Meri Tennilä
Kirjoittaja toimii Visiossa Suomen kieli ja kotoutuminen -teeman suunnitteljana.
Koronapandemia on pistänyt kaikkien oppilaitosten suunnitelmat uusiksi viimeisen vuoden aikana. Niin on myös Opintokeskus Visiossa suunnittelijan lyijykynä on kulunut molemmista päistä, kun koulutuksia on veivattu uusiksi.
Osa Vision suurelle yleisölle suunnatuista koulutuksista sujahti kohtuullisen mutkattomasti verkkoon. Osallistujamäärät jopa kasvoivat, koska koulutuksiin pystyi nyt osallistumaan verkon kautta eri puolilta Suomea. Omalle vastuualueelleni kuuluu Suomen kieli ja kotoutuminen -teemaisten koulutusten toteutus yhdessä eri yhteistyökumppanien kanssa. Näiden koulutusten pääasiallinen kohderyhmä on heikot perustaidot ja alhaiset suomen kielen taidot omaavat aikuiset maahanmuuttaneet. Silloin, kun opiskelijalla ei ole esim. omaa sähköpostiosoitetta, rajatonta nettiä puhelimessa tai rauhallista opiskelupaikkaa kotona, opintojen siirtäminen verkkoon ei olekaan niin itsestään selvää.
Visiolla oli suunniteltuna tällekin keväälle viisi eri lukutaitokoulutusta sekä opetushallituksen rahoittama, Osallisuutta tukeva työelämävalmennus kolmella eri paikkakunnalla. Koska korona oli käytännössä pysäyttänyt suuren osan lähiopetuksesta, jouduttiin isojen kysymysten äärelle: Perutaanko, siirretäänkö vai toteutetaanko?
Silloin, kun opiskelijalla ei ole esim. omaa sähköpostiosoitetta, rajatonta nettiä puhelimessa tai rauhallista opiskelupaikkaa kotona, opintojen siirtäminen verkkoon ei olekaan niin itsestään selvää.
Opiskelijoiden valmiudet etäopiskeluun pohdituttivat: Saammeko opiskelijat sitoutumaan opintoihin? Onko heillä siihen tarvittavat välineet? Suurin osa opiskelijoista on kotivanhempia – pystyvätkö he keskittymään opintoihin kotona? Myös käytännön toteutus pohditutti: Voiko lukutaitoa opettaa etänä? Miten varmistetaan, että tekniikka saadaan pelaamaan? Miten toteutetaan työelämävalmennukseen kuuluvat digi- ja vapaaehtoistoiminnan moduulit etänä?
Ratkaisu oli loppujen lopuksi helppo ja kaikki koulutukset päätettiin toteuttaa. Koimme, että kohderyhmällämme olevat haasteet pysyvät ennallaan koronasta huolimatta ja saattavat jopa eskaloitua, mikäli opetusta ei järjestetä. Lisäksi kaikkien mukanaolevien toimijoiden, kuten Nicehearts ry:n ohjaajien sekä Vision opettajien keskuudessa loisti alusta asti mieletön tsemppi ja eikus tekemään -asenne. Ja sehän kantaa jo pitkälle.
Nyt kun osa lukutaitokoulutuksista on jo päättynyt ja kevään työelämävalmennuksetkin ovat loppusuoralla, on hyvä vähän summata kokemuksia etäopetuksen järjestämisestä. Tässä nyt kokemuksia kahden Vision kevään koulutuksen, järjestöpohjaisen lukutaitokoulutuksen sekä Osallisuutta tukevan työelämävalmennuksen, etätoteutuksesta.
Lukutaito-opetusta kotivanhemmille verkossa
Opintokeskus Visio järjestää lukutaitokoulutusta päätoimisena opiskeluna (ks. Toiminnallinen lukutaitokoulutus TSL, Visio ) sekä yhteistyössä Nicehearts ry:n kanssa. Tämä ns. järjestöpohjainen lukutaitokoulutus on muodoltaan osa-aikaista, opetusta on yleensä n. 4-6 ot /viikko. Opiskelijat ovat pääsääntöisesti kotiäitejä.
