Kirjoittaja Kaisu Österinen toimii Visiossa suunnittelijana ja vastaa kotouttamiskoulutuksista
Viime kuussa KSL:n, TSL:n ja Vision lukutaitoihmiset verkostoituivat muiden Pohjoismaiden aikuiskouluttajien kanssa ja pohtivat urakalla aktiivista kansalaisuutta, aikuispedagogiikkaa, kotoutumista ja vapaat sivistystyötä. Paluu arkeen raportointeihin, hankehakemuksiin, oppimisen arviointeihin ja opetustyöhön on aina hektistä ja nyt tuntuu että matkasta on jo kauan. Mieleen jäi kuitenkin pyörimään perustavaa laatua olevia kysymyksiä vapaudesta, sivistyksestä ja kansalaisuudesta.
Yksi tutustumiskohde viikon aikana oli Højskolernes Hus. Periaatteessa Folkehøjskole kääntyy englanniksi folk high school ja Suomessa Kansanopistojen liitto olisi ehkä vastaava järjestö. Meille kuitenkin alleviivattiin kovasti tanskalaisen Folkehøjskolenin erityisyyttä, ja sen keskeisen termin folkelig, vaikeaa kääntämistä muille kielille. Käsite on vanha herra Grundtvigin lanseeraaama. Se viittaa yksilön ja kansan yhteisestä kokemuksesta kumpuavaan sivistykseen. Vierailun isäntä, Jonas Møller, johdattikin ajatukset pohjoismaisen vapaan kansansivistysaatteen alkujuurille grundtvigilaisuuteen.
Tanskalainen Nikolai Frederik Severin Grundtvig (1783-1872) oli aikakaudelleen tyypillinen pappismies, joka keskitti ajatuksensa kuoleman jälkeisen ikuisen elämän pohtimiseen, kunnes eräs kohtaaminen ja keskustelu muutti radikaalisti hänen ajatteluaan. Matkallaan Englannissa hän pani merkille sikäläisessä Collegessa oppilaiden ja opettajien välillä vallitsevan molemminpuolisen kunnioituksen ja tasa-arvoisuuden. Käänteentekeväksi muodostui kuitenkin epävirallinen illalliskeskustelu. Grundtvigin käsitys ihmisen olemassaolosta ja Kristinuskosta uudistui. Hän käsitti yht’äkkiä ihmisen maallisen elämän olevan merkityksellinen ja jokaiselle suotu omanlaisensa lahja. Siksi elämää kokonaisuudessaan, sen hyviä ja huonoja hetkiä, tulee arvostaa ja elää täydesti.
Grundtvigin suuret suunnitelmat tasa-arvoisesta koulutuksesta eivät sinällään käyneet Tanskassa toteen, mutta voimistunut maanviljelijäliike hyödynsi hänen ajatuksia perustaessaan ensimmäisiä kansanopistoja maahan.Kansanopistoliike levisi nopeasti myös muihin Pohjoismaihin ja muurautui hyvinvointivaltion kivijalkaan.
Tanskassa Grundtvigin henki elää ja voi hyvin. Vuosittain noin 2 % tanskalaisista aikuisista opiskelee kansankorkeakouluissa. Puolen vuoden kurssi kansankorkeakoulussa on monen nuoren suunnitelmissa, vaikka kurssimaksu vaatii usein monen kuukauden palkkatyön. Pohdiskelimme keskenämme mikä mahtaa olla tilanne Suomessa. Mutu-tuntumalla arvelimme kansanopistojen kulta-ajan olevan meillä auttamattomasti ohi. Tanskassa niitä on edelleen 74. Kansan korkeakouluissa oppilaat ja opettajat asuvat ja oppivat yhdessä. Kantavana ajatuksena on, että elämän edessä olemme kaikki samalla viivalla, eikä kenelläkään ole tiedossa perimmäistä totuutta olemassaolon mysteeristä. Kohtaamiset, dialogi toisten kanssa ja oikeiden kysymysten pohtiminen voivat auttaa meitä löytämään todellisen itsemme sekä laajentavat ja syventävät ajatteluamme. Tämä on tanskalainen kontribuutio vapaalle kansansivistystyölle ja elinikäiselle oppimiselle.
Ensimmäiset kansanopistot perustettiin Suomeen vuonna 1889 grundtvigilaisuuden hengessä. Ne synnyttivät ja vahvistivat nupullaan olevaa muuta vapaan sivistystyön kenttää. Tämän jälkeen kenttä on muuttunut ja mukautunut vastaten aina omalla tavallaan kulloisenkin ajan haasteisiin ja tarpeisiin. Edelleen vapaa sivistystyö on hyvin monimuotoista ja moninaiseen arvopohjaan nojautuvaa. Yhdistävinä tekijöinä ovat kai edelleen vapauden ja sivistyksen arvostus.
Moni vapaan sivistystyön toimija varmasti myös tuntee omakseen Ville Marjomäen (Aikuiskasvatus 3/95) määritelmän kentän yhteisestä perustehtävästä: “Vapaan sivistystyön tehtävänä on antaa ihmisille mahdollisuus itseohjautuvaan oppimiseen. Se merkitsee yksilön ja kansalaisen omien valintojen kunnioittamista, luottamusta hänen omiin kykyihinsä. Se on osa demokraattisen kansalaisyhteiskunnan perusrakennetta.”
Entäs me opintokeskukset, alkeislukutaitokoulutusta tarjoavina vapaan sivistystyön toimijoina, miten tämä tehtävä välittyy meillä kurssien toteutukseen? Miten voimme toteuttaa aikuisten lukutaitokursseja niin, että maksimoimme vapauden ja sivistyksen ajatuksen?
Tätä tärkeää kysymystä mietimme useaan otteeseen reissun aikana.
Tanskassa laki velvoittaa kansan korkeakouluja tarjoamaan laajaa yleissivistävää koulutusta, joka ei kilpaile muiden koulutuksen tarjoajien kanssa. Kansan korkeakoulut eivät myöskään saa antaa arvosanoja tai suorituksia, vaan heidän perustehtävänä on kouluttaa opiskelijoita elämää varten. Onko meillä Suomessa suuntaus vapaan sivistystyön kohdalla päinvastainen? Esimerkiksi muutama vuosi sitten opintokeskukset saivat valtiovallalta uutena sivistystehtävänä alkeislukutaitokoulutuksen järjestämisen sekä siihen osoitetut rahat. Sitä kautta ehkä myös osa ohjaus- ja määräysvaltaa päätyi pois käsistämme. Yleisemmin vapaan sivistystyön kentällä käydään vilkasta keskustelua osaamisen tunnustamisesta ja tunnistamisesta. Miksi ja kenen aloitteesta tämä on lähtenyt liikkeelle? Olemmeko me tinkimässä vapaudesta huomaamattamme? Ja entäs nyt, kun näyttää siltä että myös rahoitusta ollaan leikkaamassa roimasti? Mitä meille jää käteen ja miten säilymme hengissä? Voisi veikata vastauksia löytyvän juuri sivistyksestä ja vapaudesta.