Kirjoittaja Oras Tynkkynen on toiminut ilmasto- ja kestävyysasioiden parissa runsaan neljännesvuosisadan ajan. Nykyään hän työskentelee Tyrskyn konsulttina ja Sitran vanhempana neuvonantajana. Aiemmin hän on vaikuttanut mm. kansanedustajana, valtioneuvoston ilmastopoliittisena asiantuntijana ja toimittajana. Tynkkynen on tuottanut tekstiaineiston Opintokeskus Vision Reilun muutoksen verkkokurssille.
Toisin kuin yleisesti luullaan, ilmastokriisin ratkaiseminen ei itsessään ole erityisen vaikeaa. Ratkaisut kyllä tiedetään – ennen kaikkea fossiilienergiasta luopuminen, metsäkadon pysäyttäminen, siirtymä kiertotalouteen ja kasvispainotteinen ruokavalio. Päästöjä pystytään siis vähentämään riittävän paljon ja nopeasti. Vaikeaa on saada tehtyä ilmastotoimien edellyttämät poliittiset päätökset.
Pulman on poliitikkojen näkökulmasta kiteyttänyt Euroopan komission entinen puheenjohtaja Jean-Claude Juncker. Hän kuvasi aikoinaan niin sanotun Junckerin kirouksen: ”Tiedämme kaikki, mitä pitää tehdä, mutta emme tiedä, miten tulla valituksi uudelleen, kun olemme tehneet sen.” Tarvittavien päätösten tiellä on politiikassa toki monia esteitä. Erityisesti ilmastotoimien hyväksyttävyyttä heikentää, jos ne koetaan epäreiluiksi.
Kokonaisuutena ilmastokriisin ratkaiseminen on paitsi välttämätöntä, myös hyödyllistä ja kannattavaa. Niin kuin aiemmin historiassa, tässäkin murroksessa on kuitenkin voittajansa ja häviäjänsä. Hyödyt ja haitat voivat jakautua epätasaisesti niin ihmisryhmien, alueiden kuin ajankin suhteen. Siirtymässä syntyy uusia työpaikkoja, mutta samalla häviää vanhoja. Osa kustannuksista kyllä laskee, mutta osa vastaavasti nousee. Tarvitaan uutta osaamista, mutta vanhan tarve taas vähenee. Investoinnit voivat ajan oloon säästää rahaa, mutta alkuun ne vaativat enemmän rahaa.
Kokonaisuutena ilmastokriisin ratkaiseminen on paitsi välttämätöntä, myös hyödyllistä ja kannattavaa. Niin kuin aiemmin historiassa, tässäkin murroksessa on kuitenkin voittajansa ja häviäjänsä.
Oras Tynkkynen
Hyvä esimerkki on autoilu. Fossiilisen bensan ja dieselin verottaminen on taloustieteilijöiden mukaan tehokas tapa vähentää liikenteen päästöjä. Se kannustaa valitsemaan ilmastoa säästäviä ratkaisuja, kuten joukkoliikennettä, sähköautoja tai kimppakyytejä. Kaikilla ei kuitenkaan ole yhtä hyvät edellytykset sopeutua muutokseen. Joukkoliikenne ei ole varteenotettava vaihtoehto isossa osassa Suomea. Haja-asutusalueilla etäisyydet ovat yleensä niin pitkiä, että kävely ja pyöräilykään eivät välttämättä houkuttele. Uusien sähköautojen ostohinnat ovat usein vielä polttomoottoriautoja selvästi korkeampia. Sähköautot eivät myöskään ole varteenotettava ratkaisu tilanteissa, joissa yhtäjaksoiset ajomatkat ovat hyvin pitkiä tai autolla pitää vetää raskaita lasteja.
Epäreilusta muutoksesta on jo varoittavia esimerkkejä. Ranskassa polttoaineverojen korotukset yhdistettynä verohelpotuksiin rikkaille synnyttivät keltaliiveinä tunnetun vastaliikkeen. Yhdysvalloissa hiiliteollisuuden luisun on arvioitu osin selittävän Donald Trumpin nousua ratkaisevissa osavaltioissa. Euroopan komission varapuheenjohtajan Frans Timmermansin sanoin: ”it must be a just transition or there will just be no transition”. Siirtymän pitää siis olla reilu tai siirtymää ei yksinkertaisesti tule. Muutoksen reiluus on yksi tapa varmistaa, että sille on demokratiassa välttämätön kansalaisten tuki – myös pitkällä aikavälillä.
Reiluus on kysymys, joka on työllistänyt filosofeja ja yhteiskuntatieteilijöitä vuosisatoja, jopa vuosituhansia. Reilua muutosta voi ilmastonkin suhteen lähestyä monista eri näkökulmista. Miten turvataan eri toimialoilla työskentelevien ihmisten toimeentulo? Kohteleeko muutos kaltoin erityisesti joitakin maan osia? Miten vaikutukset jakautuvat eri sukupuolten välille? Kertyvätkö haitat kohtuuttomasti joillekin ihmisryhmille? Kuinka muutos vaikuttaa eri sukupolvissa? Entä miten muutos heijastuu ihmisiin muissa maissa?
Samalla on hyvä muistaa, että ilmastokriisi itsessään on mitä epäreiluin muutos. Ilmaston kuumeneminen runnoo rajuimmin köyhiä maita ja köyhiä ihmisiä maiden sisällä, vaikka eniten ongelmasta vastuussa ovat rikkaat maat ja rikkaat ihmiset maiden sisällä. Jos ilmastokriisi jätetään nyt ratkaisematta, heikommat elinolosuhteet perivät nykyiset lapset ja nuoret sekä heidän jälkeensä tulevat sukupolvet – jotka eivät ole ongelmaa aiheuttaneet. Voi siis olla, että kaikkein epäreiluinta olisi yksinkertaisesti jättää muutos tekemättä.
Voi siis olla, että kaikkein epäreiluinta olisi yksinkertaisesti jättää muutos tekemättä.
Oras Tynkkynen
Reilu muutos on yhtä aikaa tärkeä ja monitahoinen kysymys. Jokainen lähestyy sitä omien arvojen, ideologian, identiteetin ja olosuhteiden kautta. Vision uusi reilun muutoksen verkkokurssi tarjoaa kaikille kiinnostuneille mahdollisuuden syventyä aiheeseen. Kurssissa käydään läpi reilua muutosta erityisesti energian, liikenteen ja ruuan kautta. Siinä esitellään myös mahdollisia reilun muutoksen työkaluja ja annetaan välineitä pohtia omaa roolia reilun muutoksen tekijänä.
Toivottavasti kurssi rohkaisee useampia toimimaan reilun muutoksen puolesta. Varmistamalla muutoksen reiluus saatamme ehkä onnistua toteuttamaan tarvittavat ilmastotoimet – ja saada ilmastokriisi vielä kuriin.¨
Oras Tynkkynen
Reilun muutoksen verkkokurssi löytyy osoitteesta: http://visioverkko.fi