Edellä -foorumissa 19.9. saan ilon haastatella tuoretta tohtoria Laura Winania, tutkija Teemu Koskista sekä kirjailija Anna Kontulaa talouden kasvusta, hyvinvoinnista ja ympäristöstä.
Ajattelin, että sitä ennen on hyvä kirjoittaa auki, mitä tästä kolmiosta itse ajattelen. Kaikista eniten ajattelen, että se on pirullinen kuvio ratkaistavaksi ja vaikka kysymykset olisivat vaikeita ja vastaukset vasta haussa niin niitä pitää silti esittää ja miettiä.
Kasvuriippuvuus on totta
Kaikki olisi huomattavasti helpompaa jos yhteiskuntamme ei olisi niin monella keskeisellä tavalla riippuvainen kasvusta. Mutta me olemme.
Kasvu vaikuttaa suoraan työllisyyteen sekä valtion ja kuntien verotuloihin ja sitä kautta yhteiskunnan kykyyn tarjota ihmisille palveluita ja sosiaaliturvaa. Myös kykymme maksaa eläkkeitä ja ottaa velkaa on sidottu talouden kehittymiseen.
Näiden hyvin todellisten riippuvuuksien takia olisi vastuutonta tavoitella kasvusta irrottautumista jos ei samalla soisi ajatusta ihmisten työllistymiselle ja yhteiskunnan tarjoamille palveluille tai sosiaaliturvalle.
Irtikytkentä ei ole onnistunut
Hyvinvoinnin kasvuriippuvuuden vastinparina on talouden ympäristöriippuvuus. Taloudellisella toiminnalla on vahva aineellinen perusta. Kun talous kasvaa, kasvaa myös energian ja luonnonvarojen hyödyntäminen, maankäyttö sekä päästöt ja muu saastuminen.
Keskeinen kysymys liittyy irtikytkennän mahdollisuuteen: onko mahdollista kasvattaa kokonaistuotantoa ilman että myös ekologisen haitan määrä kasvaisi? Irtikytkentää on montaa sorttia, suhteellista ja absolluuttista ja sitä voidaan tehdä suhteessa haittoihin tai luonnonvaroihin, joten tässä keskustelussa kannattaa olla täsmällinen.
Ongelma kiteytyy näihin kolmeen seikkaan:
- yleisellä tasolla näytöt ympäristöhaittojen irtikytkennästä ovat – ehkä päästöjä lukuunottamatta – rajalliset
- on vaikea kuvitella sellaista talouden kasvua, joka ei entuudestaan kasvattaisi ympäristöhaittoja
- olemme jo ylittäneet ja ylittämässä kriittisiä rajoja, joten aikapaine ja vaadittavan irtikytkennän nopeus on huikea.
Tässä jo valmiiksi vaativassa hetkessä talouden kasvu siirtää valmiiksi kaukana olevaa maalia vielä etäämmäksi eikä siihen olisi nyt varaa.
Kasvu vai ympäristö?
Jos on pakko valita talouden kasvun ja elinkelpoisen ympäristön välillä niin valinnan on oltava ympäristö. Näin on jo siksi että kaikista riippuvuuksista merkittävin on ihmisen riippuvuus elonkehästä.
Tarvitaan siis lisää toimia, joilla ohjata taloutta kestävälle uralle. Uskon, että ympäristön kannalta riittävät ohjaustoimet olisivat niin mittavia, että ne hidastaisivat talouden kasvua. Yllättäen samaa mieltä kanssani tuntuvat olevan kaikki elinkeinoelämän lobbarit, jotka vastustavat jokaista ympäristönormia juuri tällä perusteella: kierämmät normit, verota ja rajat hidastavat kasvun mahdollisuuksia. Vihreä siirtymä voi tuoda tähän isoon kuvion mutkan, mutta kuinka suuren ja kuinka pitkäkestoisen, sitä on vaikea arvioida.
Kasvun jälkeinen yhteiskunta
Entä sitten hyvinvointi? Toivon, että käyttäisimme paljon enemmän aikaa ja energiaa tämän pohtimiseen. Minusta on selvää että tarvitaan valtavaa työn uudelleen jakoa, jotta toimeentulo ei kasaudu pienelle joukolle ihmisiä. Tarvitaan myös laajempaa ja korkeampaa verotusta ja jollakin tasolla sen hyväksymistä, että hyvinvointivaltio ei tästä laajene.
Tältä pohjalta ajattelin, että keskitymme paneelissa pohtimaan kolmea keskeistä kysymystä:
- hyvinvoinnin kasvuriippuvuus
- talouden ympäristöriippuvuus
- kasvun jälkeistä hyvinvointia
On tunnustettava, että kasvun jälkeiseen yhteiskuntaan liittyvät ajatukset ovat kehitteillä ja keskeneräisiä, mutta silti sinne pitää kurottaa. Keskeistä on pohtia erityisesti työn ja hyvinvoinnin tulevaisuutta, joten keskitymme niihin.
Nämä pohdinnat ovat tarpeen hyvin erilaisissa skenaarioissa. Tavoiteltiin kasvua tai ei, on hyvin todennäköistä, että nykymuotoinen talousjärjestelmä törmää pian ekologisiin rajoihinsa. Maapallohan siellä planetaarisilla rajoillaan jo on.
Katja Alvoittu
pääsihteeri, Vihreä sivistysliitto ry