkuisen poikkeava. Minkälainen tämä tilanne on verrattuna muihin Pohjoismaihin tai Euroopan maihin?

00:07:09
Aaro Harju: Suomella on Ruotsin kanssa eniten järjestöjä suhteessa asukasluvun määrään maailmassa. Sitten tulee Tanskaa ja Hollannissakin on paljon. Yhdysvalloissakin on mutta Yhdysvalloissa korostuu vapaaehtoistoiminta enemmän, kuin se, että olisi paljon yhdistyksiä ja järjestöjä. Se on meille suomalaisille tyypillistä, että kun päätetään jotain alkaa tekemään, niin on perustettu yhdistys ja sitten vasta ryhdytty puuhaamaan. No tämä kuviohan on vähän muuttunut, että nyt syntyy paljon kaveriporukoita ja muita, jotka ei enää halua perustaa yhdistystä, ettei tule niitä muodollisuuksia, vaan harrastetaan ihan kavereiden kesken. Tietysti maailma on laaja, mutta jos verrataan esimerkiksi Ruotsiin, niin meidän järjestöjen rakenne on erilainen kuin Ruotsissa. Siellä esimerkiksi ammattiyhdistykset ovat erittäin vahvat. Ovat ne tietysti Suomessakin mutta Ruotsissa on suhteessa vielä vahvemmat. Siellä myös esimerkiksi eläinsuojelujärjestöt ja tämäntapaiset on vahvemmat kuin Suomessa, ympäristöjärjestöt ja muut. Meillä on taas tällaisia aivan kotikutoisia järjestöjä, niin kuin aikanaan oli nuorisoseuraliike. Työväenliikkeessä on ollut aivan omat ideansa, vaikka aate on kansainvälinen, niin sen ilmenemismuodot ovat Suomessa olleet hyvin erilaiset. Jos verrataan Yhdysvaltoihin, niin siellä on ollut pitempään, jo ainakin parikymmentä vuotta ehkä jopa yli, sillä tavalla hyvin kaksijakoista, että sinne on syntynyt paljon puhtaita vaikuttajajärjestö, joita amerikkalaistutkijat kutsuu shekkivihkojärjestöiksi. Niissä ideana on, että ihmiset maksavat tietyn summan ja ilmoittavat, että hoitakaa jotakin asiaa. Ja sitten on pääkonttorilla huippuammattilaiset, jotka sitten hoitaa. Pieni nyrkki. Ei niillä ole mitään käytännön paikallistoimintaa tai muuta. Suomalaisen järjestötoiminnan perusidea on, että on jäseniä ja jäsenet myös toimivat. Siellä idea taas on, ettei toimita mutta annetaan rahaa, jotta jotakin asiaa sitten rankasti hoidetaan ja edistetään. Suomessa tämän tapaisia järjestöjä ei perinteisesti ole juuri ollut mutta niitä on varmaan tulossa kyllä. Mutta tässä suhteessa on iso ero.

00:09:52
Petri Toikkanen: Näinhän se on monesti on, että monet ideat tulee tuolta Amerikan maasta jollain aikavälillä Suomeenkin päin. En ainakaan itse ole vielä voimakkaasti havainnut, että tällaisia järjestöjä Suomeen olisi paljon tullut. Meillä on vähän erityyppinen rakenne aina..

00:10:06
Aaro Harju: Meillä Suomessa on niin vankka traditio järjestötoiminnassa ja sehän on ollut käsittämättömän sitkeähenkinen. Meille ei ole ihan helppo tuoda tämäntapaisia tavallaan vientituotejärjestöjä. 4H on hyvä esimerkki tai Partio, joilla on todella kansainväliset taustat, englantilaiset tai amerikkalaiset. Ne ovat saaneet vahvan aseman Suomessa mutta ei tällaisia niin hirveän paljon ole. Nykyään tietysti enemmän on, tietyt ympäristöjärjestöt ja muut, mutta jos katsotaan vähän pidemmällä trendillä.

00:10:40
Petri Toikkanen: Jos ajattelet suomalaisia järjestöjä ja kansalaistoimintaa, onko ne järjestöt aidosti muutosta edistävän voima? Vaan onko ne säilyttävä voima tai jota jopa vastustava voima? Eli millaisena muutosvoimana näet suomalaisen järjestötoiminnan?