Keväällä koulutus oli tarkoitus toteuttaa kahdella paikkakunnalla, Helsingissä ja Vantaalla. Sen jälkeen, kun oltiin tehty päätös koulutusten siirtämisestä verkkoon, päädyttiin ryhmäjako kuitenkin tekemään paikkakunnan sijaan opiskelijan kielitaidon tason perusteella.
– Voi, näköjään voi!
Opettaja Anna Plough toteaa ja naurahtaa, kun kysyin häneltä voiko lukutaitoa opettaa verkossa ja jatkaa:
– Se tekniikka on siinä ihan olennainen. Se (opetus) onnistuu etänä, jos pystyy tosi konkreettisesti näyttämään, mitä tehdään. Siinä pitää olla se visuaalinen puoli ja se, että kuulee. Ilman dokumenttikameraa olisi ollut haastavaa, olisi pitänyt olla jotain digimateriaaleja, mistä näyttää. Se dokumenttikamera oli kyllä ihan ykkönen.
Kysyttäessä verkko-opetuksessa kohtaamistaan haasteista, Plough kertoo, että etenkin rutiinien rakentaminen oli työlästä, jos ei ollut yhteistä kieltä. Kun rutiinit olivat hallussa, lähti homma rullaamaan. Lukutaitokurssien aamurutiinit olivat päivämäärän läpikäyminen ja ylöskirjoittaminen omiin vihkoihin sekä säästä kertominen valmiiksi harjoiteltujen fraasien pohjalta. Loppujen lopuksi opetuksen lähtökohta oli vastaava kuin luokkahuoneopetuksessa:
– Mulla oli alusta asti ajatuksena, että mahdollisimman yksinkertaista kaikki ja rauhassa edetään. Niinkuin luokkahuoneessakin sama. Mä näytin videoita, käytin Zoomin Whiteboard-alustaa esim. uusien kirjainten läpikäyntiin. Käytin myös pieniä pahvisia kirjainkortteja näyttämällä niitä kameralle.
Verkkopohjaisessa opetuksessa näkyvät siten monet lähiopetuksestakin tutut elementit mutta verkossa toimiminen avasi myös uusia mahdollisuuksia:
– Annoin joka kerta 2-3 kotitehtävää kirjasta (Moi!). Tehtyään tehtävän, opiskelija otti siitä kuvan ja palautti sen Whatsappilla. Whatsappin kautta pystyi myös jakamaan opiskelijoille hyvin videolinkkejä. Esim. Youtubessa on todella paljon hyvin videoita. Siitä tuli todella paljon hyvää palautetta. Videoiden kautta opiskelija pystyi palaamaan opetettuun ja kertaamaan niin monta kertaa kuin oli tarve. Luokkaopetuksessa tuollainenhan ei onnistuis, ellei sitten ole opiskelijoiden puhelinnumeroita.
Kysyttäessä millaisissa tilanteissa verkkopohjainen lukutaitokoulutus voisi toimia jatkossakin Plough tuo esille parikin näkökulmaa:
– Äideille oli tosi hyvä, että koulutus oli kotona. Esim. jos lapsi oli sairas, se ei estänyt osallistumasta kurssille. Osa tykkäsi siitä, että sai opiskella kotona, eikä tarvinnut lähteä sieltä mihinkään. Se ei tietysti kotoutumisen kannalta kuitenkaan ole hyvä. Se riippuu varmaan elämäntilanteesta. Kyllä se tohon lukutaitoon näemmä toimii. Toihan (kurssin kesto 3,5 kk) oli todella lyhyt aika oppia lukemaan, mutta kyllä ne osaa. Luki jo sanoja ja lauseita, toki pienellä avustuksella, mutta tosi paljon oppi alkeisryhmissäkin. Se sosiaalinen puoli on tietysti tosi tärkeää ja sitä toi verkko ei niin palvele. Sitä mietinkin, että voisiko olla niin, että osa opetuksesta on luokassa ja osa verkossa?
