Hyppää sisältöön

Tehdään töitä luonnon kanssa, ei sitä vastaan – myös kaupungissa!

Blogi

Kirjoittaja Laura Haltiala on Opintokeskus Vision kurssisihteeri, ympäristötieteiden opiskelija ja permakulttuurin harrastaja.

Luonnossa oleskellessani ja sitä tarkkaillessani huomaan hämmästeleväni usein sen toimintojen täydellisyyttä. Mitään ei puutu, mitään ei ole liikaa, eikä mikään ole turhaa tai ylimääräistä. Luonnollisen ympäristön osilla ja toimijoilla on oma merkittävä paikkansa, tehtävänsä ja tarkoituksensa. Luonnossa vallitsee tasapaino.

Maapallon kasvavan väestön ravinnon ja energian tarpeiden täyttäminen pohjautuu suureksi osaksi kestämättömiin järjestelmiin, jotka ovat käytännöissään hyvin kaukana luonnon omista toiminnoista. Mitä kauemmas luonnon omasta tasapainotilasta siirrytään, sitä enemmän on tehtävä töitä uuden, rakennetun tasapainotilan säilyttämiseksi. Esimerkiksi jos kaikki kasvillisuus poistetaan maasta ja sen annetaan paahtua paljaana auringossa, pidättää se huonosti vettä ja pian istutukset ovat riippuvaisia jatkuvasta kastelusta.

Ihmisen muokatessa luonnollista ympäristöä, sen toimijat menettävät helposti alkuperäisen paikkansa ja tehtävänsä. Tasapainon järkkyessä monesta eliöstä tulee rasite. Esimerkiksi pellon kääntäminen muuttaa maan rakennetta ja siellä vallitsevien mikrobien, bakteerien ja sienten, tasapainoa. Muutamassa tunnissa hoidettu kyntö on rikkonut vuosien – jopa vuosisatojen – aikana rakentuneen rihmastoverkoston. Kynnetyn pellon mikrobitasapaino muuttuu, mikä johtaa tiettyjen pioneerikasvien kasvien ylivaltaan. Syntyy rikkakasveja, joista on sittemmin hankkiuduttava eroon. Työmäärä lisääntyy merkittävästi, ja töistä suoriutumisesta luonnonmukaisesti tulee lähes mahdotonta.

Yksi Permakulttuurin luojien, Bill Mollisonin, klassisista letkautuksista on se ettei viljelijän ongelma ei ole runsas etanoiden määrä, vaan etanoita syövien ankkojen puutos. Viheliäiset salaatin tuholaiset ovat oivaa ravintoa ankoille, ja ankat maatilalla todennäköisesti tuovat tilalaisille monenlaisia hyötyjä. Mollisonin sanonta linkittyy yhteen Permakulttuurin suunnitteluperiaatteista: ”In the problem lies the solution!” Permakulttuurissa ajatellaankin, että ratkaisu löytyy, kun ongelmaa katsotaan toisesta näkökulmasta. Kyseistä suunnitteluperiaatetta soveltaen puutarhan rikkakasvit voidaan nähdä resurssina itsessään. Ne voidaan kompostoida, käyttää katteena ja jossain tapauksessa myös syödä. Rikkakasvit voivat antavaa tärkeää tietoa maaperämme kunnosta, sillä tietyt kasvit viihtyvät tietynlaisessa maaperässä. 

Sana Permakulttuuri tulee sanoista permanent & culture. Permakulttuuri on kokonaisvaltainen suunnittelumenetelmä kestävien järjestelmien, kuten ruoan- ja energiantuotannon, asumisen, sekä sosiaalisen- ja taloudellisen toiminnan kehittämiseen.

Kekseliäitä suunnitteluperiaatteita, jotka auttavat permakultturistia toimissaan, on toistakymmentä, ja ne auttavat vasta-alkajaakin näkemään vaihtoehtoja perinteisen viljelylaatikon ulkopuolelta. Permakulttuurin ja sen suunnitteluperiaatteiden pohjana on kolme eettistä periaatetta: huolenpito maapallosta, huolenpito ihmisistä ja reilu jako.

Sana Permakulttuuri tulee sanoista permanent & culture. Permakulttuuri on kokonaisvaltainen suunnittelumenetelmä kestävien järjestelmien, kuten ruoan- ja energiantuotannon, asumisen sekä sosiaalisen- ja taloudellisen toiminnan kehittämiseen. Avainasemassa on luonnon omien prosessien tarkkailu ja niiden jäljittely. Permakulttuurista usein vitsaillaan, että se on laiskan ihmisen valinta. Pyrkimyksenä onkin se, että permakulttuuria harjoittavan ihmisen työmäärä vähenee. Tietoa on hankittava ja järjestelmiä pystytettävä, mutta pitkässä juoksussa työn hedelmistä pääsee nauttimaan melko vaivattomasti.