00:11:02
Aaro Harju: Suomalaiset järjestöt ovat kyllä aika konservatiivisia – jos yleistäen sanoo. Aikanaan jotkut yrittivät vallankumousta mutta se oli suhteellisen pieni joukko. Nykyaikana ei kukaan. Eli kyllä järjestöt ovat erittäin sopeutuneet tähän suomalaiseen yhteiskuntaan. Ehkä siinä on vähän auttanut se, että valtiohan tukee meillä merkittävällä tavalla järjestötoimintaa. Ennen vanhaan Raha- automaattiyhdistyksen ja nykyisen Veikkauksen kautta. Ja kyllä se, että valtio antaa rahaa, kummasti järjestöjohtajia rauhoittaa. Terävin kritiikki lähtee, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Meillä on valtavan vahvat traditiot järjestötoiminnassa, joka tietysti on yksi esimerkki semmoista tietystä säilyttävästä perusideasta, joka meillä on. Toki on heti sitten sanottava, että onhan meillä ollut järjestöjä, jotka ovat olleet myös muutosta aikaansaavia ja edistäviä. Katsotaan nyt vaikka tietyt sosiaalialan järjestöt, tietyt terveysalan järjestöt tai poliittisella puolella on ollut paljon yhdistystoimintaa, jossa on tällaista ollut. Tietyissä nuorisojärjestöissä on tällaista ollut, kulttuurijärjestöissäkin omanlaistaan muutosvoimaa. Että molempia on. Se on vähän järjestötyypistä riippuen, että kumpi on vahvempi siellä eri järjestöissä.

00:12:51
Petri Toikkanen: Jonkinlaista muutosta varmaan jokainen vaikuttamistyötä tekevä järjestö haluaa. Tänäpäivänä se on varmaan pienempää kehittämistä, että ei haeta vallankumouksia?

00:13:04
Aaro Harju: Se on juuri näin, että siinä vaikutetaan siihen omaan asiaan. Nyt kun järjestökenttä on hyvin pirstoutunut, monilla järjestöillä on aika spesifi tehtävä mitä ne hoitaa. Meillä oli ennen vanhaan hyvin paljon yleisjärjestöjä – nehän on pääosin purkautuneet pois. Eli sieltä on erkaantuneet eri toiminnot. Jos nyt ajatellaan vaikka potilasjärjestöjä. Niitä on melkein kaikkien tärkeimpien sairauksien osalta, ja ne keskittyvät hyvin tarkasti siihen. Onko se sitten allergiaa tai sydänsairaus tai psoriasis tai joku vastaava, niin pyrkivät siinä tekemään vahvaa vaikuttamistyötä, että näiden ihmisten elämäntilanne helpottuisi ja parantuisi, he saisivat neuvontaa apua ja vastaavaa. Ja toki voi sanoa, että tällainen järjestö on muutosta edistävä – mutta tässä suhteessa. Sitten on tietysti poliittinen yhdistys tai ammattiyhdistys, ehkä enemmän niin kuin yhteiskunnallinen vaikuttaminen on heille. Tässäkin pitää nähdä ja ymmärtää, että vaikuttamista voi olla monenlaista. Herkästi aina mielletään, että vaikuttaminen on vain poliittista ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Sehän voi olla paljon muutakin.

00:14:28
Petri Toikkanen: Mainitsit potilasjärjestöt, joissa saattaa hyvinkin pienelle joukolle muodostua oma järjestönsä. Nyt tässä tulevassa toimintaympäristössä saattaa olla, että avustusraha ja muu on entistä tiukemmassa ja saattaa laskea. Tiedetään Veikkauksesta käyty keskustelua ja näin edelleen. Miten sinä näet – tarvitaanko edelleen niitä ihan pienelle joukolle? Joku potilasjärjestön toiminnanjohtaja sanoi, että tarvitaanko vasemman jalan pikkurillin sairaudet järjestöä vai pitäisikö näitä jollain tavalla laittaa isomman katon katon alle?

00:15:19
Aaro Harju: Tässähän Raha-automaattiyhdistys tiettyä saneerausta teki. Esimerkiksi pieniä raittiusjärjestöjä laitettiin yhteen. RAY antoi selvän määräyksen, että rahat loppuu, jos ei tehdä näin. Pienessä määrin tätä on tapahtunut. Joskus tästä olen kirjoittanut ja minun huoli on ollut vaikuttamistyön näkökulmasta se, että kun tämä järjestökenttä on näin pirstoutunut, ja näyttää aina vain pirstoutuvan, se vie vaikuttamisvoimaa järjestöiltä, koska niistä tulee vähän liian pieniä ja liian spesifejä. Minä olen kirjoituksissa aikanaan esittänyt sitä, että vaikka säilytetään tietty oma idea, joka voi olla tärkeä säilyttää ja siitä saadaan myös vankkaa erityisasiantuntemusta silloin hankittua, kannattaisi muodostaa tietyntyyppisten järjestöjen isompia konsortioita. Tällöin voimaa koottaisiin yhteen, jolloin se olisi myös yhteiskunnallisesti vaikuttavaa. Kyllä se vaan on, että kun mennään eduskuntaan tai ministeriöön, jos siellä on joukkovoimaa takana, kyllä se ääni on vahvempi silloin. Tämä on minun toive, mutta toteutuuko näin, niin en tiedä. Ehkä nyt, kun Veikkauksen raha väistämättä ilmeisesti laskee, kun peliautomaatteja joudutaan ottamaan pois ja tulee pakollinen tunnistautuminen – niin nehän väistämättä laskevat tuottoa. Ehkä järjestökentällä joudutaan nyt vähän miettimään uudelleen, että miten tässä ryhmittäydytään.

