Kirjoittaja Tuomas Lilleberg on biologi, opettaja ja tuleva yrttihoitaja, joka on hurahtanut ympäristökasvatukseen. Tuomas pyrkii Ninjosanto Luontopalveluiden ja Osk. Luonto&Keruun kautta tuomaan lähiluonnon parantavan voiman mahdollisimman monelle. Tuomas vetää myös Opintokeskus Vision sieniretkiä.

Suomen luonnon päivänä järjestin luontoretken lapsille. Ryhmässä oli eräs 10-vuotias lapsi, joka halusi pysähtyä lähes jokaisen sienen luokse. Ympärillä nousi niin herkku- ja kangastatteja, rouskuja, kartiovahakkaita ja kärpässieniä. Häntä oli paikoin lähes vaikea pitää mukana, koska sienet veivät hänen koko huomionsa ja useamman kuin kerran näin hänet kantamassa sylillistä erilaisia sieniä, joita hän kaipasi minun tunnistavan. Hän ei olisi millään halunnut jättää mitään syömäkelpoista metsään ja häntä harmitti kun ei saanut kaikkea mukaansa. 

Hän muistuttaa osaa minusta lapsena ja näen tuota samaa tunnetta aikuisilla, jotka uteliaina haluavat oppia lisää sienikursseillani. Heitä harmittaa, kun joutuvat jättämään mahdollisesti herkullisia luonnonantimia metsään, koska eivät olleet varmoja tunnistuksesta.

Elämme parhaillaan sienisesongin kulta-aikaa, jota on tänä vuonna kutsuttu sieni-infernoksi – Niin paljon sieniä nyt kasvaa!

Tuomas Lilleberg

Elämme parhaillaan sienisesongin kulta-aikaa, jota on tänä vuonna kutsuttu sieni-infernoksi – Niin paljon sieniä nyt kasvaa! Sienihulloosin (termi peräisin Perinnepadalta) partaalla olevat kaipaavat apua sienituntemuksen viidakossa. Toivotaan lisää itsevarmuutta ja rohkeutta ettei ikäviä myrkytyksiä tai sappitatin pilaamia sieniruokia syntyisi. Tällä kirjoituksella tarjoan pienen apuni sienituntemuspolkuaan aloittavalle, etkä enää palaa sienimetsältä tyhjin käsin.

Helpot sienisuvut sienipolkunsa aloittaville

Suomen Sieniseuran kotisivuilla on Satu Lukkasen hyvä teksti oman sienituntemuspolun aloittamisesta: Aloita muutamasta ruokasienestä, hakeudu sienistä jo enemmän tietävien seuraan (mm. järjestetyille sieniretkille), osta kotimainen sienikirja, opettele perustuntomerkit ja katso maasto. Samoilta sivuilta löytyy myös Jarkko Korhosen kattava teksti perustuntomerkeistä, jonka avulla sienikirjan käyttö helpottuu.

Käyn seuraavaksi läpi muutaman helpon sienisuvun tuntomerkit, joita on aina hyvä olla useita, sillä Jarkko Korhosen sanoin “Muistutan vielä, että luonnolla ei ole tapana aina noudattaa sienikirjojen lajikuvauksia. Yhden tuntomerkin täsmääminen ei tee löydöstä jotakin tiettyä sienilajia! Sienten tunnistus vaatii siis usean seikan huomioimista kaikin mahdollisin aistein.”

Rouskut (Lactarius): n. 80 lajia tunnistettu Suomessa. Syötävä sienisuku lukuunottamatta lievästi myrkyllistä lakritsirouskua tai syömäkelvotonta lehtorouskua. Rouskut täytyy usein keittää 5-10 minuuttia kirpeyden poistamiseksi.

• Juustonpalasääntö: jalasta lähtee pala irti, aivan kuin juustosta. Sienen jalka on siis hapertuvaa!
• Mallosta eli sienen “lihasta” tihkuu maitiaisnestettä, joka on useimmiten maidon väristä. Poikkeuksena lakritsirouskun (huom. lievästi myrkyllinen) vedenkirkas tai leppärouskujen oranssi maitiaisneste. Maitiaisnesteen väri saattaa värjätä maltoa ja tätä voi käyttää tunnistuksen apuna (esim. Korpi, kelta- ja harmaarousku). HUOM! joskus maitiaisnestettä ei tule pakkasen jälkeen tai kuivana sääkautena.
• Lakin värit usein maanläheisiä, mattapintaisia, jossa saattaa näkyä kehiä. Lakin pintaa usein vaikea nylkeä irti ottamatta samalla lakin maltoa mukaansa (erotuksena useimpiin haperoihin)
• Jalassa hyvin harvoin valkoinen yleisväri. Usein lakin ja jalan värit muistuttavat toisiaan.
• Heltat kiinnittyvät jalkaan useimmiten tasatyvisesti tai johteisesti.
• Itiöpölyn väri valkoista/vaaleahkoa. Helttojen väri ei muutu itiöemän ikääntyessä

