Sivistys on tie eteenpäin, taikasauva ongelmiimme ja parantava eliksiiri

Blogi

Mikko Airto on Vihreän Sivistysliiton pääsihteeri ja Opintokeskus Vision opintojohtaja. Blogikirjoitus on tribuutti 30-vuotiaalle Vihreälle Sivistysliitolle.


Mikä on tärkeää?

Olen kiinnittänyt aina huomiota siihen, miten katastrofielokuvissa liki vääjäämättömän tuhon edessä tarinan henkilöt ovat harvoin huolissaan omaisuudestaan, varallisuudestaan tai statuksestaan. Ei, ainoa joka tuollaisessa ääritilanteessa kiinnostaa, on se, miten omat rakkaat pärjäävät. 

Käsikirjoittajat eivät tässä asiassa ole kovin eksyksissä. Kun nykyinen presidenttimme oli Thaimaan tsunamissa, hän ei oman kertomansa mukaan miettinyt kansantaloutta tai korkotasoja, vaan sitä, selviävätkö myös hänen poikansa. 

Isäni oli sekä evakko että veteraani. Hän ei mielellään puhunut sota-ajasta. Sotaa ennen, sen aikana ja sen jälkeen yhteiskunnassa oli erilaisia näkemyksiä siitä, oliko uhka todellinen tai varteenotettava. Isäni kaltaisille ihmisille semantiikka oli toisarvoista. Hän menetti kotinsa ja jätti kotiseutunsa kahdesti kolmen vuoden sisällä ja päätyi vielä 18-19 -vuotiaana sodan kurjimpiin loppuvaiheisiin.

Sota oli isälleni totta. Se oli vaihe, joka tapahtui. Tilannetta ei olisi parantanut se, että olisi kiistänyt konfliktin olemassaolon.

Sota ei kuitenkaan ollut kaikki. Sen aikanakin ihmiset rakastivat ja kaipasivat, töitä tehtiin, koulussa käytiin ja ystävien kanssa vietettiin aikaa. Se myös loppui ja sitä seurasi jälleenrakentamisen aika. Rakastuneet saivat toisensa, perheitä perustettiin, haaveiltiin ja asetettiin päämääriä ja kuljettiin noita päämääriä kohti.

Vihreää sivistystyötä

Tänään on kulunut tasan 30 vuotta siitä, kun Vihreä Sivistysliitto ry. perustettiin. Suomessa oli siinä vaiheessa jo vuosikymmenten ajan toiminut poliittisia aatteita lähellä olevia sivistysliittoja, jotka halusivat vahvistaa oman aatesuuntansa edustajien osaamista. Liittojen taustalla oli huoli siitä, että työväestö tai maatalousväestö jäävät osaamisessaan jälkeen yhteiskunnan tehdessä isoja systeemisiä hyppyjä.

Vihreä liike sai vuoden 1990 alussa oman sivistysliittonsa. Sen perusidea oli vahvistaa osaamista, jota yhteiskunnassa tarvitaan vihreään elämäntapaan siirtyessä. Pioneerien osana on aina aloittaa pienestä. Myös Vihreä Sivistysliitto aloitti melko pienillä resursseilla, vaikka huolet ja tavoitteet olivat isoja. 

Pikkuhiljaa toiminta on vahvistunut ja resurssit kasvaneet. Alusta alkaen osa toiminnasta on ollut erilaisia kulttuuripalveluita, koska varhaiset toimijat ymmärsivät syvällisesti kulttuurin aseman osana sivistystä.

Alussa tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta ympäristöongelmista ja siitä, miten voimme omassa elämässämme tehdä ympäristömyönteisiä ratkaisuja. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on aina ollut myös oleellinen osa vihreän sivistyksen projektia.

Pioneerien osana on aina aloittaa pienestä. Myös Vihreä Sivistysliitto aloitti melko pienillä resursseilla, vaikka huolet ja tavoitteet olivat isoja. 

Sivistysliitto on vuodesta 1995 alkaen ylläpitänyt omaa opintokeskustaan, Visiota ja viime vuosikymmenen ajan liitto on ylläpitänyt myös ajatuspajaa, joka on pienellä resurssillaan tarttunut isoihin ja rohkeisiin teemoihin, kuten esimerkiksi kuluttamisen muutokseen, onnellisuustalouteen, degrowthiin, sosiaaliturvajärjestelmän uudistamiseen tai hiilinieluihin.

Opintokeskus on järjestänyt opintoja jäsenjärjestöjensä jäsenten osaamisen kehittämiseen, maahanmuuttajien kotoutumisen tukemiseen, ympäristöystävällisten elämäntapamuutosten toteuttamiseen ja vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen. Kaiken keskiössä on tarjota ihmisille välineitä tehdä omasta elämästään ja yhteiskunnastaan kauniimpaa ja parempaa.