00:17:13
Petri Toikkanen: Ja kuten sanoit, niin sehän on mahdollista tehdä myös yhteistyön keinoin. Että on eri järjestöt mutta se vaikuttamistyö tehdään sitten yhdessä liittoumassa.

00:17:22
Aaro Harju: Tämä olisi juuri se minun idea ollut, että jokainen säilyttää sen. On selvää, että jos nyt katsotaan vaikka potilasjärjestöjä, niin heillä on tietty sairaus, jossa on arvokasta se, että siitä on syvällistä asiantuntemusta. Mutta jos yksistään sen voimin mennään vaikuttamaan, niin se jää liian heikoksi. Eli että tämän tapaiset järjestöt, jossa toiminta on suurin piirtein samalla kentällä, nämä vaikuttamistyön osalta kokoaisivat voimansa.

00:17:55
Petri Toikkanen: Tästä päästäänkin sopivasti tähän vaikuttamistyön keskeiseen olemukseen eli valtaan ja vallankäyttöön. Siitähän vaikuttamistyöstä on kyse. Tämänkin syksyn perusteella on nähty, mitä on tapahtunut politiikassa ja sitten tuolla työmarkkinoilla. On nähty, että poliittisilla puolueilla on tiettyä valtaa ja myös ammattiyhdistysliikkeellä ja työnantajanpuolella tietysti on tiettyä valtaa. Mutta jos ajatellaan näitä muita järjestöjä – sosiaali, terveys, liikunta, kulttuurijärjestöt,.. Minkäista valtaa näissä järjestöissä on? Miten se käyttää valtaa miten se valta ilmenee?

00:18:32
Aaro Harju: Kyllä järjestöjen merkittävin valta on asiantuntijavalta. Näillä järjestöillä, jotta ne voivat menestyä, pitää olla syvällistä asiantuntemusta ja osaamista siitä ansiosta, minkä puolesta ne toimivat. Tämä antaa niille vaikuttamisvoimaa, koska Suomessa on onneksi hieno hallinnollinen kulttuuri – varmaan juuri siitä syystä, että meillä on vahva järjestökenttä ja pitkä historia. Jos ministeriö valmistelee ja eduskunta säätää, vaikkapa sosiaalipoliittisesta kysymyksestä, kyllä ne automaattisesti kutsuu SOSTEn edustajat kuultavaksi ja yleensä ne ovat siinä valmisteluryhmässä mukana. Eli kyllähän he käyttää merkittävää valtaa tässä suhteessa, koska ne pääsevät vaikuttamaan jo siihen valmisteluun ja eduskunnassa heitä kuullaan valiokunnassa. Tämä sama vaikuttamisen mahdollisuus on kaikilla näillä ja tärkeimmillä, niin sivistyspuolella, nuorisopuolella, urheilupuolella.. Tämä koskee tietysti ennen muuta näitä keskusliittoja ja suurimpia järjestöjä. Ei se niitä koske, jotka ovat hyvin pieniä järjestöjä tai sitten kun mennään paikallistasolle, eihän siellä vastaavaa vaikuttamisvaltaa ole. Valtakunnallisesti keskusjärjestöt ja suuret järjestöt, niillä on aitoa valtaa kyllä asioihin.

00:20:15
Petri Toikkanen: Näetkö sä, että järjestöillä pitäisi olla enemmän vaikutusvaltaa? Tarvittaisko sitä?

00:20:21
Aaro Harju: Se vähän riippuu, mistä järjestöstä on kysymys. Luulen, että näillä keskusjärjestöillä, joita on siis kolme merkittävintä Suomessa – Soste, valo ja Allianssin nuorisojärjestö . Kyllä niillä on tosi paljon vaikutusvaltaa, ja voi sanoa, että varmaan ihan riittävästi. Pitää kuitenkin olla tarkkana siitä, ettei järjestöjen valta myöskään mene yli, koska eihän ne edusta koko suomalaista yhteiskuntaa eikä kaikkia suomalaisia. Ne edustaa niitä järjestöjä, jotka on heidän jäseniään ja paljon on kuitenkin asioita ja ihmisiä, jotka eivät ole järjestön jäseniä eikä pääse vaikuttamaan. Suurin puute on ehkä se, että nämä uudet järjestöt, joita on syntynyt uusien tärkeiden asioiden äärelle, niiden mahdollisuus päästä vaikuttamaan on liian vähäinen tällä hetkellä. Poikkeuksena on tietysti ympäristöjärjestöt mutta eihän ne nyt aivan uusia ole, kyllähän niitä perustettiin jo seitsemänkymmentäluvulla ja niilläkin on pitkä historia. Itse olen yrittänyt pitää esillä, että ministeriöiden tai eduskunnan, jotka sitten käyttää lausunto- ja asiantuntijavaltaa, pitäisi huomioida tämä järjestökentän muutos ja uudistuminen. Ettei ole aina samat järjestöt, joilta kysytään mielipidettä ja aina samat järjestelyt joita kuullaan eduskunnassa, vaan pääsisi myös uudet äänet esiin. Siinä olisi korjaamisen paikka.

