fläp
”Mari on ihan hyvä vihreä, vaikka onkin töissä lääketeollisuudessa.” Näin minua puollettiin 2007
Varsinais-Suomen vihreiden piirin johtoon. Edesmennyt puoltaja oli myös oikein hyvä vihreä, vaikka
uskoikin homeopatiaan.
fläp
1990 aloin seurustella turkulaisen pojan kanssa. Hänen serkkunsa oli kaarinalainen lukiolainen,
innokas jalkapalloilija, Ville Niinistö. Pojat olivat läheisiä, tietokoneissa yhdistyi molempien
kiinnostus.
fläp
1997 oli ollut reipashenkiset opiskelijasitsit, minä kaipasin seuraavana aamuna keskusteluseuraa
purkaakseni erästä pakastemaissiin liittynyttä episodia. Nuoremmalta biokemian vuosikurssilta osui
eteen mies, jolla oli jättiläismäinen huumorintaju ja nippelitietopankki, Tino Aalto (silloin
Warinowski).
fläp
2001 minä ja se turkulainen saimme esikoisemme. Kummeiksi pyydettiin ”Ville-setä” ja ”Tino-setä”.
fläp
2004 syntyi toinen lapsemme. Villen ensimmäinen eduskuntavaalikampanja oli viety menestyksellä
läpi. Kamppista rakennettiin kotisohvallani, työtä veti opiskelijakunnan aktiivi Lasse Miettinen. Sen
jälkeen minulle soitettiin kotiin, että lähtisinkö vihreiden kuntavaaliehdokkaaksi. Piti siis liittyä
puolueeseen.
fläp, fläp, fläp, fläp
Perhosvaikutus eli perhosefekti on kaaosteoriassa käytetty vertaus siitä, miten epälineaarisessa
järjestelmässä pienet muutokset alkutilassa tai välivaiheissa aikaansaavat suuria muutoksia
myöhemmissä tapahtumissa. Ilmiön keksi meteorologi Edward Lorenz.
Niinpä vuoden 2008 alussa olin kolmen lapsen äiti, töissä teollisuudessa, Piikkiön ensimmäinen
vihreä valtuutettu, vihreiden piirin puheenjohtaja ja satunnainen kansanedustajaehdokas. Jututin
toimiston edustalla erästä Tuomo Liljenbäckiä ja suostuttelin kokeilemaan puoluetoimintaan
liittymistä. Tinolla ja minulla taas oli paha yhdistysaddiktio ja ansioluettelossa perustettuja
harrasteyhdistyksiä, science fiction- ja fantasiatapahtumien järjestämistä ja muuta. Olimme
tutustuneet Jyrki Kasviin ja ihailimme tietoyhteiskunnan ykkösosaajaa ja julkinörttiä
kansanedustajaa.
Poliittisessa keskustelussa pinnalla olivat ilmastonmuutoksen ja tasa-arvoisen avioliittolain rinnalla
geenimuuntelu, ydinvoima ja tietoyhteiskunta. Minä ja Tino ihailimme Oras Tynkkysen toimintaa
hallituksen ilmastopoliittisena neuvonantajana. Sekä tietysti ensimmäistä kauttaan istuvaa
kansanedustaja Niinistöä. Pohdimme, että olisi meitä varmaan muitakin ”ihan hyviä vihreitä”, jotka
haluaisivat keskustella teknologisen kehityksen politiikasta ja vihreän liikkeen suhtautumisesta
siihen.
Mikkelin puoluekokouksessa varasimme pienen koululuokan ja levitimme A5-kokoisia lappuja
ilmoitustaululle: kiinnostaako tiede ja teknologia politiikassa. Yllättäen tila olikin lähes täynnä,
muistan lähinnä miten koitettiin sovitella useita lastenvaunuja pöytien lomaan. Selvä, se oli tässä.
30.11.2008 olivat planeetat rivissä ja vihreiden toimistolla perustettiin yhdistys: Tieteen ja
Teknologian vihreät Viite. Puoluesihteeri Lasse Miettinen oli sparrannut sääntömme tulevalle
jäsenjärjestölle sopivasti ja otimme Vinolta paljon oppia organisoimiseen. Jyrki Kasvi valittiin uuden
yhdistyksen puheenjohtajaksi, jotta saisimme hiukan julkisuutta. Jari J. Marjasesta tuli myöhemmin
koko järjestön kummisetä, pitkäaikainen sihteeri, joka piti asiakirjat järjestyksessä. Kuvaan ehtivät
lisäksi ainakin Otso Kivekäs, Vesa Saarinen, Antti Kaakinen, J. Pekka Mäkelä, Saini Kumara, Tommi
Horttana, Miska Husgafvel (kolmannen lapseni kummi), Aino Artell, Iiro Auterinen… Pitkäaikainen
puheenjohtaja Jani Moliis sekä Oras Tynkkynen tulivat niin ikään mukaan ja tueksi heti silloin, kun
meistä 2009 tuli puolueen jäsenyhdistys.