30-vuotinen historia on menestystarina, jonka ovat aikaansaaneet monet innokkaat ja taitavat vapaaehtoiset ja työntekijät.

Sivistysliitto nyt ja tulevina vuosina

Juhlavuoden alussa vihreälle sivistystyölle näkyy huutava tarve. Kolme vuosikymmentä sitten suurin tarve oli lisätä tietoisuutta ja tarjota osallistujille mahdollisuutta vahvistaa luontosuhdettaan. Nyt ilmastonmuutos ja sukupuuttoaalto tapahtuvat koko ajan ympärillämme, ilmastoahdistus lisääntyy etenkin nuorissa sukupolvissa huomattavasti ja tärkeintä vihreälle sivistystyölle on luoda toivon ja luottamuksen ilmapiiriä ja välittää viestiä, että me voimme ratkaista jopa näitä isoja, systeemisiä haasteita, joita meillä on. 

Tärkeintä vihreälle sivistystyölle on luoda toivon ja luottamuksen ilmapiiriä ja välittää viestiä, että me voimme ratkaista jopa näitä isoja, systeemisiä haasteita, joita meillä on.

Ihmisten elämä on täynnä eri suunnasta tulevia mediasyötteitä. Sosiaalinen media räjäytti tilanteen viime vuosikymmenen aikana. Saamme päivittäin satoja signaaleja, jotka vaikuttavat elämäämme tavalla tai toisella. Osa argumenteista on paremmin ja osa huonommin perusteltuja. Osa on jopa täysin konstruoituja vale-argumentteja, jotka eivät pidä paikkaansa. Ainoat keinot vastustaa näitä valeuutisia ja muita hataran totuuspohjan syötteitä, ovat vahva yleissivistys, mediakriittisyys ja -lukutaito sekä kyky selvittää asioita ja oppia uutta.

Omiin ”korviini” kuulostaa siltä, kuin tämä valtavan moniääninen ja riitasointuinen häly supistuisi ainakin ympäristöasioiden osalta kahdeksi pääviestiksi. Ne ovat kärjistyksiä ja yleistyksiä, mutta niin mieli suodattaa tätä syötteiden tulvaa.

Ensimmäinen viesti on se, että ilmastonmuutos on jotain niin kamalaa, että se tuhoaa meidät kaikki ja muutos on jo niin pitkällä, ettei katastrofille ole mitään tehtävissä. Tässä viestissä aikaperspektiivi loppuu siihen, että elämä(ntapa)mme saapuu viimeiselle päätepysäkille.

Koska tämä on niin lohduton ja lamaannuttava viesti, sen vastapainoksi on noussut viesti, joka kärjistetysti sanoo, ettei mitään uhkaa ole olemassa, vaan voimme hyvällä omallatunnolla jatkaa arkista aherrustamme. Tarkoitus tässä viestissä on nostaa syyllisyyden taakkaa ja tarjota toisenlainen maailmankuva.

On kuin jotkut sanoisivat, että meidän pitää katsoa eteenpäin ja nähdä pelottava lohikäärme, joka on tulossa tuhoamaan kylämme ja toiset ohjaavat katsomaan toiseen suuntaan ja sanovat, ettei mitään lohikäärmettä ole olemassa eikä siksi tarvitse varustautua kamppailuun.

Ilmastonmuutos edellyttää meiltä toimenpiteitä. Sen seurauksena arkemme muuttuu, aivan kuten informaatioteknologia on muuttanut sitä. Mutta ilmastonmuutos ei ole vääjäämätön tie omaan tuhoomme. Mitä enemmän tiedämme ja yhdistämme tietoa sekä toinen toistemme osaamista, sitä nopeammin päädymme uusiin ratkaisuihin.

Mitä vihreä sivistys on? Se on ajatus, ettei tieto suinkaan lisää tuskaa, vaan vähentää sitä. Se on luottamusta ihmisten potentiaaliin. Se on varmuutta siitä, että sumu, joka estää näkemästä eteenpäin, lopulta hälvenee. Se on toivoa siitä, että haluamme toteuttaa ratkaisuja, jotka mahdollistavat myös meidän jälkeemme tulevien toteuttaa herkimpiä haaveitaan ja unelmiaan.

Koulutus, uuden oppiminen ja sivistys ovat aina vieneet ihmiskuntaa uusiin saavutuksiin ja ratkaisuihin. Niin nytkin.

Arkemme muuttuu, mutta siinäkin arjessa me voimme rakastaa, haaveilla, iloita ja elää. Eläköön sivistys!

Seuraa meitä

Tilaa uutiskirjeemme

Saat uusimmat opintokeskus Vision uutiset sähköpostiisi.