Ploughin mieleen on jäänyt yksi erityinen oppimiskokemus tilanteesta, jossa opeteltiin puhelinnumeroiden avulla numeroita:
– Lähetin Whatsappin kautta opiskelijoille kysymyksen “Mikä sinun puhelinnumero on?”. Opiskelijoiden tehtävä oli vastata kysymykseen Whatsapp-ääniviestillä. Yhdeltä nigerialaiselta naiselta tuli ties kuinka monta yritystä ja illalla puoli kymmenen aikaan oli tullut sitten viesti, jossa se onnistui. Olisiko mennyt viikko, kun tapaamisessa toinen opiskelija kysyi tämän opiskelijan numeroa ja hän osasi kertoa sen. Kaikki olivat ihan fiiliksissä! Tossa näkee, mihin Whatsappkin voi taipua ja mitä sillä voi tehdä verrattuna luokkaopetukseen.
Työelämän suomea ja vapaaehtoistoimintaa verkossa
Yksi Vision tälle keväälle ajoittuneista koulutuskokonaisuuksista on opetushallituksen rahoittama Osallisuutta tukeva työelämävalmennus (7 op). Koulutuskokonaisuus on suunnattu maahanmuuttajataustaisille kotivanhemmille ja yhteistyökumppanimme siinäkin on Nicehearts ry.
Kevään 2021 koulutukset oli alunperin tarkoitus toteuttaa helmikuusta alkaen lähiopetuksena Helsingissä, Espoossa ja Lappeenrannassa. Koronarajoitusten takia kevään koulutukset siirrettiin pk-seudulla alusta alkaen verkkoon. Myös Lappeenrannan koulutus siirtyi verkkoon maaliskuussa paikallisten rajoitusten tiukennuttua. Pk-seudulla lähitapaamisina on toistaiseksi toteutettu vain valintahaastattelut sekä yksi yksilöohjaus koulutuksen alussa.
Verkkokoulutuksen järjestäminen vaatii todella paljon koordinointia Vision suunnittelijan, opettajan ja yhteistyökumppanina toimivan järjestön kesken. Mm. haastattelutilanteet ja alun yksilöohjaukset oli sovittava niin, että tilojen henkilörajoitukset eivät ylittyneet, vaikka osallistujien lapset ovat mukana. Siihen pisteeseen pääsemiseksi, että opiskelijat ovat verkossa opiskelemassa, oli siis jo monta askelta: Oli tavattava jokainen opiskelija yksilöllisesti, ladattava kädestä pitäen viestintäsovellus opiskelija puhelimelle tai tablettiin ja varmistettava että itsenäinen opiskelu sujuu. Tässä työssä opettajan apuna olivat Nicehearts ry:n upeat ohjaajat.
Käytännössä koulutus toteutettiin niin, että jokaisella paikkakunnalla ryhmät on jaettu opiskelijoiden kielitaidon tason mukaan kahteen pienryhmään, joiden kanssa opettaja tapaa kerran viikossa Zoomissa. Tämän lisäksi järjestetään verkkopohjaista ohjausta, jossa käydään läpi opiskelijoiden itse esiin nostamia kysymyksiä ja ongelmia. Pienryhmäjaon taustalla oli paitsi tavoite tehdä etäopetuksesta yksilöllisempää myös helpottaa mahdollista lähiopetukseen palaamista.
Helsingin ja Espoon opetusryhmistä vastaavan opettajan Hanna Laitisen mukaan työelämävalmennuksen verkkototeutus on sujunut alusta asti yllättävän hyvin. Yhtenä syynä tähän Laitinen näkee sen, että etäopetusta ehdittiin jo kokeilla edellisenä keväänä muutamilla suomen kielen kursseilla. Opetuksen sisällöt ovat verkossa loppujen lopuksi hyvin samanlaisia, kuin lähiopetuksessa:
– Tapaamisissa alkeisryhmän kanssa harjoitellaan sanojen ja lauseiden oikeinkirjoitusta ja tehdään saneluita. Jatkoryhmän kanssa keskustellaan todella paljon, lähtökohtana voi olla esim. joku video tai nettisivu, johon tutustutaan yhdessä tai kotona. Ja sitten keskustellaan niistä. Kaikkea todella monipuolista. Paljon olen myös kuunnellut opiskelijoiden toiveita, Laitinen kuvailee.