00:22:00
Petri Toikkanen: Ettei aina automaatisesti lähde samalle kutsu. (naurua).

00:22:10
Aaro Harju: Tiedän itsekin, että kun on ollut yhden keskusjärjestön puheenjohtajana, niin automaattisesti sain aina kutsun. (naurua).

00:22:14
Petri Toikkanen: Miten järjestö käyttää valtaa viisaasti?

00:22:27
Aaro Harju: Se käyttää valtaa viisaasti sillä tavalla, että sillä on sellaista tietotaitoa, joka auttaa sen asian edistämistä. Eli kun valmistellaan jotakin kysymystä ministeriöissä, niin tuodaan sellaista näkökulmaa ja sellaista tietoa, että siitä – on se sitten säädös tai laki tai budjettiesitys, että se aidosti ja todellisesti edistää sitä asiaa. Silloinhan se on arvokasta se vaikuttaminen ja se hyödyntää vähän laveamminkin suomalaista yhteiskuntaa. Käytetään nyt vaikka sosiaalipolitiikkaa esimerkkinä: Jos siinä pystytään tuomaan virkamiesvalmisteluun tai poliittiseen valmisteluun sellaista tietoa tai näkemystä joka tuo uutta ideaa siihen, tai tuo ruohonjuuritason tiedon ja näkemyksen siihen, eli niiden todellisten ihmisten, joita varten se lakiesityksessä säädetään, niin silloin se on arvokasta.

00:23:41
Petri Toikkanen: Onko suuri vaara tehdä ylilyöntejä, vaatia liian paljon? Vai pitäisikö pikemminkin olla jonkinnäköinen realismi siinä vaikuttamistyössä.

00:23:53
Aaro Harju: Eikös sitä aina sanota, että paljon voi pyytää ja se on antajan vastuulla, jos meni liikaa lupaamaan (naurua). Ehkä järjestöt nyt on aika kokeneita ja rohkeita pyytämään. Saako ne nyt sitten liikaa, ehkä nyt yleensä ei mutta onhan nyt voinut semmoisiakin tapahtua. Meillä on kuitenkin valtavan kokenut virkamieshallinto ja virkamieskunta. Kyllä ne yleensä osaavat karsia ja panna pilkun oikeaan kohtaan ja poliitikotkin on hyvin kokeneita. Meillä on kuitenkin eduskunnassa valiokuntia, joiden ydinjoukko on perehtynyt siihen asiaan. Istuuhan siellä myös paljon uusia kansanedustajia, jolle laitetaan joku valiokunta ja joudut sitten vähän opettelemaan ja se vie jonkun aikaa, yhden vaalikauden. Kyllä siellä on myös hyvää tajua ja tuntua siitä, että onko tämä nyt ihan aito ja rehellinen – ajetaanko tällä nyt vain jonkun pienen ryhmän etua vai ajaako tämä yleisempää etua. Paljon olin tämmöisessä vaikuttamistyössä ministeriöiden työryhmissä ja eduskunnassa kuultavana, ei minulle koskaan semmoista vaikutelmaa tullut, että olisi jotenkin onnistuttu ylilyömään niissä asioissa.

00:25:20
Petri Toikkanen: Jos katsotaan vielä historiaan. Silloinhan oli järjestöillä isot muutosajatukset, visiot, ajatellaan nyt vaikka työväenliikettä tai raittiusliiketta. Mitä mieltä olet, puuttuuko tällä hetkellä järjestöiltä tämä vähän isompi kuva? Tiedetään, että tietyt asiat pitäisi saada muutamassa vuodessa lainsäädäntöön tai asetuksiin mukaan, mutta tarvittaisiinko myös kuin laajempaa yhteiskunnassa visiota?

