Opetan aikuisia luku- ja kirjoitustaidottomia maahanmuuttajia lukemaan ja kirjoittamaan toiminnallisia menetelmiä käyttäen, ilman kirjaa ja monisteita. Olen ollut S2-opettajana lähes pari kymmentä vuotta ja lukutaito-opettajana puolet siitä. Tiedän, että alalla on valtavasti osaamista ja luovuutta. Kollegat jakavat hyviksi todettuja pedagogisia käytänteitä ahkerasti toisilleen. Kerron nyt toiminnallisuudesta ja ekologisuudesta omassa opetuksessani.
Toiminnallisia menetelmiä pidetään yleiskäsitteenä erilaisille luoville menetelmille. Näitä ovat esimerkiksi kuvataide, musiikki, liike, tanssi sekä teatteri ja draama. Toiminnallisuutta kieltenopetuksessa voidaan toteuttaa kaikkia näitä menetelmiä käyttäen. Miltä sitten näyttää aikuisten toiminnallinen lukutaito-opetus? Sanoisin, että jokaisen opettajan opetus on omanlainen. Siihen vaikuttavat kurssin kesto, tuntimäärä ja itse opiskelijat. Myös toiminnallisuutta jokainen opettaja toteuttaa omalla tavalla: yhdellä on joka päivä sanajumppia, toinen vie opiskelijat luokasta ulos, kolmas kenties käyttää draamapedagogiikkaa…
Miltä minun toiminnallinen lukutaito-opetukseni näyttää? Toiminnallisuus opetuksessani tarkoittaa ennen kaikkea pelipedagogiikan käyttöä. Välillä ryhmäni opiskelijat liikkuvat sekä luokassa että ulkona, mutta ennen kaikkea, he pelaavat erilaisia pelejä tai tekevät pari- tai ryhmätyötä erilaisia kortteja käyttäen.
Kortteja on käytössä satoja, ellei tuhansia. Ne ovat erivärisiä, kivannäköisiä, isoja ja pieniä, mutta samalla helppoja. Suurin osa kortteista liittyy sanaston opiskeluun: sanakortti yhdistetään kuvakorttiin. Toki minulla on sanelukortteja, lukukortteja, tekstikortteja, laskuharjoituksiin liittyviä kortteja… Kortit ovat laminoituja, näin ollen kestäviä. Päivän aikana opiskelija pyörittelee useita korttipelejä yksin, parin kanssa tai pienryhmässä. Hän oppii sanoja ja harjoittelee näin lukemista taktisten opetusmateriaalien ja toiston avulla. Korttien käyttö helpottaa eriyttämistä. Nopeita eriytetään ylöspäin, hitaampia tuetaan yksilöllisesti. Opetusta pitää suunnitella tarkasti ja osaavien ohjaajien läsnäolo helpottaa työtä valtavasti.
Kurssin alussa harjoitellaan aina opiskelutaitoja. Vaikka opiskelijan kanssa ei olisi yhteistä kieltä, jämäkällä ohjauksella ja ensin yhdessä pelaamalla voi näyttää, miten peli toimii tai tehtävä tehdään. Ei hermostuta, jos opiskelija ei heti osaa tehdä tehtävää oikein. Tehdään yhdessä uudestaan ja uudestaan sekä muistetaan kehua, kun tulee onnistumisia. Kaiken takana on toisto, menetelmistä vanhin.
Pelipedagogiikan tarkoituksenmukaisuutta joku voi epäilläkin. Sopiiko pelaaminen ja korttien pyörittäminen aikuisten opetukseen? Eiväthän he ole tarhaikäisiä! Eivätkö aikuiset kaipaa vakavampaa ja perinteisempää opetusta? Tähän mennessä kukaan opiskelijoistani ei ole kaivannut oppikirjaa eikä kysellyt miksi me opiskelemme tällä tavalla. Todennäköisesti se johtuu siitä, ettei heillä ole kuvaa akateemisesta opiskelusta ja toiseksi, usein minulla ei ole opiskelijan kanssa yhteistä kieltä.
Toki minulla on myös opettajajohtoista opetusta, mutta sitä on aika vähän. Aamuisin katsotaan yhdessä kalenteria, puhutaan säästä, kyselen päivämäärää ja viikonpäivää. Jossain vaiheessa päivää on sanelua ja yhdessä lukemista ja kirjoittamista… Lukutaitokurssi on opiskelijalle yleensä ensimmäinen suomen kielen kurssi. Edessä ovat mahdollisesti kotoutumiskoulutus, aikuisten peruskoulu ja ammatilliset opinnot. Opiskelija ehtii vielä opiskelupolullaan kokea perinteistä luokkaopetusta riittämiin.
Myös sähköiset pelit ja tehtävät ovat opetuksessani läsnä joka päivä. Lukutehtäviä ja sanelujen kirjoittamista voi toteuttaa, vaikkei opiskelijoilla olisi sähköpostia. Digitaitoja harjoitellaan ensimmäisistä päivistä lähtien, koska se on Suomessa yhtä tärkeä kuin lukutaito.
Pidän tärkeänä, ettei opiskelijoille työnnetä jatkuvalla syötöllä irtomonisteita, joita käytetään vain hetki ja joihin ei ikinä palata tai ne ovat jo hukassa ennen seuraavaa opetuspäivää. Papereiden kierrätys on toki helppoa, mutta tiedän, että lukutaito-opiskelijani eivät ole tottuneet monistevyöryyn, sen sijaan älypuhelin melkein jokaisella on.
Ekologisuus on vahvasti läsnä opetuksessani. Vaikka suurin osa peleistä on toteutettu laminoimalla, ne on tehty kunnolla ja niitä säilytetään asianmukaisesti. Kortit ovat pitkäikäisiä ja niitä käytetään monta kertaa monissa eri ryhmissä. Muiden opetusmateriaalien valmistuksessa käytän kierrätysmateriaalia, kompensoimaan muoviset laminointikalvot. Muoviroskaa maailmassa on jo muutenkin liikaa.
Kierrätysmateriaalien käyttö on ollut suosittua opetusmateriaalien valmistamisessa jo pitkään. Minun piti vain ratkaista, mikä sopisi omaan opetukseeni. Korkit ovatkin lempikierrätysmateriaalejani. Niihin voi kirjoittaa kirjaimia ja tavuja sekä käyttää parisaneluissa ja sanamuodostamispeleissä. Korkkeja kerään kotona ja töissä, mutta olen käynyt pyytämässä niitä myös R-kioskeilta ja kahviloista. Viime aikoina olen hurahtanut nestekartongin keräämiseen: leikkaan maitotölkkejä, huuhtelen kartonkiliuskoja, kuivatan niitä ja myöhemmin niistä voi tehdä vaikka mitä. Myös Pringles-purkkeja, talouspaperihylsyjä ja munakennoja voi hyödyntää lukutaito-opetuksessa.
Ilmaista ja ekologista!
Aivi Hämäläinen
- Aivi Hämäläinen on viime syksystä saakka työskennellyt lukutaito-opettajana Vision ja Niceheartsin yhteisillä kotiäitien alkeislukutaitokursseilla. Aivilla on pitkä kokemus vapaan sivistystyön alkeislukutaitokoulutuksista ja muusta suomen kielen opettamisesta maahanmuuttajille.
- Lisää vinkkejä toiminnallisuuteen saa seuraamalla Aivin Instagram-tiliä @lukutaitoa_toiminnallisesti