Permakulttuurin avulla voimme edistää kestävää elämäntapaa ja löytää keinoja, joilla pystymme ottamaan osaa maapallon ja sen asukkien hyvinvointiin.


Kaupunkipermakulttuuria Gaye Amuksen kanssa

Permakulttuurista puhuttaessa tulee usein mieleen maaseutu ja suuret tilat. Iso osa meistä kuitenkin asuu kaupungeissa ja niiden laitamilla. Miten kaupunkilaisena voisi harjoittaa permakulttuuria? Voisiko eettisiä periaatteita integroida omaan elämään? Entä miten soveltaa suunnitteluperiaatteita pieniin tiloihin – palstavijelyyn tai vaikkapa omalle parvekkeelle?

Haastattelin aiheesta ympäristökasvattaja Gaye Amusta, jonka kanssa Opintokeskus Visio järjestää erityisesti kaupunkiympäristöön suunnitellun permakulttuurikurssin. Linkki kurssin tietoihin ja ilmottautumiseen löytyy tekstin lopusta.

Kuka Gaye Amus?

Ympäristökasvattaja ja permakulttuurisuunnittelija, Learning in Nature Ltd:n perustaja ja yksi Earth Care, People Care and Fair Share in Education: The Children in Permaculture Manualin kirjoittajista. Helsingissä asuva Gaye toimii kestävän kehityksen ja sen toimintatapojen kouluttajana ja konsulttina kansainvälisesti. Gayen opetus tapahtuu pääsääntöisesti luonnossa. Amuksen uusin kirja: Come out and play – a learning journey towards nature pedagogy on juuri julkaistu.

Miksi permakulttuuria?

Planeettamme maaperä on pulassa. Elämää ylläpitävä maaperä heikentyy jatkuvasti ja meidän on aika löytää yhteytemme maaperän kanssa uudelleen. Toki sen lisäksi, että voimme soveltaa permakulttuuria maan kanssa työskentelyyn, ulottuvat sen vaikutukset myös päivittäiseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Permakulttuurin etiikka ja suunnitteluperiaattet toimivat oivana pohjana elämämme eri suunnitelmissa. On tärkeää tunnistaa eri toimijoiden paikka, merkitys ja yhteys toisiin toimijoihin. Luontoa tarkkailemalla ja siitä inspiroitumalla voimme ymmärtää, että loppujen lopuksi kaikessa on kyse yhteyksistä!

Mitä on permakulttuuri kaupungissa ja miten se näkyy?

Urbaani permakulttuuri on permakulttuurin periaatteiden ja käytänteiden soveltamista urbaanissa ympäristössä, tilasta riippumatta. Oli kyseessä sitten ikkunalauta, kattoterassi tai keittiön kaappi, voi siihen soveltaa permakulttuurisuunnittelua, jonka avulla tilasta voi muovata toimivamman. Kaupunkiympäristössä sosiaalinen permakulttuuri on merkittävässä osassa, ja sitä hyödyntämällä voidaankin luoda pysyvämpiä ja toimivampia suhteita esimerkiksi asuinkumppaniemme tai naapuriemme kanssa.

Miksi kaupunkipermakulttuuria?

Permakulttuuri voimaannuttaa. Sen harjoittaminen kaupungissa antaa mahdollisuuden kaupunkilaiselle elää kokonaisvaltaisempaa elämää. Se myös muistuttaa meitä osastamme luontokappaleina.

Gayen viisi vinkkiä kaupunkipermakulttuuriin

  1. Aloita pienillä ja helpoilla ratkaisuilla. Tarkkaile ja pohdi mitä sinulla on jo, ja mitä haluaisit lisää elämääsi.
  2. Pohdi miten voisit hyödyntää jo olemassa olevia resursseja parhaiten. Miten saisit eniten irti viljelypaikkasi aurinkoisimmasta kolkasta, tai miten voisit hyödyntää ja varastoisa sadevettä.
  3. Kompostointi! Biojäte on arvokas resurssi ja on tärkeää miettiä miten hyödyntää sitä.
  4. Tarkkaile ja ole vuorovaikutuksessa ympäristösi toimijoiden kanssa. Tutustu naapureihisi ja muihin ihmisiin, joiden kanssa voit jakaa kiinnostuksenkohteita, tavoitteita ja taitoja. Perustakaa matalan kynnyksen keskusteluryhmä, esimerkiksi puhelimen kautta. Yhteisössä on voimaa!
  5. Suosi perennoja ja pölyttäjiä houkuttelevia kasveja. Perennojen avulla vuotuinen työmäärä vähenee ja pölyttäjien palvelut ovat korvaamattomia.

Seuraa meitä

Tilaa uutiskirjeemme

Saat uusimmat opintokeskus Vision uutiset sähköpostiisi.

Tilaa