Laitisen mukaan selkein ero lähiopetukseen on se, että itsenäisen opiskelun rooli on isompi. Tähän on syynä esim. se, että etätapaamiset eivät voi olla yhtä pitkiä kuin lähitapaamiset.
– Opiskelijat tekevät paljon kotitehtäviä. Niiden rooli on myös kokonaisuuden kannalta merkittävä, koska ne toimivat opetuksen lähtökohtana seuraavassa Zoom-tapaamisessa. Tapaamissa sitten voidaan syventyä kotitehtävissä lämmiteltyihin aiheisiin syvällisemmin.
Laitisen mukaan haasteet etäopetuksessa ovat olleet yllättäen aika teknisiä, kuten pätkiviä nettiyhteyksiä jne. Myös se, että opiskelijat ovat joskus aika ujoja pitämään kameraa päällä, lisää haasteita opettajalle:
– Se auttaa hirveästi opettajaa orientoitumaan opetukseen, kun näkee opiskelijoiden reagoinnin, alkaako tekemään tehtävää jne. Toisaalta on ymmärrettävää, että elämäntilanteet on erilaisia, saattaa olla lapsia siellä jne.
Koulutuksen alussa pohdittiin pitkään, mikä olisi paras tapa jakaa koulutusmateriaaleja opiskelijoille. Alustan piti olla mahdollisimman helppokäyttöinen ja sellainen, mihin ei tarvitse erikseen kirjautua. Visiossa päädyttiin Google site -pohjaisen opetusalustan luomiseen koulutuksille. Muutamia ihan alussa annettuja paperisia tehtäviä lukuunottamatta, kotitehtävät ja linkit on jaettu tämän alustan kautta. Lisäksi kaikki opiskelijat saivat myös kotiin materiaalikassin, jossa oli työvälineitä kurssille, vihkoja, paperia, kyniä jne. Whatsappin kautta opettaja muistutteli tapaamisajoista sekä vastaanotti tehtäviä opiskelijoilta.
Verkkopohjaisuus toteutui koulutushankkeessa jopa siinä määrin, että koulutuskokonaisuuteen kuuluva vapaaehtoistoiminnan moduuli vietiin osan kohdalla verkkoon.
– Yksi ryhmä on nyt etävapaaehtoistyössä. He ovat Kotoklubi Kanelin digileikkipuistossa vertaisoppijoina, esittämässä kysymyksiä, tukemassa ja rohkaisemassa muita keskusteluun. Loput pääsevät toivottavasti aloittamaan lähivapaaehtoistoiminnan nyt kesäkuussa.
Moni opiskelijoista on kuitenkin sanonut, että koulutus on tuonut mukanaan luottamusta itseensä ja siihen, että osaa toimia verkossa.
Hanna Laitinen
On etäopetuksessa toki hankaluutensakin. Kaikki eivät ole pystyneet jatkamaan kurssia ja joillekin se, ettei olla läsnä, on saattanut olla syy alunperinkin jäädä koulutuksen ulkopuolelle. Myöskään ihan kaikkea opetusta ei voitu viedä verkkoon, mm. kokonaisuuteen kuuluva digiopetuksen moduuli jouduttiin siirtämään syksylle. Verkko-opinnoissa digitaidot kuitenkin kehittyvät muun opetuksen rinnalla. Kysyttäessä opettajalta, kumman jatkossa valitsisi etä- vai lähiopetuksen, Laitinen huomaa molemmissa opetusmuodoissa kuitenkin etuja:
– Molemmissa on puolensa. Onhan opettaminen aina ehkä ensisijaisesti vuorovaikuttamista samassa tilassa. Moni opiskelijoista on kuitenkin sanonut, että koulutus on tuonut mukanaan luottamusta itseensä ja siihen, että osaa toimia verkossa. Vaikka ei olisi koronaa, niin kaikki on Suomessa digitalisoitunutta. Että monelle on tullut uutta uskallusta ja luottamusta siihen, että kyllähän mä näitä hommia osaan. Että myöhemminkin, jos tulee muita verkkokoulutuksia, niin ihmiset on, että ‘ok, no mähän oon jo yhden verkkokurssin suorittanut, kyllähän mä tässä minne vaan voin mennä’. Että onhan tää hyvä tältäkin kantilta.