Haperot (Russula): 130 lajia Suomessa. Suvussa ei myrkyllisiä lajeja Suomessa, ainoastaan mietoja tai epämiellyttävän makuisia.

• Juustonpalasääntö: jalasta lähtee pala irti, aivan kuin juustosta. Sienen jalka on siis hapertuvaa!
• Lakin pintakelmu usein värikäs ja useimmiten helppo nylkeä.
• Jalassa usein valkoinen yleisväri, vaikka mukana voi olla ruskeaa tai punaista.
• Itiöpölyn väri valkoista tai erisävyisen keltaista. Helttojen väri ei muutu itiöemän ikääntyessä
• MAKUTESTI: Kun olet varma, että kyseessä on hapero, ota pieni pala lakin reunasta kielen kärjelle hetkeksi, mutustele ja sylje pala pois. Mieto maku kertoo kyseessä olevan hyvä ruokasieni. Kirpeä tai polttava maku voi tulla viiveellä ja kertoo että sieni on syömäkelvoton.

Tatit ovat ryhmä sieniä, johon kuuluu useita sukuja. Lajeja tunnetaan Suomessa lähes 60. Niille on yhteistä lakin alapinnan pesusienimäiseltä näyttävät pillit ja siitä ne on helppo tunnistaa. Ne ovat usein hyviä tai erinomaisia ruokasieniä, mutta muutama huomio on hyvä kertoa tatteja kerättäessä

• Punapilliset ja sinistyvät taurion- ja veritatti ovat raakana lievästi myrkyllisiä. Tauriontatti aiheuttaa myrkytyksen alkoholin kanssa nautittuna
• Punikkitatit tulee kypsentää hyvin, sillä raakana voivat aiheuttaa vatsanpuruja
• Muuten makutestillä voi erottaa miedot ruokasienet karvaasta sappitatista tai pippurisesta äikätatista, jota kylläkin sopii käyttää pippurin korvikkeena.

Yhteys sieniin

Omalla kohdallani sienipolku on käytännön vinkkien lisäksi myös päätös vahvistaa suhdetta niihin ja astua metsän siimekseen. Yli 20 vuoden ajan olen tutustunut tähän ihmeelliseen eliöön, josta me ihmiset olemme epäsuorasti hyvin riippuvaisia. 70% maakasveista tarvitsee symbioosia sienten kanssa ja sienten puita lahottava toiminta on avainasemassa hiilen kierron kannalta, pari esimerkkiä mainitakseni. 

Kun sienen rihmasto rakentaa ja laajentaa yhteyksiään eliöiden välille, niin se kurottaa rihmastonsa myös meihin, kun me kurotamme siihen. Me sienimieliset ymmärrämme, että suhde on vastavuoroinen. Mitä enemmän nöyrrymme, eksymme ja turhaudumme niiden parissa, sitä enemmän sienet meille avautuvat. Kohdelkaamme sieniä ja metsää kuten itseämmekin, kiltisti ja lempeästi, ja sitä yltäkylläisempi ja ihmeellisempi sienipolustamme tulee. 

Kun sienen rihmasto rakentaa ja laajentaa yhteyksiään eliöiden välille, niin se kurottaa rihmastonsa myös meihin, kun me kurotamme siihen. Me sienimieliset ymmärrämme, että suhde on vastavuoroinen. Mitä enemmän nöyrrymme, eksymme ja turhaudumme niiden parissa, sitä enemmän sienet meille avautuvat.

Tuomas Lilleberg

Teksti: Tuomas Lilleberg

Ninjosanto Luontopalveluiden ja Osuuskunta Luonto&Keruun kautta tuodaan luonto lähemmäksi sekä ruoan että elämyspalveluiden keinoin. Katso lisää www.ninjosanto.com ja Facebookista Osuuskunta Luonto&Keruu.