Viitteestä ei voi puhua ilman Jyrkiä. GNU Jyrki, GNU. (Viite: Terry Pratchettin romaani Going Postal).
11.5.2009 Viite järjesti vaalitilaisuuden virtuaalimaailma Second Lifessa. Serverit kaatuivat, kun
kymmeniä tai satoja avatar-hahmoja rynni EduFinlandin foorumille kuuntelemaan Jyrkin pohdintoja
virtuaalimaailmojen vaikutuksesta demokratialle. Muutenkin suhtauduimme keskusteluun
ennakkoluulottomasti: futuristi Jose Cordeiro puhui tulevaisuudesta transhumanistien kanssa
pidetyssä tilaisuudessa ja kun Esko Valtaoja ja Jyrki kohtasivat, jäi iso sali heti pieneksi.
Tietoyhteiskuntakeskustelu ja liberaali keskustelu jäi kaipaamaan Jyrkiä kipeästi. Viite nosti aikoinaan
aihetta pinnalle samalla, kun 2010 julkaistiin Piraattiliikkeen pamfletti Jokapiraatinoikeus,
Piraattiliike sai meppipaikan Ruotsissa ja Tekniikka & Talous kertoi 2011 Piraattipuolueen vetävän
insinöörejä ehdokkaiksi eduskuntavaaleissa. Piraatteja ei enää ole ja useampi jäsen tai aktiivi
piraateista tai Electronic Frontier Finlandista löysi paikkansa Viitteestä. Tämän aihealueen
poliitikkoja ovat esimerkiksi Otso Kivekäs, Mikko Särelä ja Ahto Apajalahti.
Kun 2011 jytky toi Suomen poliittisille areenoille pölhöpopulismin ja muutoslaiset hallaisine
ahoineen, oli ihmisten protestiliikkeenä liittyä muun muassa vihreisiin. Vaaliyönä puoluetoimistolla
istui Tino naputtelemassa nettiin jäsenhakemusten kasvukäyrää, vaikka samalla tiesikin työsuhteiden
olevan katkolla. Viiteläisenä pitäisi olla tieteellistä tietoa, mutta nyt syyllistyn epäilyyn. Arvelen, että
suurin kasvuaaltomme ja nykyisten keski-ikää lähentyvien asiantuntija-ammateissa toimivien
joukkomme synnytettiin silloin. Teknisissä korkeakouluissa Vino toimi aktiivisesti, mutta minne
opiskelija menisi valmistuttuaan? Kun kotipitäjän kuntapolitiikka ei välttämättä tuntunut omalta,
Viite tarjosi substanssijärjestön ja maapallonlaajuiset teemat, joskin aina olemme kannustaneet
ihmisiä olemaan ehdolla myös kotikunnissaan.
Nyt voin myös kertoa, että 2012 alussa Vasemmistoliiton aktiivi pyysi minua auttamaan, jotta
heillekin saataisiin jytkyn jälkeinen substanssijärjestö. Ehdotin nimeksi Vaste, koska huumorintajuni
on sellainen. Olin joitakin viikkoja suljetussa ryhmässä kertomassa joukolle aktiiveja, miten me
saimme homman toimimaan. Puolueen toimintamalli ei kuitenkaan joustanut ja asia hautautui. Minä
jätin ryhmän, kun alkoi keskustelu vihreiden ja vasemmistoliiton yhdistämisestä ja ketkä vihreät eivät
mukaan kelpaisi. Ilmoittauduin puhdistettavaksi ja poistuin happamahkona.
Viite kuitenkin jäi ja kukoisti. Kasvoi ja kasvoi. Puolueohjelmaa uudistettaessa tehtiin kohtalainen
masinointi, että historian painolastina ohjelmassa näkyneet viittaukset uskomushoitoihin saatiin
poistettua ja nyt 2025 RFK:n aikana se linjaus tuntuu hyvin tärkeältä. Vihreitä saa minun puolestani
syyttää reippaasta ympäristö- tai ilmastopolitiikasta, mutta huuhaa ei enää juurikaan imagoomme
liity. Aikoinaan lanseerattiin tiedepuolue.fi haastamalla, että meillä on eniten korkeakoulutettuja
ehdokkaina.