00:25:52
Aaro Harju: Se on hyvä kysymys. Kyllä silloin oli isommat asiat. Suomi oli myös paljon rakentamattomampi silloin. Nyt Suomi on kuitenkin monella tavalla, vähän nyt ehkä ruma sanoa, valmis yhteiskunta. Ei sellaista suurta ideaa, kuin esimerkiksi työväenliike, niin eihän sellaista enää edes pysty syntymään. Se ei ole nyt varmaan realistista näin ajatella. Mutta ehkä järjestöjen pikkuisen liikaa säilyttävä rooli näkyy siinä, että kovasti puuhataan sen oman, ehkä hyvinkin rajatun asian ympärillä, eikä ajatella isommasti eikä ajatella pitkälle. Että kyllä tämmöiseen olisi tarvetta mutta sellaisen teeman löytäminen ei ole kovin helppoa. Nyt on tietysti ympäristökysymys, ilmastokysymys on valtavan iso asia. Siihen tulee kysymys, pystyykö siihen nyt potilasjärjestö luontevasti asemoimaan itsensä. Sanoisin että ei nyt oikein luontevasti, että se on sitten keinotekoista ja ei sellainen kanna. Näissä ympäristökysymyksissä ja ilmastokysymyksissä on myös olemassa oleva valmis järjestöverkosto jo. Se on myös koko yhteiskunnan asia, koko EU:n asia ja globaalia asia, niin ei siitä viismiljoonainen Suomen kansa ja täällä joku järjestö valtavaa visiota tai kakkua pystyy ottamaan. Siinäkin varmaan olennaisinta, mitä moni järjestö jo tekeekin, on että ne omassa toiminnassaan ottaa tämän huomioon ja pyrkii omalla toiminnallaan edistämään kestävää kehitystä. Tai ettei suotta ilmastoa saastuteta. Nykyaikana, kun yhteiskunta on näin kehittynyt, näin jakautunut, näin pirstaloitunut – ehkä tämä on se ainoa realistinen tie.

00:28:07
Petri Toikkanen: Puhuttiin äsken vallasta ja hieman sivuttiin rahaakin. Puhutaan pikkuisen lisää rahasta. Mitä mieltä olet, onko se yhteiskunnan kannalta järkevää rahankäyttöä, että järjestöt saa valtiolta avustuksia, jotka käyttää vaikuttamistyöhön, jolla vaikutetaan sitten rahoittajaan eli valtioon. Keskeisenä siinä on, että koitetaan saada lisää rahaa oman järjestön vaikuttamistyöhön ja moneen moneen muuhun asiaan. Miten sinä näet tämän kytköksen?

00:28:36
Aaro Harju: Suomihan on siinä mielessä ollut hieno demokratia, että valtio on rahoittanut aikanaan sellaisiakin järjestöjä, joiden idea on ollut muuttaa suomalaista yhteiskuntajärjestystä. Sitä kun selitti tuolla ulkomailla, niin ei ne voinut ymmärtää olleenkaan, mitä järkeä siinä on ja miten se on ollut mahdollista. Tosiasia on se, että Suomessa on tietyillä järjestöillä vahva lobbausjärjestön olemus ja eräällä se oli ihan ydintehtävä ja päätehtäväkin, ja silti valtio rahoittaa niitä. Onhan tämä vekkuli järjestelmä kansainvälisesti. Joku voi sanoa, että mitä järkeä siinä on, että valtio antaa rahaa ja sitten ne käyttää sen siihen, että ne vinkuu lisää rahaa ja parempaa lainsäädäntöä. Mutta se on ollut suomalainen kulttuuri ja tapa, eikä niitä rahoja nyt leikattu pois. Varmaan nyt osin siitä syystä, ettei nämä järjestöt ei kuitenkaan ole menneet ylilyönteihin. Se on kuitenkin asiallista ja hyvän asian puolesta tehtyä vaikuttamistyötä ja varmaan tämän takia virkahallinto ja poliittinen päätöksentekijä on kuitenkin kokenut järkeväksi ja sitä rahoitetaan. Eihän ne näiden järjestöjen rahoitukset erityisen isoja ole mutta selkeästi siinä rahoitetaan sellaista vaikuttamistyötä, jolla pyritään saamaan lisää rahaa. Toitaisin kuitenkin itseäni, että uskoisin, että nämä järjestöt ovat sellaisella fiksusti toimineet. Että sitä ei ole katsottu, että tämä menee ihan överiksi tämän toiminta, vaan edistetään kuitenkin hyviä asioita. Se on ollut suomalaisten järjestöjen hieno piirre, että muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, joita nyt ei kannata esimerkkejä mainita, niin kyllähän valtaosan järjestöjen perusidea on ollut se, että pyritään tekemään hyvää ja pyritään edistämään yhteistä. Tämä on ollut hieno piirre Suomessa. Tämä on yksi peruste siihen, että valtio on niin hyvin tukenut suomalaista järjestötoimintaan, kuin mitä se tekee. Tästä voi joku järjestö ottaa nokkiinsa ja sanoa, että lisääkin rahaa tarvittaisiin. Sitähän tarvitaan aina lisää, jos näin halutaan. Jos nyt otetaan kansainvälinen perspektiivi, niin pitää ymmärtää ja olla kiitollinen siitä, että meidän rahoitusjärjestelmä on ollut erinomainen. Olin kerrankin Venäjällä luennoimassa ja sanoin, että meillä on tällainen tapa, että rahapeliyhtiöiden tuottoa käytetään järjestötoiminnan rahoittamiseen ja se on tärkeä rahoituskanava. No he sanoi, että hei tule puhumaan heillekin näistä asioista, koska heillä on näitä tiettyjä peliyhtiöitä. Sanoin, että taidanpa jäädä kotiin, kun olen ymmärtänyt että teidän pelitoimintaa pyörittää gangsterit. Että enpä taida sekaantua siihen. Tämä on ollut hieno järjestelmä Suomessa ja meitä on tuettu hyvin järjestötoimintaan kansainvälisesti verrattuna.

00:31:51
Petri Toikkanen: Järjestelmä voi olla vähän ulkoapäin tarkasteltuna vähän vekkuli mutta se toimii ja lopputulokset on aika hyviä.

00:31:59
Aaro Harju: Suomalainen rahoitusjärjestelmähän on sillä tavalla erikoinen, että kun ulkomailla tästä puhuu, niin heidän on vaikea ymmärtää tätä. Kerran brittien kanssa oli pitkä ja vähän kiivas keskustelu. He oli mieltä, että kun saadaan valtiolta rahaa, niin mehän olemme täysin sitten valtion käsiohjauksessa. Että ettehän te uskalla oikein mitään toimia. Vaikka miten heille selitin, että ei meillä valtio tarkasti puutu siihen, mitä me tehdään, vaan se on hyvin yleissuunnitelma, joka tehdään valtiolle ja sen pohjalta tulee yleisrahoitus ja sitä vain raportoidaan ja tilitetään. Mutta vaikka miten heille selitin, ei he tuntuneet muuttavan mielipidettään eikä he tuntunut ymmärtävän sitä.

00:32:47
Petri Toikkanen: Itse ainakin olen huomannut STEA-rahaa saavien järjestöjen kanssa, että se on aika tarkkaa se ohjaus tänäpäivänä. Rahoittaja ohjaa, että mitä rahoitetaan, pitää olla selvät suunnitelmat ja sen mukaan raportoidaan. Tietysti rahoittajan, yhteiskunnan näkökulmasta haetaan tiettyä vaikuttavuutta ja sitä, että jos annetaan rahaa, niin se käytettäis hyvin. Itse olen nähnyt, että se myös kaventaa sitä järjestön autonomiaa ja sitä omaa omaa tekemistä, ehkä myös sitä yhteiskuntaa muuttavaa ajatusta, mitä ei välttämättä rahoittaja pysty näkemään suoraan. Miten sä sen näet? Onko autonomia uhattuna tämän tyyppisissä?

00:33:39
Aaro Harju: Tässähän on ministeriöiden välillä eroa. STEA-rahoitus, eli käytännössä sosiaali ja terveystoimen rahoitus, siellä on menty hyvin tarkaksi. Eihän se aikaisemmin ollut näin tarkkaan. Entistä enemmän on menty tähän projektirahoittamisen suuntaan. Esimerkiksi Opetusministeriön rahoitus on ollut paljon väljempää. Siellä tehdään yleissuunnitelma ja siihen tulee tuki. Siinä on paljon enemmän vapausasteita järjestöllä käyttää sitä. Eli tämä tällainen tarkka ohjaus ei koske kaikkia järjestöjä koko järjestökentällä Suomessa, vaan se riippuu paljon siitä, minkä ministeriön alaisuudessa järjestö on. Itse en ole koskaan ollut tämän projektirahoituksen ystävä. EU:n myötä tämä projektirahoitusvillitys tuli meille Suomeen ja se oli kyllä melko onneton. Se teettää järjestöillä valtavasti työtä ja sitten siinä mennään juuri tähän aika arkkaan ohjaamiseen. Järjestöjen autonomia väistämättä kaventuu, vaikka ne hyvää tarkoittaen tekevät tätä, jolla pyritään mahdollisimman suureen vaikuttavuuteen. Mutta järjestöjen kannalta se ei ole missään tapauksessa otollinen. Oma toiveeni on se että, että tätä pystyttäisiin vähentämään. Tämän hetken kehitystrendi on kuitenkin ollut se, että sitä on koko ajan lisätty vaan tähän suuntaan.