Minun ja Tinon syvä mieltymys sanaleikkeihin on onneksi osa kulttuuriamme. Eduskuntavaaleihin
painettiin vaalilehti Viitenumero. Kun paikkakuntaiset kokoukset kasvoivat, ehdotin alaviitteidenperustamista – monta vuotta myöhemmin muututtiin liittomuotoiseksi ja rikottiin tuhannen jäsenenraja. Tiedän välillä aiheuttaneeni harmia puoluerakenteelle, kun substanssijärjestö on useaa piiriä
isompi ja vuosien mittaan vähän väännettiinkin paikoista puolue-elimissä. Mutta toistakymmentä
edustajaa puoluekokouksessa on niin iso blokki, että se alkoi näkyä myös puolueen
linjakeskusteluissa ja henkilövalinnoissa. Meiltä on haettu ja saatu tukea puolueen johtoelimiin, eikä
siinä katsota jäsenyyttä vaan faktalähtöisyyttä.
Viitteen vanhoista aktiiveista spinnattiin vielä yksi yhdistys, joka keräsi Jyrkille varoja viimeisen
vuoden uusiin hoitoihin sekä ainutlaatuisen poliittisen uran tallentavan elämänkerran
julkaisemiseen. Haaveilin säätiöstä, mutta kaikkeen ei ruuhkavuotinen veny. Kännykässäni kannan
silti valokuvaa, jonka Jyrki lähetti hallituksellemme muutamaa päivää ennen tähtipölyksi
palaamistaan 2021. Aikoinaan 2019 Jyväskylän puoluekokouksessa juoksimme Jyrkin kanssa kolmen
juustopizzan kera kohti kokouspaikkaa ja varapuheenjohtajan vaaleja, ruokaa odotellessa oli mennyt
liikaa aikaa. Minä pitelin jäähtyviä pizzoja kun vanhempi rouva tuulikaapissa tilitti Jyrkiä
uskomushoitojen hylkäämisestä. Jyrki osasi kuunnella ihmistä kunnioittaen myös niitä mielipiteitä,
joilla ei ollut tieteellistä pohjaa. Vpj:t olivat silloin Kasvi, Tynkkynen ja Puoskari – kaikki Viitteessä
toimineita.
Varsinais-Suomen Viitteen tilaisuudesta lähti 2019 viraaliksi se video, jossa vaalea nuori
kuntapoliitikko Kaarinasta vauva liinassa rinnallaan pitää retorisesti loistavan ja sydämeenkäyvän
puheen. Piikkiö oli liitetty Kaarinaan ja olin jatkanut Kaarinan kunnallispoliitikkona, koko kunnan
äänikuningattarena. 2017 kuntavaaleissa hävisin sen tittelin eräälle Sofia Virralle ja riemuissani
lupasin, että tuen häntä seuraavissa eduskuntavaaleissa. Tuntui mahtavalta, kun Sofian viesti ja visio
puri maakunnassa ja hänen kampanjaansa johtivat paikalliset Viitteen aktiivit. 2023 hän nousi
vihreiden puheenjohtajaksi.
Perhonen sentään.
Rakkaimmassa vaihtoehtoisessa maailmankaikkeudessani on Jyrki Kasvi Suomen presidentti
ottamassa kantaa YK:ssa Trumpin valehteluun ja Suomessa yhteiskunnallista keskustelua johtavat
ajatus- ja toimijahautomoina Vihreiden Viite ja Vasemmistoliiton Vaste, tarjoillen terävää ja
vaikuttavaa faktaa teknologiasta ja yhteiskunnasta.
Sitä odotellessa rohkaisen näkemään puoluetoiminnan mahdollisuutena, alustana. Vihreissä on aina
ollut tilaa. On ollut mahdollista vaikuttaa. Maailma tarvitsee entistä enemmän politiikkaa luomaan
puitteet ja rajat teknologialle. Trumpin-Putinin aikaan tiede ja tutkimus ovat joutuneet vainotuksi,
totuutta tarvitaan myös totuudenjälkeiseen aikaan. Viitettä tarvitaan edelleen.
Mari Saario
Viitteen idean äiti ja perustajajäsen