00:35:16
Petri Toikkanen: Katotaan lopuksi vähän tulevaisuuteen. Oma taustayhteisöni on Osana yhteistä ratkaisua. Tahtiin tänä vuonna laaja järjestöjen tulevaisuudennäkymiä kartoittava selvitys, jossa järjestöjohtajilta kysyttiin heidän näkemyksiään. Tämän selvityksen mukaan isompia haasteita oli rahoituksen väheneminen, työntekijöiden jaksaminen, jäsenmäärien lasku ja myös luottamushenkilöiden eli aktiivien heikko sitoutuminen. Miten sinä näet, minkälainen vaikutus näillä kaikilla tekijöillä voi olla siihen järjestöjen vaikuttamistyöhön? Katsotaan nyt vaikka tälle alkavalle vuosikymmenelle.

00:36:03
Aaro Harju: Tottakai niillä on merkitystä. Mitä tiukemmalla resurssit ovat ja mitä enemmän joudutaan esimerkiksi aikaa käyttämään rahoituksen hankkimiseen, tottakai se on siitä perustehtävästä ja vaikuttamistyöstä pois. Eli kyllä tämä pitää tietysti tiedostaa ja ymmärtää. Mutta ehkä jos tuosta sanon, niin nuo on tyypillisiä järjestöjohtajien vastauksia. Itse ehkä sanoisin, että kaikkein isoin kysymys meillä se, millä tavalla suomalaiset sitoutuvat jatkossa tähän järjestötyöhön ja haluavat olla mukana siinä. Innokkaasti ollaan toiminnassa mukana, mutta sitten kun pitäisi ottaa vastuunpaikkoja ja vaikuttamisen paikkoja järjestöissä, niin alkaa olla suurta ongelmaa löytää sellaisia ihmisiä, jotka panevat itsensä likoon. Siellä alkaa olla ne suurimmat haasteet tässä tulevaisuudessa. Se on rahoituksen osalta semmoinen vanha vitsi, että raha ei tee autuaaksi. Jos järjestöstä puuttuu henki, motiivi, into ja toimijat, se raha ei kyllä auta. Samalla on valtavan paljon sellaisia esimerkkejä, esimerkiksi paikallistasolla, että kun on sitoutuneet ihmiset ja niillä on kova motivaatio, niin kyllä sitä rahaakin on kummasti sitten löytynyt.

00:37:29
Petri Toikkanen: Aika pienikin porukka, jopa se kolme ihmistä joka pystyy yhdistyksen muodostamaan, pystyy saamaan aika paljoa aikaan, jos on intoa intoa ja aikaa tehdä. Millaisia mahdollisuuksia sinä näet tulevaisuudessa järjestöillä tässä vaikuttamistyön osalta? Mihin suuntaan kehitys Suomessa on menossa?

00:37:52
Aaro Harju: Kyllä se järjestökentän eriytyminen varmasti vaikuttaa eniten järjestön vaikuttamistyöhön. Trendi on ollut viimeiset parikymmentä vuotta se, että on syntynyt entistä enemmän sellaisia järjestöjä, joiden ideana ei ole minkäänlainen vaikuttaminen. Jos nyt pitäisi sanoa mikä kehitystrendi seuraavan kymmenen vuoden aikana on, niin oma veikkaukseni on, että tällaisten järjestöjen määrä lisääntyy. Semmoisten perinteisten vaikuttajajärjestöjen rooli heikkenee ja vähenee. Sitten toinen trendi mikä meille voi tulla, on nämä amerikkalaiset shekkivihko-organisaatiot. Ihmiset sitoutuvat huonommin, työelämä on entistä tiukempaa, ettei ole oikein ole enää aikaa ja mahdollisuutta kuin oli vielä aikaisemmin. Halutaan että joku asia on tärkeä, haluan tukea sitä. Ilmoitetaan, että maksan kunnon jäsenmaksun ja tehkää te meidän puolesta sitten jotakin. Olisi yllätys, jos tällaiset järjestöt eivät tulisi Suomeen nykyistä vahvemmin. Kolmas trendi on varmaan se, että nämä uudet isot globaalit ja ehkä suomalaisetkin kysymykset, joihin jo aikaisemmin vähän viitattiin, näiden ympärille syntyy varmaan lisää sellaisia järjestöjä, joilla tulee olemaan vahva vaikuttamisen idea ja vaikuttamisen rooli. Siinä pitää vaikuttaa poliittisen päätöksentekoon. Siinä pitää olla vahvat kansainväliset kytkennät, joilla vaikutetaan EU:hun ja jopa globaalilla tasolla. Tässä on varmaankin monenlaisia kehitystrendejä tämän vaikuttamisen suhteen, mitä tulee tapahtumaan.

00:40:08
Petri Toikkanen: Ammattimaistumisesta on paljon puhuttu järjestöissä ja se ihan selvästi on myös näkynyt. Varmaan tulevaisuudessa entistä vahvemmin. Tarvitaan kovan luokan ammattilaisia, kun niitä vapaaehtoisia on vaikeampi saada mukaan.

00:40:25
Aaro Harju: Kyllä siitä on pitkään puhuttu, että professionalismi tulee järjestökentälle. Kyllä se entisestään vahvistuu tulevaisuudessa. Sehän ei ole huono asia, että on kovan luokan ammattilaisia, joilla on osaaminen hanskassa jolla on myös vaikuttamistyö hanskassa. Kyllä se vie suomalaisten järjestöjen toimintaa ja niitä asioita joita järjestöt edistävät, ilman muuta eteenpäin.

00:40:53
Petri Toikkanen: Tiettynä heikkoutena on se, että järjestötoimintahan myös tuottaa sitä, että kun ihminen osallistuu vapaaehtoisesti, niin hänhän saa siitä itselleen jotain. Tämä elementti voi sitten vähentyä. Se, että maksaa vaikka korkeampaa jäsenmaksua, niin siitähän puuttuu tämä yhteisöllisyys ja muitten ihmisten kanssa toimiminen.

00:41:13
Aaro Harju: Mä luulen kyllä, että tämä eriytyminen tarkoittaa sitä, että nämä jotka ovat hyvin professionaaleja, niin ne kulkevat omaa polkunsa. Toinen kehityssuunta on se että, on tällaisia järjestöjä, joissa toimitaan yhdessä, on kivaa yhdessä ja osallistutaan yhdessä mutta ei tavoitella mitään hirveän suurta eikä merkittävää. Silloin se tyydyttää juuri näitä tarpeita, jotka on tavattoman tärkeitä ihmisille. Kun monethan on mukana sen takia, että työelämä on tiukkaa ja halutaan vastapainoa sille. Meillä on perinteinen tapa hakea vastapainoa niin, että toimitaan yhdessä. Onko se sitten vaikka rekisteröidyn tai rekisteröimättömän kaveriporukan, mikä se muoto sitten onkaan, kesken ja voimin. En epäile ollenkaan, etteikö tämä pysyisi erittäin vahvana ja voimakkaana. Ne on ihan erityyppiset järjestöt, kuin ne, jotka pyrkivät vaikuttamaan.

00:42:14
Petri Toikkanen: Eli vaikuttamiskenttä ammattimaistuu..

00:42:16
Aaro Harju: .. ja eriytyy.

00:42:19
Petri Toikkanen: Viimeisenä kysymyksenä: Miten tulevaisuudessa, minkälaiset järjestöt pärjää? Mitä tarvitaan siihen ja mikä on tavallaan sun oma viesti suomalaisille järjestölle? Mitä pitäisi nyt tehdä nyt kun uusi vuosikymmen alkaa?

00:42:35
Aaro Harju: Kyllä olen aina korostanut sitä, että osaaminen viime kädessä ratkaisee menestyykö järjestö. Se ei tarkoita vain sitä, että järjestöjohtajalla on osaamista, vaan sitä pitää olla olla laveammin kentällä. Kyllä monet asiat kuitenkin kietoutuu siihen, että onko tarvittavaa tietotaitoa järjestössä, jotta sitä voidaan kehittää, uudistaa, etsiä uusia sinisiä meriä. Kun yhteiskunta koko ajan muuttuu, tulee järjestötoiminnankin koko ajan muuttua. Kyllä tämä on kuitenkin se avainasia, joka ratkaisee. Toinen on sitten se, että jotta järjestötoiminta voi tällä tällä konseptilla, mikä meillä on, menestyä, tarvitaan riittävä määrä sitoutuneita ihmisiä. Jos heitä ei ole, järjestö kyllä kaatuu tai lahoaa pystyyn ihan väkisin. Siinä pitää olla motivaatiota intoa, ja jotta sellaista löytyy, pitää järjestön toiminnan olla mielekästä ja sen pitää olla merkittävää niiden ihmisten mielestä, jotka siihen lähteen mukaan. Sitten tietysti tarvitaan rahaa ja tiettyä järjestöllistä osaamista ja monia monia muita kysymyksiä, joita tarvitaan mutta näitä minä pitäisin kuitenkin sellaisia peruskymyksinä, että menestyykö järjestö vai alkaako se lahota pystyyn.

00:44:17
Petri Toikkanen: Juuri näin, eli osaaminen ratkaisee ja myös tarvitaan sitoutuneita tekijöitä mukaan hyvään. Minä kiitän Aaro erittäin mielenkiintoisesta keskustelusta. Katsottiin tässä suomalaista järjestö- ja kansalaistoimintaa aika laajasti ja monesta näkökulmasta. Hyvin mielenkiintoista, kiitokset.

00:44:42
Aaro Harju: Kiitos.

00:44:42
Juontaja: Kuuntelit Opintokeskus Vision Parempaa järjestövaikuttamista! -podcastia. Jatka kuuntelemista osoitteessa www.opintokeskusvisio.fi/podcast ja vinkkaa siitä myös kaverille.